sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Kehityskeskustelussa

Jokohan teillä tulee korvista ulos työpaikkani ongelmat...? Jotenkin niistä kirjoittaminen on vain itselleni hirvittävän terapeuttista ja toisaalta auttaa myöskin omien peliliikkeiden suunnittelussa. Google on siitä mielenkiintoinen vakoilija, että olen saanut kahden päivän sisään seuraavat postaukset uutisfiidiini LinkedInissä: 

Ihan hyviä postauksia ja luinkin nuo ajatuksella. Olen heitellyt palloa viime aikoina miespuolisten ystävieni sekä mieheni kanssa siitä, mitä minun kannattaisi tehdä nykyisessä työtilanteessa. Kannattaako irtisanoutua ja ottaa 3 kk:n karenssi? Siihen ei ole kukaan yllyttänyt ja koen sen kaikkein radikaalisimpana ratkaisuna, mutta en kuitenkaan mahdottomana. Uusi työpaikka olisi kuitenkin hyvä olla ensin. No, entäpä kun töitä joutuu hakemaan taas kauempaa: pitempi työpäivä työmatkoineen vs. nykyinen esimieheni? Tunnin ajomatka suuntaan on vielä siedettävä, mutta sitä pidemmältä löytyvän paikan pitää olla todella special! Edellinen kunnon kesälomani on vuodelta 2016. Jaksaisinko kesään ja kesälomiin saakka? En. En jaksa. Minua on kehoitettu myös jatkamaan keskusteluja työsuojeluvaltuutetun kanssa, etenkin kehityskeskusteluni jälkeen... Kävinkin melkoisen keskustelun läpi ja sen jälkeen koin jopa hetkellistä helpotusta, mutta kun tein lähtöä kotiin, sain kommentointia, jonka jälkeen tein päätöksen: tänne en jää. Päätös on siis tehty ja olen aloittanut aktiivisen työnhaun.

Koska olemme tosi pieni organisaatio, työsuojeluvaltuutetun kanssa keskusteleminenkin on vähän niin ja näin. Työsuojelupäällikkömme on esimieheni hyvä ystävä. Eräs miespuolinen ystäväni tosin totesi, että jos ongelmia on ollut aikaisemminkin saman ihmisen kanssa, niin kyllä silloin kaikkien pitäisi seistä minun takana. Mutta silti minulle on iso kynnys tehdä peliliike tuohon suuntaan. En ole "kantelija", vaikka ehkä tässä ei kantelustakaan ole kyse...

Täytyy sanoa, että vaikka olen tylyttänyt blogissani entisiä esimiehiäni, olen edelleen hyvissä väleissä heidän kanssaan, yhtä lukuunottamatta. Muiden kanssa teen jopa nykyisen työni puitteissa yhteistyötä, halaamme, kun tapaamme ja olemme somessa, sekä facessa että instassa, "kavereita" ja kommentoimme sekä "tykkäämme" toistemme päivityksistä. Eli vaikka esimiestaidot ovat olleet puutteellisia, en ole siltoja takanani poltellut. Minusta kyse on kritiikkiä antaessani koskenut työasioita, ei henkilön persoonallisuutta. Mutta tämä nykyinen esimies on kyllä niin haastava yksilö, että kun tästä työstä lähden, en varmasti halua olla hänen kanssaan tekemisissä enää ikinä. Tai ehkä näin ei pitäisi ikinä sanoa. 

Kehityskeskustelussa ideana on käydä läpi kulunutta vuotta ja pohtia tulevaa. Edellinen kehityskeskusteluni oli kesäkuussa. Ihmettelin jo kesäkuista kehityskeskusteluani, sillä mitään ei kirjattu ylös. Toisaalta minähän en koko keskustelussa edes puhunut. Minä kuuntelin. Totesinkin miehelleni tuolloin, etten ole ikinä näin ihmeellisessä kehityskeskustelussa ollut, jossa minua ei "haastatella" ja jossa minä en saa suunvuoroa. Tuolloin ajattelin, että ehkä minulla ei sitten ollut vielä mitään "sanottavaa", koska olin niin tuore kasvo. 

Nyt keskustelun piti alkaa heti aamulla kello 8. Esimieheni tuli tyylinsä mukaisesti myöhässä töihin, joten ehdin katsoa s-postini läpi. Sinne oli edellisenä iltana klo 23 ilmestynyt lomake, joka minun olisi pitänyt täyttää etukäteen. Kyseessä oli 7-sivuinen kyselylomake, jossa saatettiin kolmesti kysyä samaa asiaa eri lausemuodossa. Näin pitkää lomaketta en ole ikinä ennen joutunut täyttämään. Luin kysymyksiä ja yritin ymmärtää mitä niissä kysytään, todeten, että ko. lomake on todennäköisesti 10 minuutin tuotos, jota ei olla sen koommin mietitty. Kun esimieheni saapui töihin, pyysin saada täyttää lomakkeen kaikessa rauhassa, vaikka hän yritti kovasti, että keskustelisimme sen läpi. Itse olen kuitenkin sellainen, jonka on helpompaa miettiä asiat valmiiksi paperille, jolloin ne muistaa keskustelutilanteessa. Lisäksi tästä paperinivaskasta oli suuri tuki keskustelussa: pysyin rauhallisena, vaikka paskaa satoi niskaan sen minkä kerkesi.

