sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Heinäkuun kuukausikatsaus

Positiivista: rahastojen arvo on yli 4000€, asuntolainassakin tonnit ”paukkuivat” ja kaiken kaikkiaan kuukauden säästöjä on tässä kuussa kertynyt 588,72€, mutta sitten ne negatiiviset voi tavata tuolta alta... Menoja on ihan liikaa. Toivon koulujen alkamisen tuovan helpotusta tähän.

VARAT €
30.6.16
31.7.16
Muutos
Osakkeet
120,88
127,92
+ 7,04
Rahastot
3762,47
4120,99
+ 358,52
Käteinen
7098,56
7321,72
+ 223,16
Yhteensä
10.981,91
11.570,63
+ 588,72


VELAT €


Asuntolaina
-89.324,92
-88.818,83
+ 506,09


Tulot heinäkuu:
 2894,56€

Tulot koostuvat palkasta, lomarahoista, lapsilisistä ja elatusmaksusta.


Menot heinäkuu:  2869,49€

Säännölliset kulut: 1703,60€
  • Asuntolaina 591€
  • Taloon liittyvät kulut 250€
  • Puhelin (oma + pojan) 69,87€
  • Päiväkoti 215,60€
  • Ruoka 177,35€
  • Laskutili 315€ 
  • Diesel 84,78€

Ylimääräiset kulut: 797,89€

  • Muut 168,23€
  • Lelut 17,98€
  • Omat harrastukseni 317,87€
  • Joululahjat 77,65€
  • Ravintolat 88,50€
  • Omat vaatteet 87,37€
  • Lasten vaatteet 33,74€
  • Apteekki 6,55€

Sijoitukset: 368€
  • Lasten rahastot 30€
  • Omat rahastot 100€
  • Säästötili 238€


Puhelinlasku oli järkyttävä, mutta sitä selittää kännykällä ostetut juna- ja ratikkaliput mennessäni lasten kanssa Tukholman risteilylle.

Päiväkotilaskut tulevat todella jäljessä meidän kunnassa... Tämä oli nyt viimeinen kevään osalta. Esikouluhan on ilmainen, joten katsotaan jäikö tämä kuopukseni viimeiseksi päiväkotimaksuksi...

Ruokaan ei ole mennyt paljoa, koska lapset ovat olleet isällään heinäkuussa kaksi viikkoa, sen sijaan olen ravintoloissa ravannut senkin edestä ystävieni kanssa ja lomamatkallamme jouduimme pitkien ajomatkien lomassa syömään huoltoasemilla.

”Muut kulut” koostuvat esim. matkasta Napapiirille, lomamatkalla meitä majoittaneille ostetuista pienistä tuliaisista ja lapsille matkan aikana ostetuista lehdistä tmv. Kotiin tuli ostettua myös mm. uudet sohvan päälliset.

Suurin menoerä tässä kuussa oli omien rakkaiden harrastusten uudelleen aloittaminen. En tajunnut, että näihin meni näin helvetisti rahaa ennen kuin laskin kuitit...

Joululahjat on ostettu alennusmyynneiltä, vanhin kummilapsi on ainoa, jolle en ole vielä ostanut mitään.

Itselleni löysin hellemekon ja alennuksesta alusvaatetta... Pojalle kahdet collegehousut tarjouksesta. Oma vaatekaappi on nyt erittäin hyvässä kuosissa, joten pyrin jäädyttämään loppuvuoden vaateostokset tähän.


torstai 28. heinäkuuta 2016

Kun rahankäyttö taas kusee

Minulla ei nyt mene lainkaan putkeen tämä rahankäyttö. Elän taas kuin viimeistä kesäpäivää, Lidliä siteeratakseni. Rahat yksinkertaisesti  loppuvat kesken, vaikka tulot ovat olleet suuremmat kesä-heinäkuun aikana. Aina löytyy joku helvetin typerä selitys. Reissu Suomen ympäri tulee tyssäämään tänne Pohjois-Pohjanmaalle ja ajatus hotelliyöstä Oulussa unohdetaan. Samoin unohdan haaveeni käydä edes kerran Tuurin kyläkaupassa, koska olen kuluttanut KOLMESSA päivässä kahden viikon budjetin!!!! Pläräsin juuri kuittipinoa kirjatakseni menoni ylös heinäkuun kuukausikatsaukseen. Ihan hävettää! Ja huomenna olen sopinut lähteväni napapiirille lasten kanssa moikkaamaan joulupukkia. Pelkästään menovesi kustantaa, puhumattakaan ruokapuolesta ja muusta...


