Nordnet

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kuulumiset ja maaliskuun kuukausikatsaus


Ihmisen elämässä pitää ilmeisesti olla jonkinlainen tasapaino. Kun tekee harrastuksesta työn, kuten itse tein, ei mielenkiintoa riitä enää harrastukseen, joten siksi minunkin blogini päivittyy todella harvakseltaan tällä hetkellä. Yksi uuden työni osa-alueista nimittäin on yrityksen blogin ylläpitäminen. Teen työtäni tietokoneella eikä työpäivän päätteeksi koneella istuminen enää kiinnosta. Sen sijaan vietän aikaa lasteni kanssa enemmän.

Uusi työ on tuonut valtavan määrän energiaa, jota minulta on puuttunut jo pitkään... Kun entisenä himokuntoilijana on saanut liikkua kävellen tai pyörällä työmatkat autossa istumisen sijaan, tulee hoidettua liikuntapuoli, jota aiemmin ei jaksanut edes hoitaa, ja vireystila on aivan käsittämättömän paljon parempi. Tai jos päivän mittaan tuntuu, että täytyy saada ajatukset ”raiteilleen”, voi käydä vetämässä pienen happihyppelyn keskustassa ja palata uusin ideoin takaisin työpisteelle.

Työn ”miinuspuolena” ovat kollegat :) Esimieheltä ei voi kysyä yhtäkään kysymystä, johon hän vastaisi ”joo” tai ”ei” ilman, että saisi 10 minuutin vastauksen. Joskus koen tämän äärimmäisen uuvuttavana, mutta olen keksinyt tähänkin ratkaisun: laitan sähköpostia. Muutoin esimieheni on innovatiivinen, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä niin, etten jää suotta jumittamaan huonoon ideaan, tai siivittää minut täysillä hyväksymänsä idean kimppuun. Tyyppinä hän on loistava, jos vain mitottaisi joskus puhumisensa niin, ettei kuulija nukahtaisi välissä.

Yksi pienen tiimimme jäsenistä on ollut 30 vuotta samassa tehtävässään ja pitää tiukasti kiinni siitä, miten on asiat tähänkin mennessä hoitanut. Olen siis joutunut tyytymään siihen, että saadakseni jotakin, minun täytyy odottaa, että rouva on ensin tehnyt asiat omalla rutiinillaan ja pahimmillaan siihen suttaantuu päiviä. Voisin itse tehdä saman asian vartissa, mutta ei, kun asiat on todella tehty 30 vuotta tietyn kaavan mukaan, muutosvastarinta on kova. Hänen kohdallaan kaikki laskevat jo päiviä eläköitymiseen. Tätä mysteeripäivää rouva ei tosin ole vielä lausunut ääneen… Muutoin rouva on erittäin herttainen ja auttaa joka kerta, kun apua tarvitsen.

Sitten löytyy sellainen peruspessimistinen tyyppi, jonka vahakasvot ovat aina totiset. Yritän saada häntä nauramaan, ja jos siinä onnistun, ei ilmeessä kovin suurta muutosta ole havaittavissa. Hän on se, jonka mielestä ideani ovat toteuttamiskelvottomia, ja joita esimieheni taas kannustaa viemään eteenpäin. Meillä on vähän kiusallinen asetelma tämän tyypin kanssa. Hän on tehnyt minun työtäni aiemmin puolikkaana, ja hän on määräaikainen. Hänen työtehtävänsä tosin ovat tällä hetkellä aivan muuta kuin minulla, mutta en tiedä onko hän persoonana vain pessimisti vai nakertaako minun vakityöni. Toisaalta, olihan hänellä mahdollisuus hakea samaa paikkaa, vaan ei hakenut…

Ja löytyypä meiltä vielä boheemi taiteilijasielu, jolta pyydät sata kertaa jotakin asiaa sitä koskaan saamatta. Seuraavassa palaverissa kuulet, ettet ole tehtävää hoitanut. No en, koska et ole vieläkään ilmoittanut minulle tarvitsemiani tietoja.  Mutta tällä setillä mennään, ja onneksi jokaisella on oma työhuoneensa, jossa jokainen tekee sitä omaa juttuaan. Kahvitauoilla jutellaan niitä näitä ja ollaan mukavia toinen toistamme kohtaan. Tykkään ihan tosi paljon työstäni!

