Nordnet

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Huhtikuun kuukausikatsaus


Aloitin huhtikuussa työt uudessa työpaikassa, ja luulin, että joudun odottamaan ensimmäistä palkkaa kaksi kuukautta, mutta tässä työssä olikin onnekseni toisenlaiset kuviot. Olen tehnyt ylimääräisiä tunteja jo sisään, mutta saan ns. peruspalkkaa seuraavat 2 kk ja kolmannella kk:lla tarkastellaan todelliset työtunnit. Työni sijainnin takia jouduin lyömään rahastojani ”lihoiksi” auton hankkimisen takia sekä ottamaan sijoituksista rahaa alku kuun elämiseen (yhteensä 5.525,18€), mutta tätä eroa sain kavennettua palkkani avulla. Muutoin tämä kuukausi on eletty todella niukasti, vaikkakin juniorin syntymäpäiviä tuli juhlittua.

VARAT €
31.3.18
30.4.18
Muutos
Osakkeet
13.217,68
13.478,04
+ 260,36
Indeksirahastot
5.998,44
665,00
- 5.333,44
Hätävara-tili
0,00
1.330,00
+ 1330,00
Yhteensä
19.216,12
15.473,04
- 3.743,08
VELAT €


Asuntolaina
69.643,30
69.115,42
+ 527,88

Tulot huhtikuu:  3.465,50€ Tulot koostuvat palkasta, osingoista, lapsilisistä, elatusmaksusta sekä 2 vkon ansiosidonnaisesta. Osinkojen osuus oli 68,93€.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Piha 32,63€
Taloon liittyvät kulut
300€
Bensa 142,67€
Puhelin (oma + lasten) 
58,88€
Lapsen syntymäpäivälahja 29,95€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
372,31€
Auto 5.000€
Ammattiliiton jäsen- ja vuosimaksu
48,50€

Laskutili
500€

Yhteensä
1.860,06€
5.205,25€

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
0,00
Seligson Top 25 Brands
0,00
Yhteensä
0,00€


tiistai 1. toukokuuta 2018

40.000 euron unelma


Nykyisen parisuhteeni aikana autokatoksessamme on ollut jos jonkinlaista autoa. Ensimmäinen mieheni ”ratsu”, johon pääsin tutustumaan, oli 90-luvun vihreäsävytteinen, umpiruosteinen romukasa, joka alkoi olla elämänsä loppusuoralla sen vaihduttua 10.000 euron kärryyn. 10.000 euron autot ovatkin olleet se ”tyypillisin” näky meillä siitä syystä, että ko. arvoiset autot ovat vielä olleet siinä kunnossa, etteivät ne vaadi kovin suuria remppoja, ajokilometrejä on runsaasti jäljellä eikä arvo enää tipu yhtä radikaalisti kuin jos ostaisi upouuden kärryn. Nyt olen puolisen vuotta kuunnellut mieheni haaveilua uudesta autosta. Kuvittelin mieheni vain haaveilevan, mutta haaveista tulikin totta.
 
Kun tavallinen perusduunari päättää ostaa 40.000 euron arvoisen auton, mikä on motiivi siihen? Miksi laittaa lihoiksi kaikki osakkeet ja säästöt yhden auton takia? Mitä lisäarvoa noin kallis auto tuo? Näitä kysymyksiä olen pallotellut päässäni viime viikot. En ymmärrä mieheni ostosta, vaikka myönnän toki, että auto on upea, mutta tuolla rahasummalla mieheni olisi päässyt eroon kokonaan asuntolainastaan tai saanut osingot, joita me muut osakesijoittajat olemme koko kevään ajan odottaneet. Mieheni ei ehtinyt niihin mukaan autokuumeeltaan. Osan osakkeista hän möi jopa tappiolla auton saadakseen.


Myönnän, että joskus olen aavistuksen hävennyt jäähallilla, kun muilla on hienoja autoja, ja itse olen lainannut isäni ikivanhaa Hyundaita viedäkseni poikani treeneihin, mutta toisaalta, mitä hemmetin väliä? Katsovatko muut vanhemmat minua vastedes jäähallilla toisin, jos ajankin mieheni autolla hallille? Tuskin. Mietin lähinnä miltä oma mieheni näyttääkään tuota kaunista autoa ajaessaan: feikkicrocsit jalassaan, paskaiset collegehousut ja collegepaita päällään ja tuubihuivi ”pipona”. Kontrasti on suuri siihen, että vastaavanlaisia autoja ajavat virkamiehet puku päällään.

Ajokokemus voisi olla yksi peruste noin kalliiseen hankintaan, mutta jos ajaa ainoastaan työmatkat, onko sillä loppujen lopuksi väliä millaisella kotterolla sitä porskuttaa?

Minkä arvoinen auto Sinulla on? Voisitko kuvitella myyväsi kaikki sijoituksesi ostaaksesi 40.000 euron auton? Mitä lisäarvoa kallis auto ihmiselle tuo?