Mietin ratkaisuksi tähän tilanteesen viikottaisen budjetin tarkkaa kirjaamista, jolloin havahdun ehkä konkreettisemmin siihen, mihin minä törsään. Onko kenelläkään kokemusta siitä, auttaako turhien ostojen karsinnassa seteli lompakossa paremmin kuin pankkikortin vinguttaminen?

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kesän alennusmyyntien hyödyntäminen

Arvatkaa kuka on ostanut joululahjat? Jep jep, minä! Kesän alennusmyynneillä ovat paitsi vaatteet, myös lelut alennuksessa. Itselläni on tapana ostaa kaikille lapsille ja neljälle kummilapselleni aina joka joulu sama lahja. Viime vuonna kaikki saivat yöpuvut, tänä vuonna joulupukki tuo mukanaan pussilakanasetit. BR leluissa oli ensimmäisessä alennusrytinässä pussilakanat 16€/kpl, ja silloin ostin omille lapsilleni paketit. Tänään ale oli tipahtanut jo 7€/kpl. Lisäksi Finlayson möi Muumilakanoita parilla kympillä. Kuosit ovat kivoja molemmissa kaupoissa ja jokaiselle muksulle löytyi se oma lempihahmon sisältävä lakanapaketti.

Hyödynnän kesän alennuksia myös kummilasteni syntymäpäiviä ajatellen. Viime ”kauden” legot ovat tarjouksessa, samoin monet Bratzit tmv. nuket saa alle kympillä.  Nyt pitäisi enää löytää hyvä jemmapaikka kaikille lahjoille... Säästän myös postituskulut, kun joululahja on hankittu valmiiksi: kun kolmella kummilapsellani on loppuvuodesta synttärit, samoilla kekkereillä ojennan joululahjan vanhemmille piilotettavaksi. Ei tarvitse raahautua enää postiin ja maksaa itseään kipeäksi lahjapakettien lähettämisen vuoksi.


Joku pitänee minua tärähtäneenä, kun jo heinäkuussa joulupukin konttini on täytetty, mutta kun puhutaan lahjojen ostamisesta 8 lapselle, on vaan pakko säästää sieltä mistä pystyy!


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Loppuvuoden tavoitteet talouden kannalta

Loppuvuoden osalta tavoitteenani kasvattaa käteisen osuus (ns. hätävarahastoni) 10.000 euroon. Laskeskelin tämän tavoitteen toteutuvan seuraavasti

  • Nyt olemassa olevat käteisvarat: 6941,25€
  • Joulukuussa tulevat veronpalautukset: 1633,98€
  • Kuukausisäästäminen heinä-joulukuun ajan: 238€/kk

Lisäksi  pyrin sijoittamaan kuukausittain
  • indeksirahastoihin 200-250€/kk
  • lasten rahastoihin 30€/kk

Kolmas tavoite on saada auto myytyä syksyn aikana. Keväällä taisimme myöhästyä ”sesongista”, mutta laitamme autoni taas myyntiin alkusyksystä. Autosta on tavoitteena saada 6500-7000 euroa. Tällä potilla lyhennän asuntolainaa.

Neljäs projekti ei ole niin mieluinen, mutta välttämätön: laittoman irtisanomisen riitauttaminen. Korvauksia pitäisi jossakin kohtaa tulla, tosin en usko mihinkään ennen kuin näen. Näillä mahdollisilla rahoilla on myös tarkoitus lyhentää asuntolainaa.

Perintörahani ovat edelleen jemmassa isääni varten. 



sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Tulevaisuuden pohdintoja

Oma tavoitteenihan on blogia kirjoittaessani ollut hypätä eroon oravanpyörästä tavallista aikaisemmin/ tehdä osa-aikatyötä ja viettää enemmän vapaa-aikaa. No, kukapa olisi arvannut, että näin minulle juuri tapahtuisi, tosin työttömän roolissa. Kun irtisanomisaikani nyt kuitenkin vetelee viimeisiään ja työttömän status lähenee, olen alkanut tosissani miettimään tulevaa.

