tiistai 29. marraskuuta 2016

Kassakone kilahtaa!

Tänään on se päivä, jota monet suomalaiset ovat odottaneet: veronpalautuspäivä. Omalle tililleni kilahtaa 1633,98€. Joku saattaa miettiä mitä järkeä on antaa valtiolle ilmaista lainaa tämänkin summan verran, mutta itselleni veroprosentin pitäminen aavistuksen yläkantissa on keino saada säästettyä kuukaudessa aavistuksen enemmän. Jos olisin saanut tuon summan jaettuna jokaiselle kuukaudelle erikseen, en usko, että olisin sijoittanut enemmän. Olisin mahdollisesti tuhlannut enemmän. Siksi veroprosentin myötä koen itse "säästäväni", vaikken saa vuoden säästöilleni tuottoa nimeksikään. Mutta arvaatteko minne nyt tämä potti menee? Sijoituksiin. Kokonaisuudessaan. 

Edelliset veronpalautukset olivat itselleni uuden alku. Vuosi sitten sain viimein talouteni tasapainoon. Maksoin luottokorttilaskut ja sain 5.000 euron puskurin kasaan. Muutin kulutustottumukseni täysin. Okei, okei, rapatessa roiskuu ja virheitäkin sattuu, mutta kokonaisuutta tarkastellen, tämä vuosi on ollut itselleni jossakin mielessä "historiallinen". Talous on hyvillä kantimilla, puskuri kunnossa, ansiosidonnainen riittää paitsi elämiseen, myös sijoittamiseen ja nyt sain vielä itselleni joululahjan, jota lähden ilomielin törsäämään RAHASTOIHINI

Toivottavasti te muutkin saitte tänään mätkyjen sijasta kuivaa riihtä tilillenne :) 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Black Friday ja muut kulutushysteriaa luovat tempaukset

Satuitko katsastamaan mustan perjantain tarjoukset? Huomasitko mitään erityistä? Olivatko tarjoukset mielestäsi todella hyviä? Ostitko mitään ja ennen kaikkea: paljonko säästit ostaessasi?

On toisaalta hienoa, että meillä saadaan kulutushysteriaa aikaiseksi Black Fridayn kaltaisten tempausten avulla. Tämähän on kansantaloudellisesti loistava juttu. Oli ilo seurata miten paljon meidän paikallisessa ostarissa olikaan väkeä ja miten ostoskeskus oli satsannut esimerkiksi ohjelmaan. Black Friday ei meillä ollut pelkkä kulutusjuhla, vaan myös syy viedä lapset katsomaan taikuria ilmaiseksi. Samaan aikaan kuoleva keskustamme oli tyhjillään ihmisistä. Kaupoissa emme kierrelleet kuin ruokakaupan osalta. Ruokakauppamme tällä kertaa sattui olemaan ostarin Citymarket, sijaintinsa vuoksi.

Myös Citymarket mainosti tuotteitaan päivän teeman mukaisesti, mutta kuten aina, Cittarin tarjoukset olivat mitäänsanomattomia. Oletteko koskaan oikeasti ajatelleet paljonko säästätte Mammuttimarkkinoilla? Koko touhuhan on silkkaa ”kusetusta”. Iso mainostaulu huutaa 3 pulloa shampoota edullisesti ja kun katsot mikä onkaan normaalihinta, huomaat ”säästäneesi” huikeat 10 senttiä/ pullo! Wuhuu! Ja lopulta kotona tajuat, ettet oikeasti olisi edes tarvinnut sitä shampoota. Oma mies osti Fazerin sinisen mustan perjantain ”tarjouksesta” ja säästi 10 senttiä. Näin meitä siis huijataan.

Mitä nyt muutenkin seurasin mustan perjantain tuotteita, tuntui, että kaupat möivät edullisesti vain varastojensa jämiä. Eräs urheiluliike möi verkkokaupassaan kenkiä 59 eurolla (alkuperäinen hinta 139€). Olisin välittömästi ostanut ko. kengät alennetulla hinnalla, mutta myytävää kokoa oli peräti kaksi, joista molemmat liian pieniä minulle. Ne tuotteet, joita itse olisin tarvinnut, jäivät kokonaan Black Fridayn ulkopuolelle. Ehkä joku sai tehtyä loistavat kaupat elektroniikkaliikkeissä? Ainakin Gigantti mainosti saaneensa ensimmäisen tunnin aikana 2 miljoonaa euron edestä myyntiä.

Tällaisilla ostohysterian tempauksilla on ehkä se hyvä puoli, että moni saanee joululahjat pienten tarjousten avulla edullisemmin. Itse ostin omat joululahjani jo kesän alennusmyynneiltä, edullisemmin kuin mitä perjantaina olisin saanut. Olen siis välttynyt jo hyvissä ajoissa ”joulustressiltäkin”. Enkä oikeastaan ole koskaan jaksanut joulusta stressatakaan, koska en oikein ole jouluihmisiä.

