sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Salkun siivousta

Kesäloma. Aikaa itselle, omille ajatuksille, omille harrastuksille ja levolle. Kesäloma näkyy myös aktiivisempana bloggaamisena, toivottavasti. Olen kaivannut aivan muuta kirjoittamista yritysbloggaamisen sijaan, mutta olen huomannut sijoittamisen käyneen aika ajoin tylsäksi. En tiedä onko sijoittaminen käynyt tylsäksi myös monen muun bloggaajan kohdalla, sillä siivosin blogiluettelostani parisen kymmentä blogia pois, joita ei ole enää päivitetty pariin vuoteen. Sääli! Nyt kun olisi aikaa ollut lukea muiden kirjoituksia pitkästä aikaa, moni lempparini on lopettanut. Moni näyttää tulleen esiin myös omilla kasvoillaan ja perustaneen pienimuotoista yritystoimintaa sijoituksen ympärille. Itse kuitenkin tykkään enemmän näistä "päiväkirjamaisesti" kirjoitetuista blogeista, sori.

Itselläni tuo sijoitussalkku ei ole missään vaiheessa ollut päätä huimaavan suuri. Itselleni tuon potin kerääminen on ollut kuitenkin ison uurastuksen takana ja väliin mahtuu paljon vuosia, jolloin mitään suurta salkussani ei ole tapahtunut. Se sitä sijoitusmotivaatiotani kai syökin? Kun aikoinaan aloitin indeksirahastoista varovaisen sijoittamisen, siirryin osakkeisiin, koska se oli jännempää. Tai ainakin siihen saakka, kun oli rahaa, millä ostaa osakkeita. Keväällä korona söi minunkin pientä salkkuani ja tiesin, että nyt pitäisi ehdottomasti ostaa lisää täytettä salkkuuni. Kun omat lemppariosakkeeni droppasivat, sormeni syyhysi ostonappulan päällä, mutta en painanut. Olen tarvinnut puskuria uuteen (käytettyyn) autoon jo tovin ja kun ei ollut mitään käsitystä, missä vaiheessa olisin voinut poimia voitot koronasta, jätin ostamatta. Nykyinen autoni sanoo jossakin kohtaa sopimuksensa irti ja minähän en autoa velkarahalla osta. Kyllä, minullakin on välillä armottomia periaatteita...

Nopeastihan nuo kurssit koronan jäljiltä kuitenkin korjaantuivat ja salkkunikin alkoi mukavasti näyttämään plussavoittoiselta, pl. Nordea. Kun lähes kaikki osakkeeni olivat, Nordeaa lukuunottamatta, hyvin plussalla, päätin, että on aika myydä. Miksi? 

Ensinnäkin kukaan ei olisi ikinä voinut uskoa, millaista tuhoa ja jälkeä korona saa aikaan. Pieni filosofi, sekä syy-seuraus-tarkkaavainen ex-sairaanhoitaja minussa, ei usko, että tämä on vielä ohi. On hienoa, että tarttuvuusluku on lähempänä nollaa kuin yhtä, mutta kun rajoituksia puretaan (onneksi!) lisää, ihmiset tulevat unohtamaan koko koronan ja normaali elämä jatkuu, ja normaalille elämälle minäkin ensisijaisesti peukutan. Silti, uskon vahvasti, että toinen aalto pyyhkäisee ja se tulee pyyhkäisemään rajummin. Syksy, vesisateet, kylmyys, koulujen alkamiset, siirtyminen omille työpaikoille... monellahan se perusflunssakin iskee kesän jälkeen, ja kun mietitte kuinka monta henkilöä on sairastanut (virallisesti) koronan, niin lukuhan on Suomen kohdalla naurettavan pieni (yli 7.000 henkilöä). Toivon todella, että olen väärässä. Mutta olen mielummin varautunut pörssivoitolla, jotta mahdollisen seuraavan aallon pyyhkäistessä, minulla on käsivaroja ostaa auton lisäksi edullisia osakkeita.

Toisekseen vaikka saan tuntuvasti parempaa palkkaa seuraavassa työpaikassani, kulurakenteeni tulee jälleen muuttumaan. Työmatkat omalla autolla ovat 2h/päivä. Siihen päälle tulevat vielä vuosittain kallistuvat lasteni harrastukset. Vaikka olen naimisissa, minulla on silti yksinhuoltajan talous ja vain ja ainoastaan koronakevään ansiosta, minun on ollut mahdollista tulla toimeen pelkästään omalla palkallani, ilman lapsilisiä tai elatusmaksuja, ja saada säästöön liki 4.000€. 

Kun tarkastelee kuukausikatsauksiani, suurin kuukausittainen menoerä on asuntolainani. Minulla on ollut bloggaamisen aloittamisesta alkaen tavoitteena olla 40 täytettyäni velaton, jotta voin alkaa miettimään työviikon lyhentämistä. Olen tuosta tavoitteesta tosi paljon jäljessä, koska en ole pystynyt tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä siinä ajassa kuin olisin halunnut. 

Nyt kysyt, miksi ihmeessä tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan, kun korot ovat mitättömät. No, siinä kohtaa, kun ne korot nousevat, minulla ei ole enää yhtään ylimääräistä, jolla katan kuluni. Seuraavaksi kysyt, miksi en yksinkertaisesti pienennä lyhennyksen summaa. Tämä lienee samanlainen periaatekysymys kuin se, etten osta autoa lainarahalla. Niin kauan kuin on velkaa, on myös velvollisuuksia ja se tarkoittaa sitä, etten voi leppoistaa elämääni millään tapaa. Ja jos ehdotat, että lasteni pitää luopua harrastuksistaan, suljen korvani. 

Tällä hetkellä puolet sijoituksistani on siis myyty ja minulla on käteisenä liki 20.000 euroa.  Päivitän salkkuni sisällön puolivuosikatsaukseen. Toivon, että autoni kestää vielä vuoden, pari. Onhan se ihan helvetin ruma eikä ole ikinä tuntunut omalta, mutta kun sen arvo on naurettavan pieni ja menopeliin tarvitsee ainoastaan vaihtaa kuluneita osia, niin pyrin pitämään sitä loppuun saakka. Mieheni pelasti kevään autokuumeelta jo luovuttamalla oman autonsa käyttööni pahimman ostohimon ajaksi. 

Jännityksellä jään myös seuraamaan, millaiseksi syksy muodostuu. Jos olen väärässä, ja toivottavasti olen, toisen korona-aallon suhteen eikä pörssin alelaarista tule ostettavaa, lyhennän asuntolainaani tuntuvasti päästäkseni lähemmäs varsinaista tavoitettani: olla velaton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti