sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Mikä tekee työpaikasta mielekkään?

Työhyvinvointi on itselleni sattuneesta syystä tärkeä teema. En muista mistä olen lukenut tai kuullut maanviljelijöiden kokevan suurta työtyytyväisyyttä...? Toivottavasti muistan edes oikein. Muistelen, että syy tähän oli se, että viljelivät saivat itse vaikuttaa työhönsä, vaikkakin kokivat työn raskaaksi. Niin tai näin, on aika hehkuttaa taas omaa työpaikkaani.



Neljä viikkoa takana uudessa työpaikassa, ja vaikka olen ollut työpäivien päätteeksi edelleenkin väsynyt, väsymys on jotakin aivan toisenlaista. Nimittäin:

Olen saanut suunnitella itse työpäiväni. Työaikani on virka-aika, 8-16. Sisällöstä vastaan yksin minä, kun aiemmassa (samanlaisessa) työssäni sain ylemmältä taholta "käskyt" mitä tuon 8 tunnin aikana teen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tasan klo 8 en tapaa vielä ainuttakaan asiakasta, vaan saan rauhassa virittäytyä työpäivääni, katsoa kaikki tehtäväni rauhassa läpi ja kun ensimmäiset asiakkaani klo 8:30 saapuvat, olen stressitön ja ennen kaikkea hyvin valmistautunut.

Työaikani on joustava. Vaikka periaatteessa työaikani on 8-16, joustoa tässäkin löytyy, kunhan teen tarvittavat tunnit. 

Työpäivän sisältö on täysin omissa hyppysissäni. Aiemmassa työssäni juoksin pääkolmantena jalkana paikasta, ja jopa kaupungista toiseen. Nyt kaikki on organisoitu niin, että pysyn tasan yhden rakennuksen sisällä. Minä en liiku, asiakkaat liikkuvat = vähemmän stressiä, vähemmän aikatauluttamista. 

Vaikka teen enemmän töitä kuin aiemmassa työpaikassani (ja edelleen 900€ pienemmällä kk-palkalla), työ ei tunnu läheskään niin raskaalta kuin aiemmin. Tämä johtuu siitä, että olen pilkkonut työni 8 tunnin sisään niin, että minulle jää aikaa "palautua" sekä aikaa valmistautua seuraavaan koitokseen. Lisäksi työpäiväni loppuun olen suunnitellut itselleni aikaa valmistautua seuraavaan päivään. Tämän johdosta minun ei tarvitse enää tuoda töitä kotiin, mikä on merkittävin parannus edelliseen työpaikkaan verrattuna.

Kaiken muun lisäksi:

Työpaikkaetuna saan lounasseteleitä ja 20 kpl virkistysseteleitä/ 6 kk. Kumpaakaan ei ollut tarjolla aiemmassa työssä, ei ainakaan nykyisessä muodossa. Edellinen työnantaja kustansi kyllä 50% Smartum-seteleistä, joita sai 50 kpl/ 6 kk, mutta nykyinen työnantajani kustantaa nämä 20 virkistysseteliä TÄYSIN. Lisäksi pääsen koulutuksiin, joita edellinen työnantaja puolestaan ei puoltanut. Jos halusi tehdä täydennysopintoja, sait tehdä ne omalla ajallasi. Tässä yrityksessä arvostetaan sitä, että työntekijä haluaa kehittyä ammatissaan.

Summasummarum: kun itse saa päättää mitä tekee, milloin tekee ja miten tekee, pystyy luovimaan itselleen (ja yritykselle) parhaimman lopputuloksen. Asiakkailta on tämän neljän viikon aikana tullut pelkästään positiivista palautetta, mikä on tuntunut helkkarin hyvältä. Vielä kerran kiitokset entiselle työnantajalle potkuista :) Irtisanominen oli oikeasti lottovoitto minulle.

torstai 26. tammikuuta 2017

Kaupankäynti- ja hallinnointikulut

Moni teistä laskee hyvin tarkkaan kaupankäyntikulut tehdessänne osakekauppoja. Koska sijoittamisessa tärkeintä on pitää kulut matalina, päätin mielenkiinnosta laskea kuinka paljon itse maksan kaupankäyntikuluja sijoittamalla säännöllisesti joka kuukausi indeksirahastoihini. Jos sijoitettava summa on 250€/kk, kuinka paljon maksan kaupankäynnistä?