Mutta jos kurkitaan kuukauden saavutuksiin taloudellisesta näkökulmasta, niin palkkaahan minä en ole tässä kuussa saanut, mutta ensimmäiset osingot ovat kilahtaneet tililleni.

VARAT €
28.2.19
31.3.19
Muutos
Osakkeet
13.272,92
12.818,91
- 454,01
Indeksirahastot
1.017,00
1.027,00
+ 10,00
Hätävara-tili
8.285,25
8.485,76
+ 200,51
Laskutili
426,24
202,56
- 223,68
Yhteensä
23.001,41
22.534,23
- 467,18
VELAT €


Asuntolaina
63.868,25
63.342,96
+ 525,29

Tulot maaliskuu:  632,72€. Tulot koostuvat lapsilisistä ja elatusmaksusta. Osinkoja kilahti tilille 56,92€.

Tässä kuussa olen maksanut vielä hiihtolomareissumme kustannuksia, joista osasta ei ole mitään muistikuvaa enää. Poika onnistui hajottamaan silmälasinsa, ja uudet oli pakko ostaa tilalle. Molemmat muksut kävivät vuokravälinein rinteessä (ihanan kallista…) ja ruokalaskukin sisältää nyt alennuksesta kahmittuja toppahanskoja ym. ensi talvelle eli kyseessä ei ole ainoastaan ruoka- ja päivittäiskustannuksia. En vain löydä just nyt kuitteja, joista tsekata mitkä ovat vaatekuluja ja mitkä todellisia ruokakuluja. Lisäksi tilasin jäätävän kokoisen kanisterin pyykinpesuainetta, kosmetiikkaa tarjouksesta jne. KAIKKI mahdollinen on siis ympätty tähän.

Koska palkkapäivä on vasta jatkossa alkukuusta, en ole myöskään tämän kuun osalta maksanut asuntolainaa, taloon liittyviä kuluja tai laskutilille mitään. Ne rahat kilahtavat, kun kuukausi vaihtuu huhtikuulle.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
0€
Bensa 86,76
Taloon liittyvät kulut
0€
Laskettelu 80,00
Puhelin (oma + lasten) 
48,82€
Kummipojan lahja 50,00
Ruoka- ja päivittäistavarat 
966,14€
Parkkimaksu 10,00
Laskutili
0€
Netflix 10,99


Lapsen silmälasit 129,00


Juna 7,00
Yhteensä
1.014,96€
373,75€        Yht. 1.388,71

Maaliskuussa ostin 64 kpl Nordeaa kurssin taas heilahtaessa vähän päälle 7 euron. Niinhän se kurssi taas heilahti tätä kirjottaessani alle 7 euron. Miinuksella jatketaan, mutta osinkopäivänä kiitetään!

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
24,85
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
492,03
Seligson Top 25 Brands
0,00
Yhteensä
561,88€

Miten sinun maaliskuu sujui?


sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

”Töihin ei mennä tekemään töitä, töihin mennään pelaamaan ja leikkimään!”

”Oletko joskus katsonut miten koripalloilijat näyttävät väsyneiltä eikä peli kulje? He ovat silloin töissä.” Olin taannoin kuuntelemassa Susi-jengin päävalmentajaa, Henrik Dettmannia ja edellä mainitut lausahdukset ovat suoraan hänen suustaan. Kaksi taikasanaa fläppitaululla: ”töissä” vai ”pelaamassa”, ”kumpaa sinä teet joka päivä 8 tuntia? Oletko se väsynyt henkilö, joka menee töihin, vai nautitko siitä mitä saat tehdä joka päivä 8 tuntia?” Dettmannin sanat osuivat ja upposivat.

Itselläni on viikko uudessa työpaikassa takana, ja tuntuu kuin en olisi töissä käynytkään. Ehkä se tuntuu aina alussa tältä, etenkin, kun edelliseen työhön oli iskenyt totaalinen kyllästyminen? Kaikki, ihan mikä tahansa muu, tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Kun syksyllä julkaisin "Mitä sitä isona tekisikään", huomasin rämpiväni siinä samassa suossa kuin aikoinaan siinä yrityksessä, jossa 7 vuotta sinnittelin saaden burn-outin. Kun alkaa kuvittelemaan miten tuonkin asiakkaan voisin iskeä lentokoneeseen ja tiputtaa lentokoneesta ilman laskuvarjoa, ollaan aika lailla siinä pisteessä, että tarttis varmaan tehdä itselleen jotain. Että nyt mä olen todella väärässä paikassa, ja tuo asiakas tarvitsee tähän nyt jonkun toisen henkilön sijastani. Silti sitä vain sinnitteli ja kiskoi kestohymyä väkisin naamalle, vaikka välillä teki mieli huutaa.


