lauantai 2. tammikuuta 2021

Uusi vuosi, uudet kujeet

Moikka kaikille pitkästä aikaa. Olen viettänyt tarkoituksella hiljaiseloa syksyn ajan, jotta olemme saaneet entisen aviomieheni kanssa sovittua kaikessa rauhassa kaikki eroon liittyvät kuviot ja jotta olen saanut ottaa rauhassa happea. En tiedä lukeeko hän yhä tätä blogia, toivottavasti ei, mutta en viitsinyt tilittää kaikkia tuntojani tänne syksyn aikana. Eivät ne enää hänelle kuulu.

Muutin lasteni kanssa syyskuussa uuteen kotiin ja jo sinä päivänä, kun muuttomiehet kantoivat tavarani tähän uuteen kotiin, tiesin tehneeni tismalleen oikean ratkaisun. Kun seuraavana ja sitä seuraavana ja sitä sitä seuraavana aamuna heräsin hymyssä suin, tajusin, että erossa kai vaikeinta on se, kun olet tottunut siihen toiseen? En minä sitä toista ollutkaan rakastanut enää aikoihin ja kaikki ne itkut… No, en ole itkenyt enää kertaakaan muuton jälkeen enkä kertaakaan toista kaivannut.

Ensimmäinen viikonloppu yksin omassa kodissa oli tosin hirveä. Lapset olivat isällään ja itse ei tiennyt mitä tekisi, minne menisi ja koronakin kaiken lisäksi esti aika monta asiaa, mutta hei, selvisin hengissä siitäkin ja kaikista lopuista viikonlopuista. Asun alueella, jossa ulkoilumahdollisuudet ovat loistavat ja löysin itseni lenkkipolulta tämän tästä.

Ensimmäinen isompi hankintani eron jälkeen oli uusi auto. Tarkoitan siis aivan uutta autoa. Olin 8 vuotta elänyt pelossa exäni lasten äidin takia ja halusin kadota kartalta. Salasin kaikki yhteystietoni ja aloitin uudessa työssänikin tyttönimelläni, vaikka en ollut saanut vahvistusta virallisesta nimenmuutosta. En löydy enää googlesta, tämä sairas ihminen ei tiedä missä asun, missä liikun eikä tiedä missä olen töissä. On aika luksusta ajaa autolla häntä vastaan, tietäen, että hän ei tiedä kuka ajoi vastaan. Tätä kuviota on vaikeaa selittää kertomatta koko stooria, mutta noin 17 perätöntä lastensuojeluilmoitusta, jatkuvaa uhkailua, rajojeni rikomista myöhemmin, en pelkää enää mitään! Kaikki 8 vuoden aikana kerätyt keholliset stressioireet ovat kadonneet. Uudessa parisuhteessani, josta kerron lisää hetken päästä, tosin huomaan reagoivani hänen exäänsä ensimmäisenä pakene-taistele-asenteella ja vienee aikansa päästä eroon ajatuksesta, että kaikki exät olisivat yhtä kipeitä päästään.

Rahaa paloi syksyllä myös kaikkiin hankintoihin auton lisäksi. Aloin olla lopulta tilanteessa, jossa kaikki jäljellä olevat säästöni olivat palaneet, olin maksanut sijoitussalkullani ASO-maksun ja joutunut ottamaan autoa varten lainan, kun en saanutkaan avioehdon mukaisia rahojani talostamme. Lopulta tilanne johti siihen, että jouduin palkkaamaan lakimiehen, joka hoiti asian nopeasti hyväkseni JOULUKUUSSA. Eniten ärsytti vastapuolen kitiseminen jostain S-bonuksista. Olinkin jo arvannut muuttoa tehdessäni, kun exä sanoi, että vie mitä haluat, että hän kyllä vähentäisi kaikki yhteiset hankintamme talorahoista, joten jätin kaikki, pölynimuria lukuunottamatta, hänelle. Ihmisen todellisen luonteen kaiketi mittaa avioeron osituksessa? Ihan idioottimaista nillitystä ja täysin tarpeetonta. Mutta rahat ovat nyt minulla, auto maksettu ja palataan siihen varallisuuteen seuraavassa postauksessa.

