lauantai 2. tammikuuta 2021

Uusi vuosi, uudet kujeet

Moikka kaikille pitkästä aikaa. Olen viettänyt tarkoituksella hiljaiseloa syksyn ajan, jotta olemme saaneet entisen aviomieheni kanssa sovittua kaikessa rauhassa kaikki eroon liittyvät kuviot ja jotta olen saanut ottaa rauhassa happea. En tiedä lukeeko hän yhä tätä blogia, toivottavasti ei, mutta en viitsinyt tilittää kaikkia tuntojani tänne syksyn aikana. Eivät ne enää hänelle kuulu.

Muutin lasteni kanssa syyskuussa uuteen kotiin ja jo sinä päivänä, kun muuttomiehet kantoivat tavarani tähän uuteen kotiin, tiesin tehneeni tismalleen oikean ratkaisun. Kun seuraavana ja sitä seuraavana ja sitä sitä seuraavana aamuna heräsin hymyssä suin, tajusin, että erossa kai vaikeinta on se, kun olet tottunut siihen toiseen? En minä sitä toista ollutkaan rakastanut enää aikoihin ja kaikki ne itkut… No, en ole itkenyt enää kertaakaan muuton jälkeen enkä kertaakaan toista kaivannut.

Ensimmäinen viikonloppu yksin omassa kodissa oli tosin hirveä. Lapset olivat isällään ja itse ei tiennyt mitä tekisi, minne menisi ja koronakin kaiken lisäksi esti aika monta asiaa, mutta hei, selvisin hengissä siitäkin ja kaikista lopuista viikonlopuista. Asun alueella, jossa ulkoilumahdollisuudet ovat loistavat ja löysin itseni lenkkipolulta tämän tästä.

Ensimmäinen isompi hankintani eron jälkeen oli uusi auto. Tarkoitan siis aivan uutta autoa. Olin 8 vuotta elänyt pelossa exäni lasten äidin takia ja halusin kadota kartalta. Salasin kaikki yhteystietoni ja aloitin uudessa työssänikin tyttönimelläni, vaikka en ollut saanut vahvistusta virallisesta nimenmuutosta. En löydy enää googlesta, tämä sairas ihminen ei tiedä missä asun, missä liikun eikä tiedä missä olen töissä. On aika luksusta ajaa autolla häntä vastaan, tietäen, että hän ei tiedä kuka ajoi vastaan. Tätä kuviota on vaikeaa selittää kertomatta koko stooria, mutta noin 17 perätöntä lastensuojeluilmoitusta, jatkuvaa uhkailua, rajojeni rikomista myöhemmin, en pelkää enää mitään! Kaikki 8 vuoden aikana kerätyt keholliset stressioireet ovat kadonneet. Uudessa parisuhteessani, josta kerron lisää hetken päästä, tosin huomaan reagoivani hänen exäänsä ensimmäisenä pakene-taistele-asenteella ja vienee aikansa päästä eroon ajatuksesta, että kaikki exät olisivat yhtä kipeitä päästään.

Rahaa paloi syksyllä myös kaikkiin hankintoihin auton lisäksi. Aloin olla lopulta tilanteessa, jossa kaikki jäljellä olevat säästöni olivat palaneet, olin maksanut sijoitussalkullani ASO-maksun ja joutunut ottamaan autoa varten lainan, kun en saanutkaan avioehdon mukaisia rahojani talostamme. Lopulta tilanne johti siihen, että jouduin palkkaamaan lakimiehen, joka hoiti asian nopeasti hyväkseni JOULUKUUSSA. Eniten ärsytti vastapuolen kitiseminen jostain S-bonuksista. Olinkin jo arvannut muuttoa tehdessäni, kun exä sanoi, että vie mitä haluat, että hän kyllä vähentäisi kaikki yhteiset hankintamme talorahoista, joten jätin kaikki, pölynimuria lukuunottamatta, hänelle. Ihmisen todellisen luonteen kaiketi mittaa avioeron osituksessa? Ihan idioottimaista nillitystä ja täysin tarpeetonta. Mutta rahat ovat nyt minulla, auto maksettu ja palataan siihen varallisuuteen seuraavassa postauksessa.

Olin jo viime kevään ja kesän aikana karsinut kaikki luottamustehtäväni vapaaehtoistoiminnassa ja päättänyt ottaa aikalisän syksylle. Tämä oli paras ratkaisu ikinä, vaikka sekin aavistuksen kirpaisi. Lisäksi, kun työpaikkani sijaitsee tällä hetkellä noin viiden askeleen päässä sängystäni, yli kahden tunnin työmatkat aikaisine herätyksineen ovat jääneet pois, olen keskittynyt vain itseeni ja lapsiini. En muista milloin olisin voinut näin hyvin. Aloitin uuden harrastuksen, käyn lähes päivittäin lenkillä ja löysin vieläpä tyypin, joka on kaltaiseni ja jakaa samat intohimot liikkumisen, musiikin ja elokuvien suhteen. Mun elämä on aika täydellistä just nyt.

Tämä tyttäreni nimeämä ”random tyyppi” on vanha kaverini poikani harrastustoiminnasta. Oikeastaan meidän stoorimme alkoi jo toissa kesänä jalkapallokentän laidalla, kun istuimme pelien ajan kaksin varjopaikalla ja juttelimme syvällisestikin hänen erostaan ja minun eroaikeista (tuolloin jo ensimmäisen kerran etsin asuntoa). Hän jäi mieleeni ja minä kuulemma hänen. Viime kesän aikana päädyimme treenien aikana juttelemaan tämän tästä ja kun hän kuuli eronneeni, ei mennyt kauaa, kun istuimme jo kolme tuntia kahvilassa juttelemassa. Siitä lähtien olemme olleetkin jo erottamattomat. Kaikki on ollut toisen kanssa niin helppoa, lapsemme olemme tunteneet jo vuosia, poikamme ovat ystäviä ja tässä rehellisesti sanottuna jo mietimme seuraavan askeleen ottamista. Nyt kuitenkin vain keskityn elämästä nauttimiseen.

Minulla on siis kaikki paremmin kuin hyvin ja on ollut ihanaa saada kommentteja teiltä, miten mulla menee. Hyvin menee. Laittelen tosiaan talouden lukuja jälleen seuraavassa postauksessa. Syksyn aikana en edes seurannut, miten on mennyt kuukausitasolla, mutta nyt jatkan siitäkin taas.

Ihanaa alkanutta vuotta 2021 kaikille!

2 kommenttia:

  1. Onpa kiva kuulla, että hiljaisuuden aikana on tapahtunut voittopuolisesti mukavia asioita, ja elämäsi rullaa taas! Tuli itsekin todettua viimeisen parin vuoden aikana, että taloudenhoidon paras puoli on se, että kun paskaa sataa taivaalta, ei ensimmäisenä tarvitse surra rahojen riittämistä. Tilanteen tasaantuessa on toki fiksua palata takaisin tarkempaan taloudenpitoon ja uusien säästöjen & sijoitusten kerryttämiseen. Tsemppiä vuoteen 2021!

    VastaaPoista
  2. Mä ihan ahmin tätä stooria! Kuulostaa ihan mielettömän upealta, että elämä on heittänyt noin kovasti häränpyllyä parempaan suuntaan! Onnea ja menestystä tähän uuteen elämään!

    VastaaPoista