Kun olin irtisanomispäätökseni tehnyt ja sen julkilausunut, tajusin, ettei asiakaspalvelu ole enää minua varten. Kun on tottunut työkseen ”esiintymään” ja olemaan ”huomion keskipisteenä”,  tietokoneen taakse on nyt ihanaa piiloutua. Tai laittaa yksinkertaisesti työhuoneen ovi kiinni, kun joku eksyy työpaikalleni. Kun alkuviikosta minua esiteltiin ympäri maakuntaa uutena työntekijänä, huomasin jo ahdistuvani kaikista niistä lukuisista ihmiskontakteista. Ei enää tätä!

Lapseni totesivat yhtenä iltana, että ”Äiti sä oot ihan erilainen kun aloitit nyt uudessa työpaikassa. Sä oot tosi energinen.” Siltä minustakin tuntuu. Energiseltä, inspiroituneelta. Tuntuu, että ympyrä on viimein sulkeutunut: Olen nyt 36-vuotias. 20 vuotta piti tehdä kaikkea ihan muuta työtä, jotta viimein päätyi tekemään sitä, mistä se 16-vuotias lukiolainen aikoinaan haaveili. 20 vuotta! 20 vuotta sitä kuvitteli, ettei luovalla työllä voi saada leipäänsä hankittua. Onneksi maailma on muuttunut niin paljon, että leivän hankinta haarukka on leventynyt siitä mitä se aikoinaan oli. Vähän tähän luovaan leipään on saanut yhdistellä muitakin elementtejä, mutta pääsääntöisesti mukanani kulkee kynä, vihko ja kamera joka paikassa, jotta saan tuoreeltaan ideat ylös, ja työhu… eikun leikkihuoneessani ne toteutettua. Näin sunnuntaina jopa odotan, että pääsen huomenna taas leikkimään leikkipaikalleni. 

Päätin, etten enää käy töissä. Käyn leikkimässä, pelaamassa ja inspiroitumassa, kuten Dettmann asian ilmaisi. Eivät urheilijatkaan ajattele menevänsä töihin, he menevät pelaamaan.

Mihin sinä menet huomenna, maanantai-aamuna?

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Helmikuun kuulumisia ja kuukausikatsaus


Terveisiä Atlantin toiselta puolen! Jet lag on jäätäävääkin jäätävämpi, kuten oli myös sää reissumme aikana. Suomeen palatessa sää tuntui lähes helteeltä :D Mahtava reissu tuli heitettyä siipan kanssa ja matkabudjetistakin jäi 30€ käyttämättä. Muutama NHL-peli tuli käytyä katsomassa ja tunnelma noissa peleissä oli huikea! Tämä hockey mama oli kyllä otettu :)

Helmikuu kaikkinensa oli raskas. Lopettelin ennen reissuamme työt vanhassa työpaikassa ja koska kaikki piti jättää seuraavaa varten valmiiksi, kiirettä ja stressiä riitti. Viimeisenä työpäivänä nappasin itselleni vielä parkkisakon, koska en muistanut käydä siirtämässä autoa. Haikeaa oli jättää työkavereille heipat, itse työlle ei niinkään. Askel oli kirjaimellisesti kevyt, kun kävelin viimeisen kerran autolleni ja ajelin kotiin. Huomenna pitäisi starttailla uudessa työpaikassa, mikä sekin jännittää, mutta hyvällä tavalla.

Kävin jo uuteen paikkaan tutustumassa ennen reissua ja odotukset ovat kovat. Olen jo kauan haaveillut tekeväni luovaa työtä, ja työtä, jota voi tehdä yksin omassa työhuoneessa. Pieni tiimi on toki ympärilläni, mutta ajatus siitä, että pääsen ”eroon” ihmisistä ja ihmismassoista, on helpottava. Mitenhän tätä selittäisi…? Olen tehnyt työtä, jossa olen ollut jatkuvasti ihmiskontaktissa, ja viime vuosien saatossa olen kokenut sen uuvuttavaksi. Kun omasta sosiaalisuudestaan antaa ”kaiken” työpaikallaan ja työssään, ei jaksa tavata vapaa-ajalla enää ystäviä. Toivonkin, että tämä asia muuttuisi, koska työmatka lyheni, työpaikkani sijaitsee ystäviäni lähellä ja ruokatunnilla voi piipahtaa vaikka ystävän kanssa lounaalle. Tai kesälomallaan lapset voivat fillaroida työpaikalleni ja voimme käydä vaikkapa jätskillä ruokatuntini aikana. Paljon on tullut jo kyselyitä ystäviltäni, koska mennään syömään, ihanaa!