Olin jo viime kevään ja kesän aikana karsinut kaikki luottamustehtäväni vapaaehtoistoiminnassa ja päättänyt ottaa aikalisän syksylle. Tämä oli paras ratkaisu ikinä, vaikka sekin aavistuksen kirpaisi. Lisäksi, kun työpaikkani sijaitsee tällä hetkellä noin viiden askeleen päässä sängystäni, yli kahden tunnin työmatkat aikaisine herätyksineen ovat jääneet pois, olen keskittynyt vain itseeni ja lapsiini. En muista milloin olisin voinut näin hyvin. Aloitin uuden harrastuksen, käyn lähes päivittäin lenkillä ja löysin vieläpä tyypin, joka on kaltaiseni ja jakaa samat intohimot liikkumisen, musiikin ja elokuvien suhteen. Mun elämä on aika täydellistä just nyt.

Tämä tyttäreni nimeämä ”random tyyppi” on vanha kaverini poikani harrastustoiminnasta. Oikeastaan meidän stoorimme alkoi jo toissa kesänä jalkapallokentän laidalla, kun istuimme pelien ajan kaksin varjopaikalla ja juttelimme syvällisestikin hänen erostaan ja minun eroaikeista (tuolloin jo ensimmäisen kerran etsin asuntoa). Hän jäi mieleeni ja minä kuulemma hänen. Viime kesän aikana päädyimme treenien aikana juttelemaan tämän tästä ja kun hän kuuli eronneeni, ei mennyt kauaa, kun istuimme jo kolme tuntia kahvilassa juttelemassa. Siitä lähtien olemme olleetkin jo erottamattomat. Kaikki on ollut toisen kanssa niin helppoa, lapsemme olemme tunteneet jo vuosia, poikamme ovat ystäviä ja tässä rehellisesti sanottuna jo mietimme seuraavan askeleen ottamista. Nyt kuitenkin vain keskityn elämästä nauttimiseen.

Minulla on siis kaikki paremmin kuin hyvin ja on ollut ihanaa saada kommentteja teiltä, miten mulla menee. Hyvin menee. Laittelen tosiaan talouden lukuja jälleen seuraavassa postauksessa. Syksyn aikana en edes seurannut, miten on mennyt kuukausitasolla, mutta nyt jatkan siitäkin taas.

Ihanaa alkanutta vuotta 2021 kaikille!

sunnuntai 30. elokuuta 2020

37-vuotias ja velaton

Avioero. Niinhän siinä sitten kävi, että meillä lähti lusikat jakoon. Miestäni en voi asiassa syyttää, vaikka toisenlaista lopputulosta olisin toki kaivannut. Riitelyä, huutoa, yhdessäoloa, seksiä, yhteen hiileen puhaltamista, itkua, mykkäkoulua, taas seksiä… Kaikkea on mahtunut kuluneen kuukauden sisään. Helpointa kai olisi erota, jos ei tuntisi toista kohtaan enää yhtään mitään, kuten ensimmäisessä avioerossani. Roikumme jossakin välimaastossa, jossa kumpikaan ei halua laskea irti, mutta silti rimpuilemme eroon toisistamme. Aika näyttänee, mikä on lopullinen tulos parisuhteessamme. Avioeroa olen joka tapauksessa hakenut. Senkin tein suutuspäissäni, kuten toinen suutuspäissään paineli ensimmäisenä tinderiin. Lohdullista oli kuitenkin kuulla, ettei tinderistä löydy kaltaistani… Itse kävin, jälleen suutuspäissäni, tunnin pönkittämässä itsetuntoani Tinderissä vain todetakseni, ettei se ole minun juttuni. En ole hakemassa uutta parisuhdetta, vaan haluaisin pitää vielä henkitoreissaan olevan avioliittoni kasassa. Järkyttävää on ollut huomata, miten treffipyyntöjä on sadellut entisiltä mieskollegoilta. Osa naimisissaolevilta, osa muuten vain epätoivoisilta.