Rahasto
Kaupankäyntipalkkio
Superrahasto Suomi
-
Aasia
0,25€
Eurooppa
0,25€
Pohjois-Amerikka
0,25€
Top 25 Brands
-
Top 25 Pharmaceuticals
-

Yllätyitkö? Minä yllätyin. Positiivisesti. Kuudesta rahastosta ainoastaan kolmessa on kaupankäyntikulu, 0,1%. Käytännössä siis 0,25€. Vuodessa kaupankäyntikuluja tulee kokonaiset kolme euroa! Ei huono.

Hallintokulut omissa sijoituksissani vuonna 2016 olivat seuraavanlaiset:

Rahasto
Hallinnointikulut/v.
Euroina €
Superrahasto Suomi
-
-
Aasia
0,43%
5,70
Eurooppa
0,44%
5,73
Pohjois-Amerikka
0,42%
6,99
Top 25 Brands
0,59%
6,94
Top 25 Pharmaceuticals
0,59%
6,24
Yhteensä

31,60

Hallinnointikulut laskin suoraan rahastojeni arvosta. Hintaa tälle tuli 31,60€/ v. Pysähdyin miettimään laskinko tämän oikein? Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän sijoitan rahastoihin ja kasvatan niiden määrää, sitä korkeammaksi hallinnointikulut kasvavat, eikö? Vaikka en sijoittaisi mitään, hallinnointikulut nakertavat pieniä ropojani rahastosta.

Nyt meni Karoliinalla jauhot suuhun, ja suussa maistuu kaiken lisäksi pahalta. Olen ollut indeksirahastojen yksi suurimmista hehkuttajista ja nyt tiputin itse itseltäni pinkit aurinkolasit pois silmiltä. Tuo 31,60€ on vielä inhimillinen summa, mutta kun se kasvaa ajan myötä suuremmaksi ja suuremmaksi...

Pitääkö minun oikeasti ottaa kirja taas käteen ja ryhtyä opiskelemaan osakesijoittamista...? Mikä pettymys...


tiistai 24. tammikuuta 2017

600 euron haaste

Osa ehkä teistä on huomannutkin uuden välilehden blogissani. Tässä sen sisältö, jota päivitän sitä mukaa, kun "törsään". Vuoden lopussa nähdään onnistuinko pitämään rättikulut budjetissa.

Aloitin 1.2.2016 talouteni tarkan kirjanpidon ja huomasin kulutaneeni rahaa omiin ja lasteni vaatteisiin 11 kuukaudessa tajuttomat 1537,56 euroa! 

Olen muutamana vuotena onnistunut pitämään (omalla kohdallani) max. puolen vuoden mittaisen shoppailutauon, mutta loppuvuosi on yleensä sitten mennyt taas rätei ja lumpui keräten. Koska en ole "ehdoton" ihminen enkä pysty sellaiseksi muuttumaan, tein perusteellisen inventaarion omista ja lasteni vaatetarpeista, ja asetin vuosibudjetiksi 600 euroa (50€/kk). 

Tällä sivulla seuraan itsekin "missä mennään" ja mennäänkö pahasti pieleen. Olen melkoinen hamsteri ja hamstraan seuraavaa kokoa kaappeihin etukäteen. Olen jo ostanut kirpputoreilta paljon sisä- ja ulkovaatteita lapsille sekä Kuomat ensi talveksi. Itse tosin huomasin juuri, että talvikenkäni vetelevät viimeisiään... Niitä en budjetoi tähän (ainakaan vielä), koska kunnon kenkiin satsaan jo laadunkin takia. Näilläkin nahkakengillä olen talsinut jo viisi talvea. Valitettavasti suutarikaan ei pysty näitä enää pelastamaan...

