Nordnet

torstai 8. joulukuuta 2016

Yt-neuvotteluiden häviäjät


Kun omalla työpaikallani käytiin viime keväänä yt-neuvottelut, työnantajani irtisanomat henkilöt (minä mukaanlukien) olivat 3-kymppisiä perheenäitejä. Kuten olen kertonut, riitautimme irtisanomisemme toisen työntekijän kanssa. Olemme pitäneet paljon yhteyttä prosessin aikana ja pohtineet myös sitä, miksi juuri meidät irtisanottiin eikä esimerkiksi eläkeiässä olevia. Vaikken järin esimiehestäni pitänyt, ei minulla ollut hänen kanssaan ongelmia. Luulen, että eräs syyni omiin potkuihini oli loppuunpalamiseni ja sen tuoma pitkä sairasloma. Toinen kollega puolestaan oli nokkapokkaa oman lähiesimiehensä kanssa, koska oli joutunut riitauttamaan jo oman valintansa osastolle.

Viime viikolla sain jälleen kuulla ystävästäni, joka työskenteli kilpailevalla yrityksellä. Sama meno näyttäisi olevan kilpailijallakin: 3-kymppiset perheenäidit ulos! Kyseinen ystäväni aikoo riitauttaa myöskin irtisanomisensa, sillä hänen äitiyslomansa sijaisesta tehtiin vakituinen, epäpätevänä, ennen yt-neuvotteluiden alkua. Ystäväni sen sijaan sai potkut. Tänään sai jälleen hyvä ystäväni irtisanomispaperin kouraansa. Samanikäinen kuin minä. 

Mikä mahtaa olla vialla 3-kymppisissä naisissa, kun he eivät kelpaa yrityksille? Vai voiko asiaa täysin yleistää... Samaan aikaan kun hallitus etsii keinoja saada pienten lasten äidit työmarkkinoiden käytettäväksi, yritykset vuorostaan katsovat meidän joutavan kortistoon. Meillä neljällä on jokaisella vähintään kaksi tutkintoa + liuta täydennyskoulutuksia "omaan piikkiin" eikä työnantajamme nähneet meille käyttöä. Mitä tähän voisi sanoa...?


7 kommenttia:

  1. Trendi on ollut jo pitkään, että sairaita ja vanhoja pidetään töissä mahdollisimman pitkään ja nuoria ei haluta ottaa ollenkaan. Mutta muista, että päättävissä asemissa ja yleensäkin yritysten johtoportaassa istuu nimenomaan näitä vanhempia ihmisiä.
    Täysin mututuntumalla sanoisin, että mitä nuorempi johtajaporras yrityksellä on, sitä nuorempaa on myös työntekijäkunta. Siellä ikärasismi voi toimia taas toiseen suntaan...

    Nämä on ihan vain ajatuksiani aiheesta. Luultavasti vastaus on paljon monimutkaisempi ja useilla tasoilla tiedostamaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samankaltaiset mututuntumat ovat itsellänikin.

      Tekstissä totesin, "voiko asiaa täysin yleistää"... Ei voi. Kun osuu riittävän moni samanlainen tapaus samaan aikaan, samalla paikkakunnalla, sitä kuitenkin pysähtyy miettimään asiaa. Ja mikä ideologia olikaan omalla työnantajalla laittaa nimenomaan 3-kymppiset perheenäidit ulos? Miksei sieltä toisesta päästä? Tästä heräsi kysymykseni miksemme kelpaa.

      Poista
  2. Nuorten naisten työura on usein hyvin rikkonainen. Lapsia tulee, opiskelut usein venyy, ollaan sairaslomilla itse ja lasten takia ja ollaan burnout lomilla. Niin ja riidellään työnantajan kanssa.