Ositus. Paskinta tässä kaikessa on varmaan ollut ositus. Olemme saaneet kaikki asiat sulassa sovussa sovittua, mutta kun minä poistun kodistamme ison rahatukun kanssa, toinen jää jonkinasteiseen taloudelliseen ahdinkoon. Yhdessä hankittu ”status” katoaa tuhkana ilmaan. Niinpä olen tehnyt myönnytyksiä: mies saa pitää yhteisen tilin saldon ja kaikki yhdessä hankitut kodinkoneet ja huonekalut. Vien mennessäni vain yhteiseen kotiin tuomani huonekalut, pesukoneen ja mikron. Itku pääsi, kun toinen joutui takiani luopumaan rakkaasta autostaan. Välillä olenkin uinut tosi syvissä vesissä sen suhteen, olisiko sittenkin vielä pitänyt yrittää, mutta todennut miltei heti perään, että ei. Nyt on pakko lähteä oman itseni takia ja toivoa, että suhteemme kestää kaksi kotia.

Uusi koti. Kovin kauas en karkuun kuitenkaan lähde. Kuten aiemmin kerroinkin, hain kaupungilta vuoronumeroa asumisoikeusasuntoon. Kävin katsomassa tasan yhtä asoasuntoa rakastuakseni siihen. Valoisa, lattiasta kattoon remontoitu saunallinen kerrostalokolmio vei sydämeni saman tien. Koska asun pienellä paikkakunnalla, asohakijoita ei kovin paljoa ole, eikä ainakaan kerrostaloon. Moni jonottaa rivitaloasuntoon ja siksi minä sainkin haluamani asunnon tarjouskierroksella. Lapset saavat pitää entisen koulunsa, ystäväpiirin ja harrastukset muuton myötä eikä vanhaan kotiinkaan pitkä matka ole.

Aso-asunnosta jouduin maksamaan ensin varausmaksun 250€, joka vähennettiin luovutushinnasta 20.548€. Lisäksi säästöjäni söi takuuvuokra 1.444,25€. Nämä ovat kuitenkin summia, jotka saan takaisin poismuuttaessani. Vastike on 761,25€/kk, joka kattaa kaukolämmön, laajakaistan, parkkipaikan, veden ja taloyhtiön hoitokulut. Näiden päälle tulevat käyttösähkö ja kotivakuutus. Asumiskustannukset siis tippuvat roimasti verrattuna edelliseen, toki sillä erotuksella, että omakotitalossa maksoin omaani pois lainan muodossa. Kerrostaloasumisen etuja ovat, ettei tarvitse lumitöitä tehdä, tosin eipä niitä viime talvenakaan tarvinnut tehdä, ja parvekkeen myötä luovun myös pihan hoidosta. Halusin niin helpon elämän kuin mahdollista.

Asuntolaina. Muuton ja osituksen myötä jäin miettimään sitä, että me suomalaiset kyllä jaksamme ostaa omistusasuntoja ja -taloja ja maksaa niistä hurjia summia vuosikymmeniä. Miksi? Onko se ainoa tapa elää? Mietin meidänkin taloamme, joka on 10 vuotta vanha. Kuinka kauan olisimme siinä asuneet? Kuinka kauan se olisi säilyttänyt arvonsa? Missä kohtaa arvo olisi kääntynyt laskuun ja olisiko muuttotappiopaikkakunnalla ollut mahdollista saada enää edes omiaan pois? Ehkä talouden näkökulmasta toimin oikein ja siirryin rahojeni kanssa järkevämpään asumismuotoon. Ainakaan minulla ei tule tulevaisuudessa olemaan painetta siitä, saanko asuntoni myytyä. Asoasunnoissa on kolmen kuukauden irtisanomisaika ja tuon 3 kk on velvollinen maksamaan vastiketta. Sitten olet taas vapaa jatkamaan matkaasi. Ja hei, mä pääsin mun tavoitteeseen: Mä olen 37-vuotias, velaton ja omistan tukun rahaa!