Kursivoitu teksti tarkoittaa, että homma hoidettu. 

Poika:
- t-paidat 46€ (n. 5,10€/kpl) 
- 2 x verkkahousut
- yöpuku
- alusvaatteet
- sukkia
- pitkät kalsarit
- ensi talveksi toppavaatteet
- kevääksi ja kesäksi kengät?

Tyttö:
- välikausihousut
- verkkahousut
- ensi talveksi riittänee pelkät toppahousut
- alusvaatteet
- kevääksi/ kesäksi kengät?

Minä:
- 2 x mustia pitkähihaisia
- 4 x musta t-paita
- 4 x valkoinen t-paita
- alusvaatteet
- 2 x villatakki
- villapohjasukkia



Jäljellä: 554€ 

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

ETF:t sijoituskohteena

Posti toi tällä viikolla Seligsonin vuosikatsauksen kotiin.  Jarkko Niemi oli kirjoittanut hauskasti ja hyvin mm. ETF:stä ja ajattelin itsekin kutoa ajatukseni ETF:stä tähän postaukseen.

Kun vuonna 2014 kiinnostuin sijoittamisesta, pallottelin pitkään ETF:ien ja indeksirahastojen välillä. Piirtelin jopa "karttaa" mikä olisin salkkuni ydin, jos hankkisin ETF:iä ja mitkä olisivat "satelliitteja" sille. Homma tuntui jotenkin hirvittävän vaivalloiselta, kun ETF:iä oli tarjolla jos jonkinmoista. Tuntui, ettei pienellä kk-säästämisellä saanut juurikaan rahoilleen vastinetta. Lisäksi ne ETF:t, joita olisin halunnut salkkuuni poimia, olivat hinnaltaan niin suuria, etten olisi saanut kuukausisijoittamisellani niitä edes ostettua, esimerkkinä vaikkapa S&P500.

ETF:hän ovat pörssinoteerattuja rahastoja, joista käytetään myös nimitystä indeksiosuusrahasto. Kauppaa näillä käydään, kuten osakkeilla, ja kulutkin menevät sen mukaisesti: ETF:issä ei ole merkintä- tai lunastusmaksuja, mutta myynnin ja oston yhteydessä maksetaan välittäjän kaupankäyntikulu, aivan kuten osakekaupoissakin. Siksi ETF:iä ei yleensä kannattaisi hankkia tai myydä pienillä summilla, kuten ei osakkeitakaan, jos haluaa pitää kulut matalina. 

Mutta... jonkin ajan päästä Nordnet* tarjosi mahdollisuutta sijoittaa ETF:iin 50 eurolla kk:ssa (nyt mukaan pääsee jo 15 eurolla/kk). Valikoima on luonnollisesti suppeampi kuukausisäästäjälle. Pitkään pyörittelin tätäkin listaa mielessäni ja mietin millaista maantieteellistä hajautusta voisin saada. Mielestäni hajautus ei tällä listalla ollut riittävää sijoitettavaan rahasummaan nähden, jos olisin lähtenyt pelkästään ETF-maailmaan mukaan. Listalta uupuivat lisäksi kaikki ne ETF:t, joihin katsoin olevan "järkevää" sijoittaa tai joista tiesin minne rahani konkreettisesti menevät. 

Seurasin myös useita sijoittamiseen liittyviä blogeja, ja erityisesti niitä, jotka sijoittivat ETF:iin. Mm. jo mainion bloginsa tauolle heittänyt Piensijoittaja oli kovassa seurannassa, koska aloittelimme sijoittamista samaan aikaan. Hän päätyi lopulta myymään suurimman osan ETF:istään. Kovinkaan moni bloggari ei tuolloin muutenkaan hirveän paljoa hehkuttanut ETF:iä, joten olin hyvin skeptinen ko. sijoitustuotetta kohtaan. Joillakin ETF:t olivat osana sijoitussalkkua, mutta hyvin pienenä osuutena. Opiskeltuani aiheesta paljon, totesin, etten saa ETF:stä itse mitään irti eivätkä ne sijoituskohteenakaan millään tapaa houkutelleet. 