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Terveisiä töistä

Terveisiä töistä. Elän ihanaa kuherruskuukautta. On ihanaa mennä aamuisin (omalla) autolla töihin ja itse työstä tykkään tosi paljon. Hetkonen... siis omalla autollako? No joo, luit oikein... Tässä tuli kokeiltua aamujuoksua junalle, junalta juoksua työpaikalle ja sama toisinpäin. Olin aina hiestä märkänä, aina viime tingassa junalla, v-i-h-a-i-n-e-n sekä väsynyt. Kun työaika loppuu kello 16, seuraava juna, johon ehtii, lähtee 17:10, ja kotona on klo 18 jälkeen, niin ei tule mitään. Etenkin, kun kotona on kaksi lasta, jotka tarvitsevat ruuanlaittajaa ja äitiä. Niinpä minä laitoin kaksi rahastoa lihoiksi ja ostin auton. Vähemmän stressiä, enemmän vapaa-aikaa ja enemmän mahdollisuuksia muutenkin. Plus, enemmän rahanmenoa vakuutusten ja autoverojen muodossa... ihan sama. Joskus joutuu tekemään ratkaisuja, jotka eivät talouden kannalta ole niitä parhaimpia, mutta perheen ja yhdessäolon kannalta välttämättömiä.

Taloudellisesti olen ollut äärimmäisen tiukoilla. Sain viime kuussa vain viikon ansiosidonnaisen, omavastuuajan ollessa 5 päivää. Tässä kuussa tulot koostuvat kahden viikon ansiosidonnaisesta (viime kuun kaksi vikaa viikkoa), elatusmaksuista ja lapsilisistä. Saan palkkaa ensimmäisen kerran vasta 31.5.! Nyt jos koskaan mietin, kuinka tärkeä hätävaratili olisikaan. Omanihan meni osakkeisiin joku tovi sitten. Ei ehkä se fiksuin veto epävarmassa työllisyystilanteessa, mutta enpä olisi kuvitellut joutuvani odottamaan palkkaa näin pitkään kuin kaksi kuukautta! Niinpä auton ostaessani jätin rahastoista hieman extraa tilille, jotta selviydyn ensimmäiseen tilipäivään saakka. Kurjinta olisi, jos Visaa vinguttaisi elämiseen ja ensimmäinen palkka menisi edellisen kuun elämistä kustantaen. Toisaalta, mitä varten ne sijoitukset olikaan? Niinpä. Itseäni varten.


Sijoitussalkkuuni tuli siis vajaan 6.000 euron pudotus. Mikäli työt eivät tämän sijaisuuden jälkeen jatku, pystynen myymään auton pois aika lailla samaan hintaan kuin millä sen ostin. Suurempia remonttejakaan auto ei vaadi, sillä ostin auton puolisoltani. Samaan hintaan sain "takuun", jossa mies edelleen pesee auton ja huolehtii siitä noin muutoinkin, heh heh :) 

Huomasin kuluneen kolmen viikon aikana työpaikasta sen, että olen ensimmäistä kertaa vuosiin puhtaissa tiloissa töissä. En kärsi minkäänlaisista ääniongelmista, en ole ollut vielä kertaakaan sairaana eikä pää ole "tukossa" päivän päätteeksi. Työilmapiiri ei tosin ole se paras mahdollinen ja henkilöstöpalaverissa tulin pohtineeksi mikä näissä työpaikoissa oikein mättää. Tässäkin työpaikassa esimies on, kollegoitteni mukaan, kaiken pahan alku ja juuri. Itse en asiaan kantaa ota eikä minulla ole toistaiseksi mitään negatiivista sanottavaa esimiehestä, päinvastoin. Toisaalta kuuntelen miten kollegani ovat olleet tekemässä tätä työtä jo vuosikymmeniä, minuakin edeltänyt on ollut talossa jo 8 vuotta. Voisiko olla niin, että ihmiset vain ovat itse jo niin kypsiintyneitä ja juurtuneita omaan työhönsä, ettei uusi ja innokas esimies uusine ideoineen sytytä? Henkilöstöpalaverissa esimiestä kävi jopa sääliksi, toisen yrittäessä esittää uusia ideoita, uusia tapoja tehdä töitä ja kaikki istuvat puhelimet kädessään surffaamassa netissä. Kun itse on nyt tehnyt pätkätyötä siellä ja toista pätkää täällä, olenkin miettinyt, etten ehkä enää haluaisikaan vakituista työpaikkaa. Eipä ehdi kovin pahasti tympääntyä työhön, kun työpaikkaa vaihtamalla saa haluamaansa vaihtelua. Ja vaikka työ ei olisikaan se unelmatyö, määräaikaisuuden päättyessä siitäkin on vapaa. Eräs tuttavani vaihtaa kahden vuoden välein työpaikkaa samasta syystä. Ehkä monen muunkin pitäisi uskaltautua heittäytymään uusiin haasteisiin? Sitten ainakin huomaa mitä kaikkea hyvää vanhassa työpaikassa oli...