Kun kirjoitin tekstissäni "Suunnitelma B:stä suunnitelma C:n" siitä miten kiltti ja ahkera tyttö minussa piiskaa itseäni kaiken aikaa eteenpäin hakemaan työpaikkoja, joita en edes oikeasti halua, huomasin edelleen olevani aikalailla toipilas burn-outissani. Juteltuani hyvän ystäväni kanssa, joka oli läpikäynyt burn-outin vuosia aiemmin, tajusin, että ne työt, joista oikeasti olisin kiinnostunut, jätän noteeraamatta sen vuoksi, että koen ammatillista alemmuutta. Ystäväni kertoi myös, että jätti hakematta useaa työtä sen takia, koska koki, ettei täyttänyt kaikkia kriteereitä. Olen jostakin lukenut, että mies hakee paikkaa mikäli täyttää kaksi vaadituista hakukriteereistä, nainen hakee vasta kun täyttää viisi hakukriteeriä! Tämä keskustelu avasi jälleen silmäni. Toisaalta olen miettinyt miten stressaavana kokisin juuri nyt ajatuksen siirtyä aivan uudenlaisiin tehtäviin ja uuteen työpaikkaan. Ehkä työttömyys juuri nyt onkin parasta mitä minulle on tapahtumassa?

Mitä sitten voisin tehdä saadakseni itsevarmuuteni ja ammatillisen minäni takaisin? Olen kertonut haluistani opiskella. Kävin TE-keskuksessakin ammatinvalintapsykologilla, mutta tiedättekö mitä? Kun voisin nyt avoimessa opiskella perusopintoja siihen alaan, josta jäin pisteen vaille opiskelupaikkaa, ja johon voisin hankkia lisäpisteitä nyt avoimen kautta, minua ei kiinnostakaan enää! Ehkä oli tarkoitettu, etten saanut opiskelupaikkaa juuri sen takia, koska se ei ollutkaan minua varten?

Katselin avoimen yliopiston tarjontaa ja mietin, että minulta puuttuu selkeät johtamisopinnot. Minulla on kokemusta johtamisesta, mutta monessa työtehtävässä vaaditaan paitsi kokemusta, myös ammatillista pätevyyttä johtamiseen. Opintoja tähän liittyen minulla on aika niukasti. Vai lähtisinkö täysin toiseen suuntaan, jossa voisin tulevaisuudessa työllistää itseni oman yrityksen kautta kouluttajana? Tässä kohtaa vielä tekisi mieli oksentaa. En oikein ole hyvä markkinoimaan itseäni, mutta jos opettelisin? Lisäksi minulla edelleen jyystää takaraivossani ajatus jo aiemmin kertomastani ”bisnesideasta”, joka toisaalta toisi itselleni lisää näkyvyyttä, ja johon liitettynä johtaminen ja tämä ”toinen suunta” voisivat poikia aika hyvänkin työn itselleni yrittäjänä.

Otinkin askelen eteenpäin ja aloin kartoittamaan lähipiiristä ydinjoukkoa tuekseni jo aikaisemmalle visiolleni saada lisäansioita. Muut innostuivat heti ja olivat valmiina auttamaan, mutta itselleni iski jälleen pelko. Suurin pelko on epäonnistuminen, toinen on se, että epäonnistuminen tapahtuisi oman nimeni kautta. Mistä ja miten saisin itsevarmuuteni takaisin? Tiedän olevani rautainen ammattilainen alallani, mutta burn-out tuntuu repineen sen kaiken varmuuden minusta pois. Ainakin olen päättänyt jatkaa projektini suunnittelua. Ehkä sitten, kun olen valmis julkistamaan sen, olen jo päässyt toipilasvaiheen yli.

Yksi vaihtoehto olisi vielä, tosin ei ehkä se mieluisin, mutta nopeasti (vuoden päästä) työllistävä polku. Sekin olisi mahdollista kulkea avoimen kautta.

Niin. Valitako helpoin ja nopein, muttei ammatillisesti kiinnostavin polku VAI täysin uuteen maailmaan sukeltava polku, joka vaatii suuren alkuponnistuksen ja toteutuessaankin on taloudellisesti epävarma, mutta jossa saisin yhdistää kaiken osaamiseni ja jonka johtaja minä itse olisin? Vai aloittaako helpolla polulla ja yrittää toista polkua samalla...? To be or not to be, that’s the question. 