Nyt, lähes 3 vuotta myöhemmin, olen huomannut uusien bloggaajien ottaneen ETF:t sijoitussalkkuunsa ja olen miettinyt, olenko jäänyt jostakin paitsi, vai onko käynyt niin, että olemme lukeneet samat kirjat ja innostuneet aiheesta sillä erotuksella, että itse en lähtenytkään ETF-sijoittajaksi?




Huokasin helpotuksesta luettuani alussa mainitun Jarkko Niemen "Sijoitusmaailman mielensäpahoittaja"-artikkelin: 


"Indeksisijoittamisen perinteiset edut ovat selvät: alhaiset kustannukset, hyvä hajautus ja täydellinen läpinäkyvyys. ETF-markkina ei ainakaan juuri nyt kehity näitä periaatteita tarkkaan vaalien. Uusia rahastoja luodaan lyhytnäköisin perustein, viimeisimmän sijoitusmuodin aallonharjalla. 

Samalla monet uuden sukupolven ETF:istä ovat monimutkaisia ja siten myös kalliimpia. Näin niiden luonne etääntyy yhä kauemmaksi perinteisistä indeksirahastoista samalla kun valtava määrä tekee sopivan tuotteen valinnasta piinaa. 

Suuren lukumäärän kääntöpuolena on, että monien koko jää pieneksi, mikä puolestaan tuo paineita kustannusten nousuun ja myös ETF-osuuden osto- ja myyntihinnan erotuksen eli spreadin huomattavaan kasvuun - ja spreadihan on kaupankäynnin kustannuserä."

Koko tarinan voit lukea täältä.

Itse en mieltäni pahoittanut tästä tekstistä, päinvastoin, helpotuin. Niemi onnistui tiivistämään omat ajatukseni täysin. Itse koen vaikeaksi etsiä ETF:ien sillisalaattimaailmasta juuri ne minun hajautuksesta uupuvat kohteet. Jos otan "halvinta" en ehkä saa parasta ja pitkäaikaisinta sijoituskohdetta. 

Ehkä tein aikoinaan ihan hyvän ratkaisun jättämällä ETF:t pois omasta salkustani, ja ehkä olen vuosien mittaan oppinutkin jotakin. Niemi tiivistää vielä lopuksi meille kaikille tutut teesit:

  • Älä sijoita mihinkään, mitä et ymmärrä. (Äläkä laita nimeäsi varainhoitosopimukseen, jos et ymmärrä varainhoitajan sijoitusprosessia.)
  • Pidä kustannukset kohtuullisina kaikilla tasoilla. Hyvä nyrkkisääntö on, että kokonaisuuden kustannukset (varainhoito, vakuutuskuoret, rahastot, kaupankäynti) tulisi olla alle 1% vuodessa.
  • Varmista hyvä hajautus ja ole pitkäjänteinen

Onko Sinun sijoitussalkussa ETF:iä? 


* merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Raha ei tee onnelliseksi, mutta hemmetin iloiseksi kylläkin!

Viime päivinä olen hypnotisoituneena tuijottanut sijoitussalkkuni arvoa. Viimeksi minulla on ollut näin paljon rahaa hetkeä ennen ensiasuntoni ostoa (ennen vuotta 2009). Ja sitä oli itseasiassa silloin enemmänkin kuin mitä nyt. 

Silti... tammikuu on yleensä kuukausista pimein, pisin, tylsin ja armottomin. Yleensä kaikki laskut joulun kulutusjuhlan jälkeen osuvat tammikuulle. Mutta ei täällä! 

Aikaisemmassa postauksessa ehdinkin jo hehkuttaa 1100 euron yllärisijoitussummaa, mutta tänään siihen ympätään vielä auton vakuutusmaksut ja dieselvero. Sijoitettava summa tammikuulle on jo 1539,24€!! 

Varovainen tavoitteeni oli saada 20.000 euron sijoitussalkku vuoden 2017 aikana, mutta tavoite on kuitattu kevääseen mennessä. Hurraa! 

