Nordnet

maanantai 20. elokuuta 2018

Mitä sitä isona tekisikään...?


Olen monesti blogissani pohtinut omia työkuvioitani. Ensimmäiseen ammattiin, sairaanhoitajaksi, valmistuessani, työpaikkoja oli tarjolla pilvin pimein. Oli helppoa suunnitella tulevaisuutta ammattitaidon kehittymisen näkökulmasta, kun sai ihan valita minne meni töihin. Esikoisen syntymän jälkeen totesin, ettei kaksi vanhempaa voi tehdä 3-vuorotyötä ja opiskelin toisen ammatin. Sainkin hoitovapaan jälkeen päivätyön, jota tein 7 vuotta. Ehdin tuon 7 vuoden aikana leipääntyäkin työhöni, ja yt-neuvotteluiden jälkeinen irtisanominen olikin parasta (ja kipeintä) mitä minulle oli ammatillisesti tapahtunut.

Kun omalla alalla töitä ei enää ollut, piti lähteä kehittämään uutta. Sairaanhoitajaksi minua ei huoli kukaan, koska olen maisteri. Tästä sain viime keväänä jälleen ikävällä tavalla muistutuksen. Niinpä minä sinnikkäästi opiskelin avoimessa yliopistossa ja sain näiden opintojen turvin nykyisen, ja kaksi edellistä työpaikkaani.

Nykyisen työsuhteeni piti alunperin päättyä muutama viikko sitten, mutta sain vuoden jatkoa työsopimukseeni. Alussa työ oli todella mukavaa ja kirjoitin tänne blogiinkin eläväni ”kuherruskuukautta” aloitellessani uudessa työssäni. Esimies on edelleen mukava, kollegat, kolmea ihmisvihaajaa/ kitisijää lukuunottamatta, mukavia, palkka ihan kiva ja työaika paras, mutta itse työ ei haasta millään muotoa.


Rahalla vapaaksi-bloggarikirjoitti loistavan tekstin ”Burn out/ Bore out lähellä?” Itselläni ei ihan täysin sama tilanne ole, mutta jotta työ pysyisi mielekkäänä, tulisi sen antaa sopivasti haasteitakin. Yritän muistaa olla kiitollinen siitä, että minulla on työtä, koska sekään ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta jatkuvasti postilaatikosta tipahtelevat koulutusesitteet kieltämättä ovat saaneet taas aivoni raksuttamaan. Eräs lapsuuden kaverini totesi, etten taida koskaan tulla ”valmiiksi”, koska janoan tietoa ja haluan kaiken aikaa oppia uutta. Jälleen kerran olen siis tarkkaillut mitä opiskelisin, jos opiskelisin. Se, mikä itseäni ehkä eniten kiinnostaa, on hyvin työllistävä ala, mutta. Tähän liittyy liian monta muttaa, kuten esimerkiksi se, ettei tämäkään työ loputtomiin haasta ja se sisältää jonkinasteista ”hoitotyötä”, josta pyrin kovasti eroon. Tutkijan työ olisi itselleni se ideaalein työ ja väitöskirjan tekoa olen suunnitellut enemmän tai vähemmän vuosien varrella, mutta todennäköisesti väitöskirja haittaisi vielä enemmän työnhakua kuin maisterin paperit. Eikä tutkijoillekaan työtä ole tarjolla.

Takaraivossani raksuttaa myös se karu tosiasia, ettei nykyistä työtänikään tule olemaan ikuisesti tarjolla. Eli vaikka vaihtaisin työnantajaa, ei uutta samankaltaista työtä, johon minulla olisi työkokemusta ja pätevyys, välttämättä enää ole olemassakaan. Vaihtamalla työ ei siis sisällöltään tule haastamaan yhtään sen enempää kuin nytkään.