Sen tiedän, että jos en nyt työttömänä opiskele tai tee muutenkaan mitään järkevää, seinät tulevat kaatumaan päälleni ja kovaa. Nyt olisi mahdollista tehdä melkeinpä mitä vain. Kun vain uskaltaisi...


torstai 14. heinäkuuta 2016

Työnhausta

Nyt tuli ainakin todettua se, että vaikka aikaisempi tutkintoni on ammattikorkeakoulututkinto, ja olen tuon tutkinnon mukaista työtä tehnyt 4 vuotta, maisteritutkintoni haittaa entisen ammatin työnhakua. Kukaan ei halua palkata minua "ylikoulutettuna" aikaisemman tutkinnon vaatimiin tehtäviin. En pääse edes haastatteluihin. Toisaalta lienee helpotuskin, koska haluaisin lakaista aikaisemman ammattini maton alle. 

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kituviikot

Otsikosta päätellen voisi kuvitella minun olevani viimeisilläni raskaana, mutta ei, en ole. Nyt on kyseessä kituviikot koskien seuraavaa (ja viimeistä) palkkapäivää.

Viime, ja sitä edellisen, kuun runsas rahan käyttö näkyy ja tuntuu nyt heinäkuussa. Minulla on palkkapäivä monen muun suomalaisen tavoin 15. päivä ja koska kulutin kesäkuun palkkani kiitettävästi lasten kanssa matkailuun ja lastenhuoneisiin, tilini saldo on tällä hetkellä 10,90€. Lompakossa on 38,90€ ja luottokortilla jo 91,79€. Olo on rehellisesti sanottuna kurja.

Lapseni ovat viettäneet viikon isänsä luona lomaillen, joten minulla on mennyt ruokakauppaan alle kymppi, kun olen syönyt mitä kaapeista löytyy. Erehdyin menemään ”hengailemaan” ostoskeskukseen ja sieltä sainkin sitten luottokortille ostettua tarjouslankaa neulomiseen, lasten sukkia, naamarasvaa ja joululahjoja 36,89 euron edestä. Sinänsä ostokset eivät ehkä olleet turhia, mutta tässä tilanteessa olisin voinut viivyttää ostoksia viikolla. Pari kymppiä meni dieseliin, jotta sain vietyä lapset isälleen ja viime viikon ruokaostokset 34,90€ jouduin myös vinguttamaan luotolle.

Kun jo ensimmäinen päivä lasten poissaollessa meni ihan reposteluksi, en uskaltanut liikahtaa kotoa minnekään. Olen kirjaimellisesti liimannut takapuoleni sohvaan kiinni, neulonut, haaveillut, piirtänyt (mitä en ole tehnyt 10 vuoteen!), katsellut nettisarjoja ja kirjoittanut. Neljän päivän jälkeen istuminen alkoi puuduttaa jo takapuoltani ja olen taistellut itseni kanssa, etten lähtisi kirpputorille ”hengailemaan”, koska jokaisesta aikaisemmasta hengailusta olen saanut ostettua parillakympillä muovipussillisen lastenvaatteita. Onneksi koko viikon ajan on satanut vettä, joten sekin on laskenut motivaatiotani sinällään liikahtaa edes kaupoille.

Yhdeksi ongelmaksi on muodostunut myös se, että kun tässä nyt on kotona hengaillut, on ollut aikaa katsoa muutakin kotia ”sillä silmällä”. Naps, tilasin uudet sohvan päälliset, toinen naps: tyttärelle alennustakki verkkokaupasta. Kolmas naps olisi ollut tosi kiva pöytälamppu, mutta joku tolkku iski vihdoin ja viimein päähäni.

Miten kuluttamisesta on voinut tulla itselleni näin paha ajanviete? Jos tuo keli olisi yhtään parempi, olisin juoksemassa, jolloin saisin purettua kaiken ylimääräisen energian johonkin fiksuun, mutta sen sijaan koen olevani ”jumissa” kotona ja helposti verkkokauppojen vietävissä. Ahdistaa. Hyvä ystäväkin kutsui minut pääkaupunkiseudulle ”hengailemaan”. Tietää menoja polttoaineen, ravintoloiden, kahviloiden ja shoppailun merkeissä. Sovittiin toinen ajankohta tälle ”hengailulle”, koska en halua käyttää etukäteen tulevaa palkkaani, jonka suuruus on itsellenikin täysi mysteeri.