Keskustelu alkoi esimiehen syytöksillä. Minä olen syypää huonoon työilmapiiriin, minulle ei voi puhua enkä välitä tietoa eteenpäin. Siitä onkin hyvä alkaa kehittämään. Jos minulla ei olisi ollut sitä paperia, johon olin miettinyt asiat läpi, en tiedä miten olisin pysynyt rauhallisena saati järjissäni seuraavan 1,5-tuntisen. Jäin niin ymmyrkäisenä tuijottamaan esimiestäni, että miten nämä asiat kääntyivätkin nyt näin päin? Nämä olivat niitä asioita, joita koko työyhteisö oli tuonut esiin esimieheni toiminnassa! Hyökkäys on paras puolustus?

Olin onnekseni kerännyt dataa, tilastoja, tuekseni miten olen edistänyt töissä asioita, olin miettinyt mitkä asiat sujuvat ja olin kirjoittanut asiallisesti, mitkä asiat työssämme vaatisivat huomiota. Tuo data oli itseltäni hyvä veto, etenkin, kun minulla ei ole markkinointityöstä kokemusta. Tosin silläkään ei ollut kehityskeskustelun jälkeen enää esimiehelleni merkitystä, sillä hän toi hyvin vahvasti esille sen, että olen amatööri, vaikka kasvua aikanani oli tapahtunut +40%. Puhdistimme aika tavalla ilmaa, ja olin poistua ihan hyvissä mielin työpaikaltani, kunnes sain kuulla, miten olen erääseen tilaisuuteen hankkinut väärän puhujan ja hänellä on parempi tiedossa (hän oli valitsemassa kanssani puhujaa, mutta nyt se olikin minun valitsema), miten minulla ei ole markkinointiin koulutusta, toisin kuin hänellä (ei ollut vaatimuksena työpaikkaa hakiessa) ja minulla on myös kuulemma liikaa työtä. Veikkaan, että esimieheni kärkkyy minun töitäni takaisin itselleen. Seuraava kehittämispäivä ilmestyi myös kalenteriimme, jossa käymme läpi markkinointistrategiamme, sillä siinä on kuulemma viilattavaa (ok...) ja mietimme strategiaamme (joka on esimiehemme tuotos eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa). Tuskin maltan odottaa. 

Mietin, miten tehdä työnteosta edes vähän siedettävämpää siihen saakka, kunnes voin ojentaa irtisanomislapun. Ehkä minä vain olen hiljaa enkä nosta enää ainuttakaan epäkohtaa ylös, sillä sehän "luo huonoa työilmapiiriä". Saan oman työhuoneen piakkoin, jolloin minun ei tarvitse enää jaksaa esimieheni jatkuvaa hölötystä ja keskeytyksiä. Ehkä sekin helpottaa? Lisäksi taidan alkaa suunnitella työpäiväni niin, että olen jatkossa pääsääntöisesti eri toimipisteessä kuin esimieheni. Ei varmaan se fiksuin vaihtoehto työnsujuvuuden kannalta, mutta koska minusta on nyt tehty työilmapiirin pilaaja sillä, että olen nostanut epäkohtia esiin, on parempi, että en ole sitten enempää työilmaa "pilaamassa", vaikka muut kollegani tukevat minua 110%:sti. 

Lisäksi otin taas yksittäisiä opintojaksoja avoimesta yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta opiskeltavakseni ja aion hakea keväällä opiskelemaan - kehitän siis ammattitaitoani, koska tykkään nykyisen työni sisällöstä tosi tosi paljon, ja toivoisin saavani samankaltaista työtä jatkossakin. 

Yksi vaihtoehto olisi ensi vuoden puolella lähteä opiskelemaan aikuiskoulutustuella, jolloin olen ollut vuoden yhtäjaksoisesti saman työnantajan palveluksessa. Katsotaan, miten mummon käy mäessä. Ensimmäinen työpaikkahakemus on joka tapauksessa laitettu eteenpäin, ansioluettelo päivitetty ja tästä se taas starttaa pikku hiljaa.

2 kommenttia:

  1. Oman kokemukseni mukaan karenssia pystyy myös tavallaan kiertämään sillä, että tekee sen aikana töitä määräaikaisessa työsuhteessa. Joten jos onnistuu saamaan karenssin ajalle määräaikaisen työsuhteen, vaikka sitten jotain hanttihommaakin, niin voi rauhassa irtisanouta ja määräaikaisuuden päätyttyä nostaa työttömyyskorvausta ilman sanktioita ja etsiä rauhassa oman alan työtä. Olen itse tehnyt näin kerran. Pelkäsin silloin, että työskentely siirtäisi karenssia eteenpäin, mutta näin ei käynyt. Ja koska uusi työsuhde päättyi määräaikaisuuden johdosta, ei menettely ollut työvoimapoliittisesti moitittava ja työttömyyskorvausta sai heti omavastuuajan jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittele vaan työjuttuja, tätä pohdintaa on mielenkiintoista seurata :)
    Olen jo aikaisemminkin kommentoinut, että mun mielestä sun pitäisi hakea muualle töihin. Uuden työn hakeminenhan ei suinkaan tarkoita, että sun pitäisi etukäteen irtisanoitua. Sen kun vain haet ja käyt haastatteluissa. Ja jos tärppää, niin sitten mietit millä ehdoilla jäisit vanhaan vai jäisitkö ylipäätään? Ja jos päädyt vaihtamaan ja työsuhdetta ei jostain syystä jatkettaisi koeajalla, ei siitä tule 3kk karenssia.

    Rohkeudella vain kohti uusia haasteita. Asioilla on tapana järjestyä ja yleensä eniten harmittaa, kun ei ole ottanut sitä ensimämistä askelta.

    VastaaPoista