Mutta vaikka mustan perjantain tarkotus on tarjota asiakkaille tuotteita huokeaan hintaan, kuinka moni haksahti ostamaan jotakin, millä ei oikeasti tee mitään? Itse kannatan enemmän ”Älä osta mitään”-päivää. Näitä päiviä minulla alkaa ollakin huomattavasti enemmän viikossa kuin osto-päiviä.

Suosittelen lämpimästi tekemään listan tarvittavista tarvikkeista ennen kuin syöksyy mustaan perjantaihin, mammuttimarkkinoihin, hulluihin päiviin tmv. Ei tule tehtyä heräteostoksia eivätkä ostokset jää kaapin pohjalle käyttämättöminä. Tai sitten skippaa koko hysteriatapahtumat, kuten minä. Eipä tarvitse kyynärpäät mustelmilla tapella tuotteista, jotka eivät oikeasti ole juurikaan sen halvempia kuin normaalisti.


torstai 24. marraskuuta 2016

The game is on!

Muistatteko, kun kerroin, ettei mieheni saa oikein mitään säästöön? Kun viimein saimme aloitettua keskustelun rahasta, puhuimmekin siitä varsin avoimesti. Nyt kun mieheni tietää sijoituksistani ja varallisuudestani, hänellehän tuli suorastaan pakkomielle päihittää minut! Toki tämä on hänellä tällä hetkellä sangen helppoa minun ollessa työtön, mutta ihan mahtavaa, että salkkuni arvo avasi hänen silmät. Mies odotteleekin, koska tekee seuraavat osakeostonsa: 3000 euron summa odottaa sijoituskohdetta. Toistaiseksi näyttää vielä siltä, että voitan hänet salkun arvon suhteen, mutta miten pitkään, se jää nähtäväksi. Minun työni on kuitenkin tehty: mies on päässyt säästämisen ja sijoittamisen makuun, jes! 


tiistai 22. marraskuuta 2016

Älä tee niin kuin minä...

DNA on muistanut minua oikein olan takaa tässä kuussa. Päätin, että nyt on viimeinen kerta, kun teen mitään toimeksiantoja puhelimitse. Minulle nimittäin kesällä soitettiin ja tarjottiin halvempaan liittymään vaihtamista sekä kaupanpäälliseksi 3 kk:n ajaksi ilmaiseksi DNA-tv:tä sekä jotakin suoratoistopalvelua. En sitten muistanut lomareissulla ollessani lukea sopimusta lainkaan, kun se s-postiini tipahti, joten tässä kuussa järkytyin puhelinlaskun tullessa.

Halvempi liittymäni olikin vain määräajan halvempi, muuttuen sitten normaalihintaiseksi. Tämä ”normaalihinta” oli huomattavasti kalliimpi kuin aikaisempi liittymäni. Sopimus muuttui samalla luonteeltaan määräaikaiseksi. Lisäksi minun itse olisi pitänyt irtisanoa nämä ”ilmaiset” edut niiden ilmaiskokeilun päätteeksi. Niinhän siinä sitten kävi, että enhän minä tällaista ollut hoksannut lainkaan tehdä. Siksi pulitan nyt ylihintaisesta puhelinliittymästä määräaikaisen sopimuksen loppuun saakka sekä maksan kuukaudelta DNA-tv:tä, jota meillä ei muuten kertaakaan edes katsottu tuon kokeilun aikana!! Eikä suorapalvelutoistoakaan edes asennettu.

Tässähän ei voi muuta todeta kuin, että omapahan oli vikani, kun en sopimusta sieltä sähköpostista edes avannut. Mietin vain kuinka paljon ikääntyneitä huijataan vaihtamaan johonkin tuotteeseen, jossa kylkiäisenä on ilmaiseksi kaikkea mahdollista, ja jotka pitää itse myös ymmärtää määräajan kuluttua irtisanoa?

Kaiken muun kivan lisäksi kolaroituani autoa, paniikissa sitten soitin Fonectalle saadakseni tiedot kolaroimani auton omistajasta. Arvatkaa paljonko tämä puhelu maksoi? 12 euroa. Tässä kohtaa ehkä siitä älypuhelimesta olisi voinut löytyä halvemmalla apu... Miksi kaikki pitää oppia aina vaikeimman kautta...?