Kituviikot kirjaimellisesti tarkoittavat itselleni kitumista. Kitumista kotona, kieltäytymistä maksullista menoista, kun kerrankin olisi mahdollisuus tehdä mitä vain, kun ei ole huolta lapsista. Tuo lompakossa poltteleva 38,90€ on tarkoitus säästää ruokakauppaan, kun lapset muutaman päivän päästä palaavat kotiin.


15.pvä saamallani lopputilillä pitäisi myös pärjätä siihen saakka, kunnes ansiosidonnainen alkaa pyörimään. Nyt ei oikeasti ole rahaa mihinkään ylimääräiseen. Järki tietää miten toimia, mutta millä tämän ”mut-ku-mä-haluun”-tunteen saisi sammutettua? 

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Puolen vuoden katsaus

Halusin katsoa miten kulunut vuosi on kohdallani mennyt. Vaikka ylimääräisiä kuluja on joka kuukausi tullut, olen silti ollut tyytyväinen siihen, että olen pystynyt joka kuukausi säästämään rahastoihin 250€ itselleni ja 30€ lapsilleni (15€/lapsi). Asuntolaina on sulanut mukavasti, ja tuon kun kertoo kahdella, tulee tänä vuonna lyhennettyä lainaa reilut 5000€.

VARAT €
31.1.16
30.6.16
Muutos
Osakkeet
140,16
120,88
-19,28
Rahastot
2312,39
3762,47
+1450,08
Käteinen
7057,39
7098,56
+41,17
Asunto
125.000
125.000

Yhteensä
134.509,94
135.981,91
+1471,97


VELAT €


Asuntolaina
-91.895,37
-89.324,92
+2570,45
VARALLISUUS YHTEENSÄ
42.614,57
 46.656,99
 +4042,42

Tulojen ja menojen seurannan aloitin vasta helmikuussa, joten edellä olevan taulukon luvut kuvaavat 5 kk:n ajanjaksoa.


1.2.16-30.6.16
Tulot
13.925,73€
Menot
10.029,81€
Rahastosäästöt oma
1750,00€
Rahastosäästöt lapset
180,00€
Koti
522,60€
Vaatteet oma
217,22€
Vaatteet lapset
573,22€
Auto
1110,70€
Matkustaminen
704,27€

Kesäkuussa möin Tanskan superrahaston huikealla 22,47€:n voitolla. Aikomuksena on luopua myös Ruotsin ja Norjan rahastoista kunhan ne ovat plussan puolella. Näistä saadut eurot sijoitan kuukausisäästäen Suomen superrahastoon. Nordean Panama-kohu ja Brexit ovat vaikuttaneet sijoituksiini painaen niitä alaspäin, mutta eikös alamäestä aina nousta ylöskin jossakin kohtaa...??

Pihakuluista kirjoitinkin oman tekstin, ja pihanlaitto on ollut yksittäinen suuri menoerä. Kerranhan se kirpaisi, mutta nyt piha on laitettu, ja tulevina vuosina samanlaisia kuluja ei enää synny. Lisäksi rahaa on mennyt lasten huoneiden päivittämiseen. Poika kasvaa silmissä ja tarvitsi uuden sängyn, tytöllä prinsessakausi alkoi olla jo historiaa ja tulevalle eskarilaiselle aloinkin sisustamaan jo koululaisen huonetta.

Suurimmat ylimääräiset kulut kuukausittain ovat olleet lasten vaatteet. Vaikka miten ostaa kirpputoreilta ja alennuksesta, silti kuluja lasten vaatteista syntyy valtavasti, etenkin kun lapset ovat eri sukupuolta. Olen onnistunut hamstraamaan nyt seuraavaa kokoa kaappeihin odottamaan uutta kasvupyrähdystä. Toppavaatteet ovat sitten syksyn hankintalistalla, talvikengät löysinkin jo kirppikseltä.

Vaikka tein uuden vuoden lupauksen, etten ostaisi itselleni vaatteita, sorruin. Kesävaatteet erityisesti olivat jo siinä kunnossa, että yläosia oli ihan pakko ostaa. Silti tuo summa ei ole onneksi ihan tajuntaa räjäyttävä. Toivon, että saisin itseni pidettyä ojennuksessa loppu vuoden. However, huomaan lasten vaatteiden ja omien vaatteitteni shoppailun ylittävän laskutililleni siirrettävän vaateostossumman, 50€/kk, elän siis yli laskutilini varojen.