    Mainitsit jutussa itse kaikki syyt miksi niitä nuoria naisia irtisanotaan. Asiallisesti hoidetun irtisanomisen riitauttaminen on melko riskialtis hanke oikeudessa. Siitä voi tulla iso lasku... työntekijälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika provosoiva kuittaus, ja vieläpä anonyymisti.

      Asiallisesti hoidettu irtisanominen ei valitettavasti ole aina asiallinen eikä perheenäitinä oleminen ole mikään syy irtisanoa 3-kymppinen. Mikäli olet blogiani lukenut pitempään, tiedät oman tilanteeni: irtisanomisten aikaan perustetaan uusia työtehtäviä. Oikeinko? Olisiko pitänyt jättää asia sikseen?

      Kärjistetysti vastauksesi tarkoittaa sitä, ettei naisten kannata perustaa enää perheitä, tai jos perustavat, työuran voi unohtaa ja laittaa mies tai yhteiskunta elättämään. Moni nainen uupuu myös pikkulapsiarjessa ihan siitä syystä, ettei tukiverkostoja yksinkertaisesti ole, kuten ennen vanhaan. Sitä paitsi, muuttuuko mikään ikinä, jos aina nielee kaiken saamansa kaltoinkohtelun koskaan valittamatta? Eikö meillä sitä varten ole oikeusvaltio, joka pitää kansalaisten oikeuksia yllä?

      Mikäli seuraat uutisointi tai luet tutkimuksia, tiedät, että työssäuupuminen ja työpahoinvointi on valitettavan yleistynyt ilmiö. Mitä kaikkea tästä seuraa perheen ja yksilön kannalta, siinäpä miettimistä.

      Burn-out ei myöskään ole pitkäaikaissairaus, vaan hoidettavissa oleva seikka. Kun sen (syyt) hoitaa kunnolla, ihmisestä yleensä tulee kelpo työntekijä taas.

      Poista
  3. Olen niin ikään 30-kymppinen kahden pienen lapsen äiti ja syksyllä palannut työelämään. Oma kokemukseni yt-neuvotteluiden keskellä on todellakin se, että pitäisi pystyä tekemään 8-10 tuntisia työpäiviä eikä lakisääteisiä poissaoloja lasten sairauksien vuoksi saisi tulla yhtään. Työelämän ja työnantajan luoma paine yhdistettynä äitiyden haasteisiin on todella raskasta. Työnhaku toistaa samaa kaavaa: jos kerrot lapsista, ei sinua palkata koska lapset ja sairauspoissaolot. Jos et kerro lapsista, sinua ei palkata koska olet lapsentekoiässä ja jäät pian äitiyslomalle. Tsemppiä ja voimia työnhakuun sinulle ja muille samassa tilanteessa oleville! Uskon, että jos saa mahdollisuuden näyttää kykenevänsä hoitaa työtehtävät ja ettei lasten sairauksien vuoksi olla "huvikseen" poissa, on mahdollista saada vakituinen työ ja jopa edetä uralla, lapsista huolimatta. Oma onneni on se, että esimieheni on ex-yksinhuoltaja-äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräs 3-kymppinen ystäväni päätti laittaa jopa cv:n, että on lapseton omasta tahdostaan, koska ei päässyt työhaastatteluihin miehiselle alalle juuri siitä syystä, että oli lastentekoiässä.

      Kiitos tsempistä!

      Poista
  4. Ehkä se koskee osaa työpaikoista. Itse olen suunnilleen samanikäinen äiti, enkä ole huomannut alallani tai työpaikassani mitään vastaavaa. Nuorten on vaikeampi päästä töihin ja ehkä myös eläkeikää lähestyvien. Tästä liikkuu monenlaista tietoa ja käsityksiä. Joissain töissä 30-40 vuotias on "parhaimmillaan", toisissa ruuhkavuodet eivät ole mikään myyntivaltti. Pidemmät sairauslomat ja burn-outit vaikuttavat takuuvarmasti, vaikka periaatteessa eivät saisikaan.

    VastaaPoista