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Raha on tabu

Palaan vielä aiheeseen miksi rahasta on vaikea puhua. Olen raottanut parin ystäväni sekä sisareni taloutta blogissani ja jumahtanut yhä miettimään, miksi rahasta on niin vaikea puhua. Täytyy myöntää, että näiden kahden ystäväni kuullen en voisi sanoakaan, että itse säästän ja sijoitan, koska näen, miten toisilla tekee taloudellisesti tiukkaa. Aiheuttaisiko aihe kateutta? En ole varma. Voisinko koskaan heittää enää heidän kuullensa kommenttia ”juuri nyt minulla ei ole varaa...”, vaikka olisin kertonut, että itselläni on sijoituksia? Olisiko se loukkaavaa?

Tiedättekö paljonko vanhempanne tienaavat tai saavat eläkettä? Minä itseasiassa tiedän isäni osalta, koska äitini kuoleman jälkeen jouduin selvittämään isäni puolesta kaikki hänen menonsa ja tulonsa sekä laatimaan hänelle jonkinlaisen budjetin. Muussa tapauksessa minulla ei olisi hajuakaan siitä, paljonko isäni saa eläkettä. Kuuluuko asia edes minulle? Vai johtuuko vaikeuteni puhua rahasta nimenomaan siitä, ettei rahasta keskusteltu lapsuudenkodissanikaan?

Kun rahasta ei puhu, päätyy ehkä noloihinkin tilanteisiin. Sisareni, jonka talous on yhtä kuin elää kädestä suuhun, ainakin hänen tarinoittensa perusteella, kuvitteli minun olevan täysin pennitön jäätyäni työttömäksi. Suorastaan hävetti, kun kyselin hänen poikansa pieneksijääneitä suksia, monoja ja luistimia, ja sain valtavan läjän tavaraa 40 eurolla. Siskonpoikani, kuten hänen vanhempansakin, pukeutuu ainoastaan merkkivaatteisiin ja nämä vaatteet, sukset, monot, pussillinen kenkiä ja kahdet luistimet sain siis pilkkahintaan. Kerroin voivani maksaa enemmän, mutta summa tyydytti häntä, koska ”olenhan työtön”... 

En siis kykene edes siskoni kanssa keskustelemaan raha-asioista, koska pelkään... niin mitä minä oikeastaan pelkään? Sanotaan, että tabuista asioista ei puhuta, koska ne aiheuttavat häpeää. Niin, ehkä minä häpeän? Häpeän n. 15.000 euron säästöjäni? Kyseessä ei ole kuitenkaan merkittävä summa rahaa, riippunee mistä suunnasta sitä summaa katsoo.

Sanotaan, ettei meillä Suomessa ole luokkayhteiskuntaa, mutta oletteko samaa mieltä asiasta? Uutiset toitottavat pienituloisista ja keskiluokasta tämän tästä. Onko rahasta keskusteleminen siis siksi tabu, koska arvotamme tänä päivänä ihmisiä heidän tulojensa mukaan? Millainen ammatti sinulle tulee ensimmäisenä mieleen pienituloisesta palkansaajasta? Mitä ajattelet hänestä? Mietitkö miksi hän on päätynyt ko. ammattiin? 

Suomalaisia tuntuu kuitenkin verotiedot kiinnostavan joka vuosi suunnattoman paljon ja lähipiirissäni kateus on oikea sana kuvaamaan verotietojen aiheuttamia reaktioita.

Osinkokuningas kommentoi blogitekstiäni siten, ettei hänellä ole ystäviä, joiden kanssa ei voisi rahasta puhua. Onko rahasta puhuminen sitten helpompaa miehille kuin naisille?

Paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Asia kuitenkin kiinnostaa itseäni, sillä tämä blogiyhteisö, johon tunnen kuuluvani, on itselleni ainoa foorumi, jossa voin (anonyymiyden myötä) puhua rahasta. Vai johtuuko tämä siitä, että te muutkin paljastatte avoimesti rahakuvionne ja ymmärrätte rahasta muutakin kuin monta euroa tarvitaan doltsegabbaanan käsilaukkuun? Hmm...

torstai 17. marraskuuta 2016

Salkun siivousta

Sain viimein myytyä viimeisenkin pohjoismaisen superrahastoni tappiotta pois. Jäljellä ovat enää seuraavat rahastot:

- Suomi superrahasto (Nordnet)
- Eurooppa (Seligson)
- Aasia (Seligson)
- Pohjois-Amerikka (Seligson)
- Top 25 Brands (Seligson)
- Top 25 Pharmaceuticals (Seligson)



Miksi möin muut? Siksi, että kuukausisäästöilläni on ihan toivotonta ylläpitää yhdeksää eri indeksirahastoa. Muista superrahastoista kertyneet tuotot sijoitan Suomi-rahastoon. 

maanantai 14. marraskuuta 2016

Lisää lukijoita = lisää tuloja?