Autoa en ole hinnan laskusta huolimatta saanut myytyä. Uusi akku 140€, katsastus 59€, huolto 137,70€, vakuutukset 774,07€!! Dieselveroa odotellessa... Itse polttoainetta en ole tähän laskenut.

Isännän kanssa tehty perinteinen ulkomaanmatka jää tältä kesältä väliin. Matkustamisessa on huomioitu pääsykokeiden hotellin majoitus, Tallinnan risteily sekä Tukholman risteily. Jälleen kerran huomaan, että budjetti pettää ja pahasti. 50€/kk eli 600€ ei riittänyt reissuihin, vaan ylitystä tuli 104,27€.

Summa summarum: enemmän olisi rahaa voinut jäädä säästöön, mutta toisaalta en halua tehdä elämästä tukalaakaan. Minusta ei ole elämään liian kurinalaista elämää. Pitää olla nautintojakin, mutta rajojen puitteissa. Tärkeimmäksi koen sen, että olen päässyt takaisin säästämisen makuun. Toisaalta tästä tarkasta kirjaamisesta olen oppinut myös sen, että elän yhä yli varojeni laskutiliini nähden. Loppuvuodeksi onkin taas kirittävää.


maanantai 4. heinäkuuta 2016

Suunnitelma B:stä suunnitelma C:hen

Kerroin jo aiemmin, että minut irtisanonut työnantaja tarjosi minulle kahta eri työpaikkaa organisaatiossaan. Toinen oli ehdoton ei toimenkuvan ja jo palkkauksenkin takia; palkka olisi tippunut tonnilla kk:ssa. Toinen tehtävä oli sellainen, jota olisin tehnyt myös hampaat irvessä, ei ollenkaan tarpeeksi haastavaa työtä. Palkka olisi tippunut 500€/kk. Tämän olisin vielä ”sietänyt”.

Kun päätös yliopistosta tuli (en siis päässyt sisään yhden pisteen takia), olin ahdistunut ja epätoivoinenkin. Mietin useita päiviä mitä teen ja kyselin mieheni ja ystävieni mielipiteitä. Kaikki sanoivat, että ota se tarjottu paikka vastaan. Vaikka en halunnut ottaa, ilmoitin silti kiinnostukseni siitä työnantajalle. Samana päivänä sain tietää joutuvani työhaastatteluun kk:n päästä ja tattada-daa: haastattelija on minut irtisanonut henkilö.

Eihän tässä sinänsä mitään, mutta en ole teille ihan kaikkea paljastanut tästä henkilöstä ja meidän väleistä muutenkaan... Tämä henkilö on koko organisaation heikoin lenkki ja varmaan ilkeinkin. Häntä on yritetty koko henkilöstön voimin savustaa ulos, koska hän ei osaa työtään eikä hänellä ole koulutusta siihen (jopa minä olen koulutetumpi kuin tämä ”korkea esimies”, vaikka eihän koulutuksella ole aina väliä esimiestehtävissä, vai?). Hän on nainen ja tekee päätöksiä, jotka ovat 99%:sti aina lainvastaisia ja koska hän on NAINEN, hän tekee päätökset tunneryöpyissään. Niinpä minä ja muut alaiset olemme saaneet tuta hänen hormonitoiminnastaan aika ajoin eivätkä nämä ryöpyt ole olleet mukavia. Siispä minä ahdistuin, kun kuulin a.) joutuvani vielä haastatteluun ja b.) haastattelijana on tämä noita-akka. Juttelin vielä asiasta parin kollegani kanssa ja kaikki käskivät ottamaan luottamusmiehen mukaan haastatteluun. Olivat sitä mieltä, että noita-akka aikoo lynkata minut täysin. Kiva!

Nukuin taas pari levotonta yötä ja mietin miksi minä haluan töihin tuohon läpimätään organisaatioon, josta olisin ollut joka tapauksessa lähtemässä heti, kun olisi ollut tiedossa seuraava paikka? Miksi minä haluan kiusata itseäni kohtaamalla vielä kerran tämän naisen, josta pääsin eroon? Miksi haluan mennä tekemään työtä, jota en oikeasti halua tehdä? Niin, miksi? Siksi, koska olen helvetin tunnollinen ja kiltti tyttö? Tämän työn, josta minut on irtisanottu, takia olen läpikäynyt hiljattain burn-outin. Kuinka monta kertaa pitää vielä hakata päätä seinään ennen kuin näkee asiat niin kuin ne ovat?