Uusi työ. Aloitin elokuun alkupuolella uudessa (vanhassa) työpaikassani, uusissa tehtävissä. Luksusta oli päästä jo heti ensimmäisen viikon jälkeen takaisin etätöihin, vaikka alkuun parkaisin tuskasta. Olen ollut lasten ympäröimänä ihan liian monta kuukautta ja kyllästynyt pieruverkkareihini. Oli ihanaa päästä näkemään vanhoja työkavereita ja ylipäätään ihmisiä sekä pukeutua kuten ihmiset… Nyt taas vaellan kotona ne samat pieruverkkarit jalassa… Työni ei ole vaativaa, stressaavaa eikä aiheuta minussa oikeastaan minkäänlaisia intohimoja. Se on lähes aivotonta tietokoneen naputtelua, joka sopii tämänhetkiseen tilanteeseeni täydellisesti. Kyseessä ei ole eläkevirka, mutta aion nauttia virkatyöajasta, vapaista illoista, etätyön tarjoamista mahdollisuuksista koronankin jälkeen ja kiireettömyydestä. Olenkin jo miettinyt, miltä stressitön elämä tuntuu. Millaista on, kun ei koko ajan vituta? Pian se selviää, kunhan olen pakannut viimeisetkin muuttolaatikot. Kaksi päivää, ehkä kolme, jotta olen ehtinyt purkaa laatikot. Ehkä sitten mun elämä on jatkossa yhtä auringon paistetta?

Mitä mä niillä mun rahoilla sitten teen…? Niistä lisää myöhemmin.

 

 

 

maanantai 3. elokuuta 2020

Heinäkuun kuukausikatsaus

Heinäkuun luvut eivät pääse yllättämään. Osakesalkku on tyhjentynyt ja muuttunut käteiseksi, pääoma on hieman kutistunut mm. auton käyttöönottamisesta seuranneilla vakuutus- ja autoveromaksuilla. Jälleen kerran kiroan sitä, miten kallista on pitää dieselautoa verojen näkökulmasta…

Heinäkuussa lomailtiin vajaan 500 euron edestä ja kokonaisuudessaan kesäreissuihin on uponnut koko kesän aikana rahaa 684,43 euroa. Isompikin lasku olisi ollut mahdollinen, mutta isäni jouduttua pitemmäksi aikaa sairaalaan, jouduin perumaan lapin vaellukseni.

Ruokakulut ovat jälleen jäätävät. Toki näihin sisältyy ulkona syömistä sekä muutama vaateostos, mutta tätä lukua on pakko alkaa polkemaan alaspäin, ja se kutistuneekin perheemme pienentyessä syyskuussa ja koulujen alkaessa. Jotakin pientä on uuteen kotiin tullut jo hankittua. Saa nähdä millaiset kustannukset itse muutto saa aikaan, mutta niistä lisää myöhemmin.

VARAT €

30.6.2020

31.7.2020

Muutos

Osakkeet

8.132,00

1.584,00

- 6.548,00

Indeksirahastot

1.519,00

0,00

- 1.519,00

Hätävara-tili

18.303,96

24.700,63

+ 6.396,67

Laskutili

136,26

106,08

- 30,18

Yhteensä

28.091,22

26.390,71

- 1.700,51

VELAT €

 

 

Asuntolaina

- 55.467,85

- 54.936,47

+ 531,38

 Tulot heinäkuu: 2.825,06€. Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

 

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

 

YLIMÄÄRÄISET MENOT:

Asuntolaina

568,23€

Netflix 11,99€

Taloon liittyvät kulut

400€

Bensa 60,30€

Puhelin (oma + lasten) 

114,90€

Koti 135,19€

Ruoka- ja päivittäistavarat 

927,87€

Vr 10€

Laskutili

500€

Kesäloma 466,43€

Yhteensä

2.511,00€

683,91€ Yht. 3.194,91€

 

Sijoitukset


Lapset

30,00

Superrahasto Suomi

15,00

Superrahasto Ruotsi

15,00

Osakkeet

0,00

Yhteensä

60,00€

 Miten Sinun heinäkuu sujui?