Uuden työn myötä nykyinen autoni on jäämässä turhakkeeksi. Omistan vanhan, paljon ajetun diesel-auton, jossa alkaa olla rempan tarvetta joka suunnalta. Lisäksi kilometrejä ei enää tule entiseen tapaan, jolloin maksan turhaan diesel-veroa. Kun seurailee bensan ja dieselin hintaa, niin aika lailla samanhintaisia nuo ovat litrahinnaltaan. Olen tovin potenut autokuumetta ja mieli tekisi vaihtaa pieneen, vähän kuluttavaan kaupunkiautoon, jonka peräkontti olisi kuitenkin jääkiekkokassin kokoinen. Muuhun en autoa enää oikeastaan tarvitsisi kuin pojan treeneihin kuskaamiseen. Laskettelusuksetkin sinne voisi mahtua, kun kuopus innostui tästä harrastuksesta. Haaveilen sähköautosta, mutta siihen eivät rahat vielä riitä enkä halua autoa varten lainaa ottaa. Saa nähdä mitä nykyisen autoni suhteen teen kuluvan kevään aikana… juuri ostetut talvirenkaat kävisivät mieheni autoon, joten ehkä kevään ja kesärenkaiden vaihdon yhteydessä auto lähtee myyntiin…? Kesä menisi muutenkin ilman autoa, kun ei tarvitse pikku miestä jäähalleille kuskailla. Säästöä voisi siis kesän aikana tulla vähän reilummin, ja autottomuudesta kertyneet säästöt voisi käyttää seuraavan auton hankintaan. Harmillista on, että ilman autoa en pärjää lasten harrastusrumbassa, mutta lapset menevät tässä asiassa etusijalle. Ja tuohan auton omistaminen kieltämättä tietynlaista vapauden tunnetta. Seliseli.

Taloudellisesti helmikuu meni paremmin kuin odotin. Tuloja kertyi mukavasti, mutta tiedän jo nyt, että maaliskuussa tuloja ei näin hyvin enää kerry. Palkkani tippuu hieman, ja lasteni vietettyä hiihtoloma isänsä luona, elatusmaksutkin maaliskuussa ovat pienemmät. Ihan se ja sama. Tililläni on kaikesta kulutuksesta huolimatta vielä kelpo summa rahaa, josta riittää säästöönkin.

Mukavaa on myös se, että jälleen ”Muutos”-sarake on, laskutiliä lukuunottamatta, plus-merkkinen. Olen saanut ostoshimoni sellaiseen kuosiin jo viime syksynä, että säästöjä on kertynyt. Nyt toki tammi- ja helmikuussa näkyvät tämän matkamme kustannukset, mutta uskoisin, että maaliskuusta eteenpäin säästäminen tulee olemaan huomattavasti helpompaa. Nyt pitäisi uskaltaa vain alkaa taas sijoittamaan eikä kerryttää pelkkää hätävaratiliä. Tästä se taas lähtee…

VARAT €
31.1.19
28.2.19
Muutos
Osakkeet
12.995,39
13.272,92
+ 277,53
Indeksirahastot
935,00
1.017,00
+ 82,00
Hätävara-tili
8.084,26
8.285,25
+ 200,99
Laskutili
459,68
426,24
- 33,44
Yhteensä
22.474,33
23.001,41
+ 527,08
VELAT €


Asuntolaina
64.393,54
63.868,25
+ 525,29

Tulot helmikuu:  3.656,97€. Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Ulkomaan matka 467,24€
Taloon liittyvät kulut
300€
Pysäköintisakko 50€
Puhelin (oma + lasten) 
47,99€
Junaliput 26,00€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
507,29€
Laskettelu 40,00€
Bensa
86,49€
Netflix 10,99€
Laskutili
400€

Yhteensä
1.922,14€
594,23€€        Yht. 2.516,37

Sijoituksissa ei muutoksia...

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
0,00
Seligson Top 25 Brands
0,00
Yhteensä
60,00€

Miten sinun helmikuu sujui?