Kaiken tämän pohdinnan lisäksi mietin mitä järkeä on hakea summamutikassa työpaikkoja, joita ei oikeasti halua? Olen kirjoittanut kymmenkunta työpaikkahakemusta paikkoihin, koska kiltti ja tunnollinen minäni käskee. Se kiltti tyttö kieltäytyy olemasta työtön.


Mutta jospa asian kääntäisikin toisella tapaa... Mietin mitä minä haluaisin sitten tehdä. Opiskella. Sitä varten hain opiskelemaankin. Vuoden levähdystauko työmaailmasta olisi ollut lottovoitto. Miksi en voisi tehdä sitä nytkin, ilman opiskelupaikkaa? Minulla on sellainen tutkinto, että pystyn avoimen kautta opiskelemaan lisäpätevyyksiä ja toipumaan samalla kaikessa rauhassa työuupumuksestani + hakemaan myöhemmin näiden lisäpätevyyksien avulla uusiin toimenkuviin, sellaisiin, jotka edesauttavat jaksamistani ja joita haluan ihan oikeasti tehdä! Jos kerran TE-keskuksen täti hyväksyy opintoni sivuopinnoiksi ja ainoa mitä minun täytyy tehdä, on vastata puhelimeen, niin ehkä tämä voisi olla se minun plan c? Okei, poden huonoa omaatuntoa siitä, että elän ansiosidonnaisella, mutta jos kuitenkin pyrkimykseni on työllistyä ja selvitä elämästä ilman burn-outeja (=kuluttamatta enempää yhteiskunnan rahoja), niin ehkä tämä olisi se kaikkein fiksuin tapa toimia juuri nyt? Vai?

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kesäkuun kuukausikatsaus


VARAT €
31.5.16
30.6.16
Muutos
Osakkeet
139,52
120,88
-18,64
Rahastot
3540,79
3762,47
+221,68
Käteinen
7241,09
7098,56
-142,53
Yhteensä
10.921,40
10.981,91
+60,51


VELAT €


Asuntolaina
-89.831,01
-89.324,92
+ 506,09


Tulot kesäkuu:
 3550,23€  

Tulot koostuvat palkasta, lomarahoista, lapsilisistä ja elatusmaksusta.


Menot kesäkuu:  3844,58€

Säännölliset kulut: 
  • Asuntolaina 591€
  • Taloon liittyvät kulut 250€
  • Puhelin (oma + pojan) 30,40€
  • Päiväkoti 215,60€
  • Ruoka 457,98€
  • Laskutili 315€ 

Ylimääräiset kulut: 

·        Keikkaliput 80,80€
·        Apteekki 19,99€

·        Lasten vaatteet 150,03€
·        Omat vaatteet 62,36€

·        Pojan sänky 135€
·        Päiväpeitto 25€
·        Helmalakana 20,80€
·        Verhot 71,88€
·        Lipasto 49€
·        Sisustustyynyt 5,98€
·        Huopa 3,99€
·        Kattovalaisin 19,99€
·        Muut 25,96€

·        Hotelli pääsykokeiden ajaksi 91,00€
·        Tallinnan matka kaikkine ostoksineen 265,69€
·        Tukholman risteily 347,58€

·        Ravintolat 20,80€
·        Piha 58,75€

Sijoitukset:
·        Lasten rahastot 30€
·        Omat rahastot 500€

Kyllä kirpaisee aina katsoa tätä taulukkoa... Olen velkaa säästötililleni tuon 142,53€. Tässä kuussa on nyt lasten lomareissut tehty sekä huoneet laitettu kuntoon. Heinäkuussa lapset lomailevat isällään, ja mieheni lapset äidillään, joten ruokakulujen pitäisi olla melkoisen minimaaliset, kuten muidenkin kulujen. Alennusmyynneiltä + kirpputorilta olen hamstrannut halpoja vaatteita jemmaan. Enpä viitsi edes "selitellä", voitte sieltä lukea itse ;)


Sijoitukset eivät juuri näy eivätkä tunnu, kiitos Brexitin.