Facebookissa on muutamaan otteeseen osunut silmään Tiia Konttisen mainos, jossa on puhuttu rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta. Eräänä päivänä klikkasin tuota tekstiä ja päädyin mielenkiintoisille sivuille (www.tiiakonttinen.fi). Käykääpä muuten tsekkaamassa (minulle ei tästä makseta mitään, mutta suosittelen silti klikkaamaan). 

Koska itse olen aika "käsi" atk-hommissa, päätin tilata Tiian uutiskirjeen sekä osallistua Tiian 7 päivän haasteeseen. Tuon 7 päivän ajan sain sähköpostiini vinkkejä siitä, miten voin parantaa blogiani ja miten voin saada lisää lukijoita ja sitä kautta lisäansioita. Lisäksi sain uutiskirjeen mukana ohjekirjan oman blogin brändäämiseen. Tiia järjestää myös maksullisia kursseja siitä, miten bloggaamisesta voi tehdä itselleen ammatin. Mm. Rosita Juurinen kirjoitti omassa blogissaan "Matkaopas vaurauteen" arvion Tiian nettikurssista "Bloggaajasta ammattilaiseksi". Arvion voit lukea täällä. Itse en uskalla ammattimaisesta bloggaamisesta vielä edes haaveilla, enkä varsinkaan tämän blogin myötä, mutta kun näitä mainoksia olen nyt joka tapauksessa sivuilleni laittanut, ajattelin, että miksen samalla pyrkisi hankkimaan lisää lukijoita, kun kerran ilmaiset ohjeetkin tähän sain. 

Ensimmäiseksi piti ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ruveta opiskelemaan bloggerin käyttöä sekä kokeilemaan erilaisten välisivujen tekemistä, joka ei muuten itselleni ollut lainkaan helppo juttu. Jos joku muu kärsii samasta ongelmasta, niin tässäpä oiva linkki ihan kädestä pitäen siihen, miten tehdä välisivut blogiin. Säästätte ehkä sen ajan, mikä minulla tuohon puuhaan meni. Tehtävänä oli mm. kertoa itsestään sekä blogistaan (=käyntikortti blogiin).

Seuraava steppini oli liittyä somen eri kanaviin. Itse liityin ensimmäiseksi Twitteriin, joka oli itselleni aivan uusi asia. Elänhän vielä ikivanhan nokialaiseni kanssa, jossa älyä löytyy ainoastaan puhelimen käyttäjästä. Twitteristä nappasin mielenkiintoisia seurattavia kohteita, ehkäpä jopa Sinutkin. Paljoa en siis ensimmäisen kahden päivän aikana ehtinyt tehdä, mutta silti seuraavana päivänä näiden kahden pienen toimenpiteen ansiosta blogillani oli käynyt yli 200 kävijää enemmän kuin yhtenäkään muuna päivänä! Toivottavasti tilanne jatkuu yhtä hyvänä jatkossakin :)

Liityin myös blogit.fi-sivustoon sekä bloglovin-sivustoon, joita voin lämpimästi suositella. Monen seuraamani blogin olenkin näiltä sivuilta jo pongannut. Tiian vinkistä olen myös avannut tilin Google analyticsiin, jossa pystyn seuraamaan kuinka paljon kävijöitä on sivuillani käynyt ja esim. kauanko sivuillani on viivytty/ käynti. Pretty cool, I'd say :) 

Oma 7 päivän haasteeni kestää jonkin verran pitempään kuin tuon 7 päivää, koska teen omia opintojani tässä ohella, mutta kunhan projekti etenee, ja taitoni karttuvat, kerron teille kuinka itselleni kävi ;) Tarkoitus olisi jossakin kohtaa jatkaa tuon toisenkin blogin parissa touhuamista, mutta juuri nyt opinnot tehtävineen ja tentteineen pitävät sen verran kiireisinä, joten kaikkeen en vain yksinkertaisesti repeä. 

Stay tuned!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kaikki-heti-mulle-nyt

Olen luonteeltani vähän sellainen, joka haluaa kaikki-heti-mulle-nyt. Eihän se oikeassa elämässä ole mitenkään mahdollista. Aiemmin vingutin Visaa halutessani jonkin heräteostoksen, mutta vuosi sitten päätin tehdä muutoksen ja lopettaa seuraavan kuun palkan kuluttamisen etukäteen. Eikä tuo ollut helppo muutos, joskin veronpalautukset auttoivat asiassa todella paljon. Viime vuoden veronpalautuksien ansiosta sain muutenkin talousasiani takaisin raiteilleen ja pääsin takaisin säästämisen ja sijoittamisen makuun. 