Kateellisena katson, kun entiset hoitajakollegat porskuttavat tyytyväisinä työssään vuodesta toiseen ilman kaipuuta muuhun. Mistä itse saisin samanlaisen fiiliksen? Onko muita kaltaisiani pähkäilijöitä vai olenko vain onnistunut luomaan itse itselleni ansan, josta en löydä ulospääsyä?


tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kummallista palkan laskua ja heinäkuun kuukausikatsaus


Ehdin jo aiemmin blogissani iloita uudesta työsopimuksestani, joka ulottuu ensi vuoden kesään. Uuden työsopimuksen myötä palkkaani hieman ”hiottiin”. Teen osa-aikaista työtä, ja tällä hetkellä olen tehnyt työtäni 80%:sti. Uusi prosentti tulee olemaan loppu vuoden osalta 72%. Todellisuudessa olen tehnyt tähän mennessä n. 89%:sta työaikaa, ja tuntini tasataan ensi kuun palkassa.

72% on myöskin alakanttiin laskettu, ja tämän tasaus tulee vuoden lopussa. Jostain kumman syystä tämä 72% on laskettu jo tämän kuun palkkaan, vaikka sen piti alkaa ensi kuun puolivälistä... Tämän takia tämän kuun tuloni ovat ”normaalia” alhaisemmat. Tuloihin vaikuttaa myös elatusmaksujen pieneneminen lasten vietettyä kesälomaansa pääsääntöisesti isänsä luona.

Saa nyt nähdä millainen tili elokuussa on tulossa, jos kolmen kuun osalta on maksettu lähtökohtaisesti 9% pienempää palkkaa ja tämän kuun osalta 21% pienempää... Itseäni aina kummastuttaa tällaiset palkanlaskukuviot, koska jos ei työntekijänä ole tarkkana, työnantaja voi kusettaa työntekijää aika tavalla. Olen lisäksi tehnyt toukokuussa 30h ylitöitä. Tämän kuukauden 200 euron palkan vähennys kieltämättä laittaa taas säästötavoitteeni loppu vuoden osalta koetukselle, mutta jospa tilanne ensi kuun tasauksen myötä korjaantuisi...?

Osakesalkun arvo on noussut kuukauden aikana 851,76€, kiitos hyvien osakekauppojeni! Vielä kun saadaan Nordea nousuun, niin hyvältä näyttää ;)

VARAT €
30.6.18
31.7.18
Muutos
Osakkeet
13.532,92
14.384,68
+ 851,76
Indeksirahastot
721,00
801,00
+ 80,00
Hätävara-tili
1.308,84
1.183,00
- 125,84
Yhteensä
15.562,76
16.368,68
 + 805,92
VELAT €


Asuntolaina
68.070,57
67.545,28
+ 525,29

Tulot heinäkuu:  2.603,22€ Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Valmismatka Pandataloon 198€
Taloon liittyvät kulut
300€
Kampaaja 15€
Puhelin (oma + lasten) 
90,02€
Panssarilasi 21,90€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
588,07€

Bensa
168,62€

Laskutili
336€

Yhteensä
2.063,08€
234,90€

Olen näitä laskelmia tehdessäni raivoissani ruokalaskusta. Taas liki 600 euroa!? Mihin helvettiin tuo raha on mennyt, kun lapsiakaan ei ole koko kk:n aikana kotona näkynyt kuin viikonloppuisin? En ole käynyt ravintoloissa syömässä, mutta en pysty selvittämään mistä tuo 600€ koostuu. Onko ruuan hinta kallistunut viimeisen kahden kuukauden aikana? Tuskin. Toinen kipinöitä ilmaan nostattava lasku on puhelinlasku. Tälle summalle tosin on selitys. Vaihdoin esikoiseni liittymää halvempaan, mutta koska tein sen viime kuussa kesken kuukautta, maksoin 1,5 kk:n maksut. Lisäksi viime kuun Helsingin lähiliikenteen liput tuli nyt maksuun omassa puhelinlaskussani.

Olen myös äärimmäisen onnellinen, että lasten kesäloma alkaa olla lopuillaan. Kesäriennot on nyt riennetty ja maksettu. Nyt nuo parinsadan euron kk-menot toivottavasti jäävät tilille säästöön.