Silti, vaikka olen kuukausittain laittanut rahaa sijoituksiin ja saanut 10.000 euron hätävaraston kasaan, tuntuu, että oma vaurastuminen on raivostuttavan hidasta. Muistatteko, kun vannoin, ettei minusta enää ikinä tule vuokranantajaa? No, nyt olen alkanut tosissani pohtia asiaa, kuten moni muukin bloggaaja. Tuntuu, ettei 200-300 euron kuukausisijoituksilla "tapahdu" riittävän paljon. Ei vaurastuminen asuntosijoittajanakaan tapahdu samantien, mutta omistaisin kuitenkin jotakin konkreettista. 

Viimeksi tein useita virheitä vuokranantajana ja eniten itseäni rassasi pitkä välimatka. Nyt asun kuitenkin suht isossa kaupungissa, jossa on suht paljon opiskelijoita. Tosin yt-neuvottelut tuntuvat olevan päällä kaikissa kouluissa tällä hetkellä, ja pelko ja paine huonosti tuottavien alojen lopettamisesta on suuri. Riittäisikö opiskelijoita tulevaisuudessa vuokralaisiksi? Toisaalta asuntokanta on vanhahkoa niillä alueilla, joissa opiskelijat mielellään asuvat,  joten tulevat tai jo tehdyt putkiremontit nostavat asuntojen hintoja aika lailla. 

Sijoittaja-Tursas  kertoi ostaneensa uudiskohteen. Tätäkin olen miettinyt yhtenä vaihtoehtona. Toisaalta onko kaupunkimme riittävän elinvoimainen, jotta kannattaisi vuokrata uudiskohde? Ottaisinko takkiin ja pahasti, jos lähtisin tällaista kohdetta tavoittelemaan? 

Työttömänä työnhakijana tuskin saisin edes asuntolainaa sijoitusasuntoon. Mutta ainahan voi haaveilla ja nyt jos koskaan itselläni olisi aikaa tutkailla asuntoja. Olisiko minusta kuitenkin vuokranantajaksi...? 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Kun raha tulee ystävyydessä ongelmaksi

Kävin pitkästä aikaa tapaamassa hyvää ystävääni kahvittelun muodossa. Ystäväni osti pelkän leivoksen, ei juotavaa. Syykin selvisi hetken kuluttua: 17 eurolla pitäisi viikko sinnitellä. 

Olen kertonut aiemmin ulkomailla asuvasta ystävästäni ja hänen rahaongelmistaan täällä. Tässä perheessä mies tekee yhä kahta, kolmea eri työtä, jotta he eivät menettäisi taloaan. Tällä toisella ystävälläni alkaa olla samanlainen tilanne; pelko talon menettämisestä.

Ystäväni haki monen vuoden pohdinnan jälkeen avioeroa miehestään ja he sopivat elatusmaksuista niin, että ystäväni mies ei maksa elatusmaksuja, vaan antamalla talon puoliskon tulevalle ex-vaimolleen, hän kuittaa elatusmaksut lapsen loppuelämäksi. Ystäväni oli asiasta onnessaan, koska sai pitää heidän yhdessä rakentamansa talon. Talon, joka on aivan liian suuri yksinhuoltajaäidille ja hänen alle kouluikäiselle pojalleen. Ystäväni oli myös ottanut autolainan juuri ennen eroaan lähes 30.000 euroa maksaneeseen autoon. Tässä kohtaa avasin suuni ja kysyin oletko lopullisesti seonnut. Mitä järkeä on ostaa tuon hintaista autoa ja vieläpä silloin, kun olet jo valmiiksi "persaukinen?" "Tämä on ainoa luksus-asia elämässäni", oli vastaus. Kun todellisuus iski kasvoihin (= todellinen rahan puute), auto sai vaihtua halvempaan, mutta tähän mennessä "luksusauto" oli tehnyt jo tuhansien eurojen tappiot ystäväni lompakkoon. 

Ystäväni ei ollut perehtynyt mihinkään "talon toimintoihin" avioliittonsa aikana, joten alku alkoi muun muassa järkyttävällä sähkölaskulla (300 euroa/kk!!), koska lämmitys oli kuin saunassa ennen kuin tuttava mies kävi fiksaamassa säädöt oikein. Sitten hajosi tiskikone. Puskuria ei ollut, joten tiskikone piti ostaa osamaksulla. Sitten hajosi pesukone ja ystäväni itki, mistä hän repii rahat pesukoneeseen. Kerroin, että meillä on yksi toimiva kone, jos hän tarvitsee sitä aluksi lainaksi. Tuttava mies, nimetään hänet vaikkapa remontti-Reiskaksi, sai kuitenkin koneelle jatkoaikaa ja ystäväni kysyi, jos voisin lahjoittaa pesukoneeni hänen äidilleen. Hetken mietin miksi minä niin haluaisin tehdä? Oma pesukoneeni on minun entisestä elämästäni ja varastossa siksi, että se on suht uusi ja talossamme oleva, mieheni entisestä elämästä oleva, pesukone vanha. Kun nykyinen koneemme kosahtaa, otamme varastossa olevan käyttöön. 

Olen ystäväni pojan kummi ja antanut oman poikani vaatteita ilmaiseksi säkkitolkulla vuosien ajan, koska tällä perheellä on aina tehnyt tiukkaa. Nyt olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa sitä, pitääkö minun aina auttaa heitä, jos heidän talous jatkuu vuodesta toiseen alamäessä heidän oman toimintansa takia? Miksi pitää hankkia 10 kissaa ja koira, jos niihin ei ole rahaa eikä niiden eläinlääkärimaksuihin? Miksi pitää asua liian isossa talossa, johon ei ole varaa? Onko minun tehtäväni nyt antaa monot, sukset ja luistimet ilmaiseksi, koska ystävälläni ei ole varaa ostaa niitä?

Kun olimme kahvit juoneet, tai minä juonut ja ystäväni syönyt leivoksensa, vein hänet kirpputorille, josta olen löytänyt omille lapsilleni vaatteita edullisesti. Hän ei oikeastaan koskenut mihinkään. Ei rahan puutteen takia, vaan jokin esti häntä ostamasta esim. edulliset monot, joita poika tarvitsee päiväkotiin. Voi olla, että vaistoni on väärässä, mutta minusta tuntuu, että ystäväni olettaa, että minä taas lahjoitan ilmaiseksi hänelle kaiken... 

Tiedättekö, että minulla on todella ristiriitaiset fiilikset. To help or not to help? Mutta jos jatkan "auttamista", niin eihän tuo ihminen ikinä opi mitään, vai? Minustakin olisi todella kiva saada rahaa luistimista ja monoista, mutta ystäväni jättää ne minulta ostamatta, jos alan niitä hinnoittelemaan (hinnat n. 5€/kpl). Lopputulema on se, että pojalla ei sitten ole lainkaan luistimia/ monoja. Viime vuonna hän ei päässyt lainkaan päiväkodin mukana hiihtämään, koska varusteita ei yksinkertaisesti ollut. Sekin tuntuu "pahalta". 

Ystäväni on elänyt lapsuutensa köyhyydessä ja hänen äitinsä on tehnyt ansiotyötä vähemmän kuin minä tähänastisen elämäni aikana. Ystäväni äidistä on ollut "ok" elää yhteiskunnan varoja käyttäen ja hän on suoraan sanonutkin, ettei häntä työnteko ole koskaan kiinnostanut. En tiedä onko ystäväni jotenkin sitten perinyt ajatusmaailman siitä, että hänkin on saava muilta apua ja tukea, vaikka oma talous olisi kuralla ihan oman toiminnan takia. 

Ystäväni on muutoin ihan huippu hauska tyyppi ja olemme lapsuudesta saakka olleet hyviä ystäviä, mutta raha on asia, josta hänen kanssaan ei voi puhua. Se on tabu. Enkä tiedä miten hänen kanssaan asiasta edes puhuisi ilman, että hän vetäisi purkillisen herneitä nenäänsä. Minusta kuitenkin alkaa tuntua, että minun auttamiseni tältä osaa oli osoittaa paikka, tässä tapauksessa kirpputori, josta saa hyvää tavaraa edullisesti. Eikä vain tehdä kaikkea helpoksi kantamalla tavarat suoraan hänelle, koska eihän useimmille meistä muillekaan kukaan näin tee. 

Kommentteja?


tiistai 8. marraskuuta 2016

Työhaastattelu nro 2 - lopputulema

...ja niinhän siinä kävi, että "pelkkä AMK" vei paikan. 

Mutta...
  • 26. työpaikkahakemus lähetetty maailmalle. 

  • Pian 10 opintopistettä kasassa avoimen puolelta. Opintokäyntien myötä sain kaivatun lisämotivaation opintoihin. Ehkä en vielä kaivakaan hautaa näiden opintojen suhteen...
Työkkärin yhteydenotto on parin viikon päästä. Mielenkiinnolla odotan olenko ollut riittävän aktiivinen ja omatoiminen...