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
0,00?
Seligson Top 25 Brands
0,00
Yhteensä
100,00€

Heinäkuussa tuli tehtyä osakeostoja ja –myyntejä. Luovuin Tokmannin ja Amer Sportsin osakkeista ja ostin lisää Huhtamäkeä sekä ”uutena” Stora Ensoa. Koska ostot tapahtuivat myyntituloilla, jätän osakesarakkeen nollaksi.

Kuukausisäästäminen jatkuu normaalisti. Hätävaratiliin olin vahingossa laskenut viime kuussa laskutilinkin saldon, mutta nyt hätävara on ajantasalla. Tänne ohjaan suoraan elatusmaksut sekä lapsilisät. Kurssini on siis viimein taas kohdillaan, kunhan vain ruokalasku saadaan normalisoitua.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Sijoitussalkussa tapahtuu

Kun sijoittaminen alkaa tympiä, tulee taas tehtyä ei ehkä niin harkittuja päätöksiä... Seurailin jonkin aikaa Amer Sportsin nousukäyrää ja painoin lopulta "myynti"-nappulaa. Kuittasin alle vuoden sijoituksesta 30,5%:n pikavoiton. Ajattelin myöhemmin, kurssin laskiessa, ostaa ko. osaketta takaisin.

Amer Sportsin myyntirahoilla päädyin sitten painamaan "osta"-nappulaa Huhtamäen osakkeen tipahtaessa Q2-tulosjulkistuksen jälkeen. Olin seuraillut jonkin aikaa Huhtamäen kurssia ja toivonutkin sen laskua, jotta voisin tankata sitä lisää. Niinpä nyt sainkin ostettua sitä lisää salkkuuni a' 27,54€. Huhtamäessä itseäni viehättää se, että yritys pyrkii kehittämään nykyisten tuotteittensa ohella ympäristöystävällisempiä pakkausvaihtoehtoja. Näkisin, että näille tuotteille, tällä hetkellä ja tulevaisuudessa, tulee olemaan kysyntää, etenkin, kun muovi nähdään "vihollisenamme". 

Toinen "heräteostoni" oli Stora Enso, jonka osake myös Q2:n julkistamisen jälkeen tippui liki 10%. Tätä nappasin salkkuuni a' 14,90€. Stora Enson ostoon perusteluni ovat aikalailla samankaltaiset kuin Huhtamäessäkin: yritys pyrkii tekemään tuotteita kestävämpää kehitystä ajatellen. 


Kun pieni "ekohippi" minussa oli nyt mukamas ostanut kestävämmän kehityksen tuotteita valmistavia yrityksiä, erehdyin laskemaan kesän kuitteja alennusmyyntien osalta. Vaikka miten itse haluaisin elää luonnonmukaisemmin ja vain vähän kuluttaen, huomaan kuluttaneeni keskimäärin 168€/kk vaatteisiin. 600 euron haaste on enää vain vitsi, sillä summa on lähes jo 1.200€. Mutta minkäs teet, kun lapset kasvavat, vaatteet kuluvat ja menevät rikki. Senkin olen valitettavasti huomannut, ettei kirppikseltä ostetut käytetyt vaatteet kestä enää seuraavalla lapsella yli vuotta päivittäisessä käytössä. Poikalapsen polvet ovat housuista tämän tästä puhki, ja vaikka kuinka niitä paikkailen, ei niitäkään loputtomiin saa kasassa pysymään. Ja kyllä ne vaatteet ihan aikuisellakin kuluu. Silti, tuntuu ihan sairaalta summalta tuo 168€/kk, vaikka se sisältää kengistä ja ulkovaatteista lähtien kaiken. Kuittien laskeminen ja haaste-sivun päivittäminen oli kuitenkin kaiken kaikkiaan silmiä avaava kokemus, kunnes seuraavana päivänä ostin pojalle alennusmyynnistä 6 eurolla uuden pitkähihaisen...

Oletkos Sinä käynyt kesän aikana ostoksilla?