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kuuden vuoden suunnitelma

Olen pitkään leikitellyt ajatuksella lyhentää asuntolainani nopeutetussa tahdissa ja mikä olisi sen mukavampaa kuin täyttää pyöreitä ilman velkaa? Päätin tehdä laskelman siitä, kannattaako minun käyttää sijoituksiini laittamat 250€/kk asuntolainan lyhentämiseen. Alla olevassa taulukossa on huomioitu ainoastaan tämän hetkinen korkotilanne, jonka mukaan lyhennän kuukausittain lainaani n. 591 eurolla joka kuukausi. Näin ollen lyhennys vuodessa on 7.092 euroa. Korkotilanne tuskin pysyy samanlaisena seuraavat kuusi vuotta, mutta laskin kuitenkin kuinka paljon minulla on lainaa tällä lyhennyksellä kuuden vuoden kuluttua: suunnilleen puolet lainasta on sulanut, joten jäljellä olisi vielä tuo 42.757 euroa.

Asuntolainan lyhentäminen
Nykyisellä lyhennyksellä

Lainan määrä


Nykyinen lyhennys + 250€/kk
Lainan määrä

Tammikuu 2017
85.309

85.309

Tammikuu 2018
78.217
- 7.092
75.217
- 10.092
Tammikuu 2019
71.125
- 7.092
65.125
- 10.092
Tammikuu 2020
64.033
- 7.092
55.033
- 10.092
Tammikuu 2021
56.941
- 7.092
44.941
- 10.092
Tammikuu 2022
49.849
- 7.092
34.849
- 10.092
Tammikuu 2023
42.757
- 7.092
24.757
- 10.092
Yhteensä

-          42.552

-          60.552

Jos päättäisin käyttää lainan lyhennykseen tuon 591 euron lisäksi nyt sijoittamani 250€/kk, lyhentäisin vuoden aikana lainaa 10.092 euron verran. Kuudessa vuodessa lainaa on sulanut 60.552 euroa, ja jäljellä olisi ”vaivaiset” 24.757 euroa. Eroa lyhennystavoissa on siis 18.000€. Tuntuu kuitenkin aika ”mitättömältä” erolta...

Päätin laskea Seligsonin sivujentuottolaskurilla minkä verran sijoitukseni tuottaisivat tuon kuuden vuoden aikana, jos sijoitankin joka kuukausi, kuten nytkin, 250€ indeksirahastoihin. Huomioin laskurissa jo olemassa olevat sijoitukseni. Tuotto-odotukseksi laitoin 9% ja hallinnointikuluiksi 0,45%. Laskurin mukaan varallisuuteni sijoitusajan lopussa olisi 31.516 euroa. Tämä summa ei enää tunnukaan ”mitättömältä”. Kun tämän summan lisää lainan lyhennykseen (42.757€+31.516€), olen kuuden vuoden aikana saanut 74.273 euron edestä omaisuutta, joka on lähes 14.000 euroa enemmän kuin, jos olisin käyttänyt kaikki rahani asuntolainan lyhentämiseen.


Kuvittelin aina asuntolainan nopeutetun maksamisen olevan kaikkein paras vaihtoehto, mutta nyt vasta silmäni avautuivat kunnolla. Ei liene enää tarpeen pohtia tätä(kään) asiaa? Jatkan siis tulevaisuudessakin säännöllistä säästämistä indeksirahastoihin.

perjantai 4. marraskuuta 2016

TradeTracker ja AdSense "for dummies"

Kuten olette, rakkaat lukijani, jo huomanneet, olen jurakaudella elävä kolmekymppinen äiti. Tämä on ensimmäinen blogini, joka varmasti välillä näkyy rivien pomppimisena tmv. epämääräisenä toimintana blogiteksteissäni, mutta ei anneta sen häiritä. Koska haluan sieltä jurakaudelta "tähän päivään", päätin testata mitä kaikkea blogilla voikaan tehdä. Olen vakoillut ehkä juuri Sinunkin blogiasi. Katsonut miten sijoittelet mainoksia ja mitä mainoksia olet valinnut blogiisi. Mutta jos Sinulla ei ole yhtään mainosta, tämä juttu saattaa olla juuri Sinua varten! Not for dummies, vaikka otsikko antaa ehkä muuta olettaakin.

AdSensestä olen kirjoittanutkin aiemmin, ja todennut, etten todellakaan tule saamaan rikkauksia sen avulla ellen saa noin miljoonaa lukijaa kuukaudessa blogilleni, mutta... Mikäli olen ymmärtänyt nyt oikein, AdSense maksaa jo pelkästään blogini kävijöiden määrästä. Pelkkä käyntisi tuo ehkä noin sentin AdSense-tililleni. Ja jotta saisin jotain rahaa ulos tätä kautta, pitää minun saada käyntejä sivustolleni 75 euron edestä. Klikkaamalla AdSense-mainosta, senttejä kilahtaa jonkin verran enemmän tililleni. Tässä vaiheessa bloggailuani AdSense "tuottaa" paremmin kuin TradeTracker.

TradeTrackeriltä olen valinnut itse mainokset, kun taas AdSense valitsee ne Sinun puolestasi evästeittesi (?) perusteella. Itselläni kesti tovin ottaa TradeTracker "haltuun", koska piti selvittää mitä kaikkea se pitääkään sisällään. TradeTracker ystävällisesti antoi aloituskympin (10€) tililleni, mutta tiputti minut aika nopeasti maan tasalle rahapilvilinnoistani. Elin harhaluulossa, että klikkaamalla mainosta, bloggaaja saa rahaa. Ehkä näin olikin ennen, mutta ei enää (pl. AdSense). TradeTrackerin listaltani löytyy ainoastaan yksi mainostaja, joka maksaa klikkauksista. Ko. yrityksen mainos ei ole blogissani. Kaikki muut mainokset perustuvat myyntiin. Suurimmat summat saa napattua, ehkäpä jopa yllättäen, pikavippiyrityksiltä, mutta koska itse en kuulu pikavippien kannattajaryhmään, en halua edes valita niitä blogiini. Olen valinnut ainoastaan sellaisia mainoksia, joita itse olen tilannut/ käyttänyt, ja joita voin hyvällä omallatunnolla suositella muillekin. 

TradeTrackerissa minulle siis maksetaan vain, jos Sinä käyt ostamassa minun blogini kautta tuotteen. Mainostaja on TradeTrackerissa määritellyt maksaako se minulle ostostasi jonkin kiinteän summan vai tietyn prosentin myynnistä. Nordnet puolestaan maksaa minulle ainoastaan mikäli luot minun mainokseni kautta asiakassuhteen Nordnetiin. Tähän mennessä TradeTrackerin tililläni on vain tuo aloituskymppi. Tämän kaltaisen aihepiirin blogit eivät liene niitä, jotka TradeTrackeristä hyötyvät eniten. Voisin kuvitella, että lifestyle- ja muotibloggaajilla ei ole ongelmia saada myyntituloja, koska hehän markkinoivat jotakin tiettyä tuotetta kuluttajille, kun me taas keskitymme enemmän siihen, miten emme kuluttaisi, vaan sijoittaisimme :) 

Niin tai näin, on ollut ihan mielenkiintoista seurata AdSense-tulojen kertymistä tämä kulunut kuukausi. TradeTracker onkin pyörinyt vasta pari, kolme viikkoa nollatuloksella. Voin jatkaa täällä edelleen Riki Sorsan tahdittamana laulua "Haaveena vainko (äkkirikastuminen) oot mun..." 

tiistai 1. marraskuuta 2016

Lokakuun kuukausikatsaus


 Paljoa ei puutu enää 15.000 eurosta! :)

VARAT €
30.9.16
31.10.16
Muutos
Osakkeet
141,04
153,52
+12,48
Rahastot
4.279,81
4.618,72
+338,91
Korkotili
10.239,98
10.189,98
- 50,00
Yhteensä
14.660,83
14.962,22
+301,39


VELAT €


Asuntolaina
-87.806,65
-87.300,56
+ 506,09

Tulot elokuu:
  2107,01€

Tulot koostuvat lapsilisistä, elatusmaksusta ja ansiosidonnaisesta päivärahasta.

Menot elokuu:  1730,72€

Säännölliset kulut: 1314,62€
  • Asuntolaina 591€
  • Taloon liittyvät kulut 250€
  • Puhelin (oma + pojan)  37,53€
  • Ruoka- ja päivittäistavarat 295,78€
  • Laskutili 140,31€ 


Ylimääräiset kulut: 416,10€
  • pojalle vaatteet 30,15€
  • Playstation-kamera 59,95€
  • lapset 66,39€
  • koti 149,41€
  • uimakortti 22,50€
  • apteekki 3,43€
  • jääkiekkopipot minulle ja isännälle 40€
  • koulukuvaus 40,15€
  • parkkimaksu 4€

Sijoitukset:
  • 300€

Puhelinlaskussa näkyi taas viime kuun Helsingin matkan takia ostetut junaliput. Ruokaa meni tässä kuussa yllättävän vähän, kiitos syyslomaviikon, jonka lapseni viettivät isällään. Olin muutenkin todella paljon itsekseni kotona, joten eipä tuota ruokaa tullut sitten kotiin kannettuakaan.


Pleikkarin kamera oli minulle ja tyttärelle ”Just Dance”-peliä varten ja kamera lienee maksanut itsensä jo takaisin, mikäli käytön määrää katsoo J Lapsia tuli hemmoteltua HopLopilla ja pienillä leluilla, kotia tuli sisustettua ja heräteostoksena oman kylän jääkiekkojoukkueen pipot. Ensi kuulle jää mm. koulukirjojen maksut. Aika hyvä kuukausi!