Tätä autottomuutta on pakko vähän muutenkin hehkuttaa: en ole kaivannut autoa kertaakaan sen poismyytyäni. Fillarointi on ollut enemmän kuin tervetullutta ja lähikaupasta saa kaiken tarvittavan ruuan. Enää ei tee mieli lähteä edes marketti/ostoskeskusalueille, joten rahaa säästyy pitkä penni. Ehkä  minusta alkaa hiljalleen kuoriutua fiksu rahankäyttäjä :)

Nyt enää odotellaan oikeuden päätöstä laittomasta irtisanomisesta. Vieläkö tärppäisi taloudellisesti sieltä suunnalta...? Luulen ratkaisun hetkien olevan aivan tuota pikaa käsissä...

Oma ilmeeni ja fiilikseni ovat aika lailla tämän kuvan henkilön mukaiset :D

tiistai 17. tammikuuta 2017

Haaveita oikeasta ajoittamisesta

Tästä kuusta tulikin huikea sijoittamisen näkökulmasta. Sain joulukuun ansiosidonnaisen sekä palkan (tosin tästä meni veroja -60%), joten en valitettavasti saa kulutettua näitä molempia edes tammikuun alennusmyynteihin, vaikka miten yrittäisin, enkä itseasiassa edes yritä.

Siispä olen tekemässä kolmessa eri otteessa indeksirahasto-ostoja, pottina 1100€. Saahan nähdä onnistuuko ostojeni ajoittaminen USA:n presidentin virkaanastujaisten suhteen millään muotoa. 

Mitä luulet, miten markkinat tulevat reagoimaan perjantaina, vai reagoivatko mitenkään?


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Elämän tarkoituksesta

Hehkutin alkuviikosta miten paljon olen tykännyt käydä taas töissä, ja nimenomaan nykyisessä työssäni. Toinen työviikko on vierähtänyt ja fiilikset ovat edelleen samat, mutta... Kun tekee virka-aikaa ja omaa kaksi lasta, työn jälkeen aika menee päivällisen tekemiseen, pariin tuntiin lasten kanssa puuhasteluun ja sitten sitä käykin jo nukkumaan. Huomaan jälleen kyseenalaistavani tätä kaikkea. Onko tämä elämän tarkoitus? 



Viikonloput vierähtävät lasten kanssa ottaessa takaisin "viikolla menetettyä aikaa". Jossakin kohtaa sitä alkaa miettiä itseään. Koska olisi "minun aika" tehdä jotakin pelkästään minua itseäni varten? Tällä hetkellä opintoni ovat jäissä, koska haluan tehdä hereillä/kotona ollessani muutakin kuin opintojani. Huomaan, etten ehdi päivittää blogejanikaan, vaikka nämä nimenomaan ovat itselleni rakkaita projekteja, puhumattakaan muiden blogien lukemisesta... Onneksi työpaikkapyöräily hoitaa kroppaani sen verran, ettei minun tarvitse enää murehtia koska pääsen lenkille.

Onko muilla samanlaisia fiiliksiä, vai olenko ainoa? Menen huomenna taas innoissani töihin, mutta samalla vapauttani kaivaten. En halua olla työtönkään, mutta jotakin siitä välistä, itse itseni kuitenkin elättäen. Mieheni teki aikoinaan oman uravalintansa sen perusteella, ettei hänen tarvitse käydä joka päivä töissä, vaan hän tekee 12-24h/vrk töitä putkeen ja viettää sitten muutaman päivän vapaat. Ei liene kovin vaikeaa arvata mitä hän mahdollisesti työkseen tekee, mutta monta kertaa olen kadehtinut häntä. Olisinpa ollut itsekin joskus näin kaukaa viisas. 

Eilen lueskelin Helsingin Sanomista Suomen talouden budjetista. Siinä mainittiin työllistymisen olevan paras lääke taloutemme piristykseen. Mutta miksi kaikkien pitää olla kokopäivätöissä? Eikö työtä voisi jakaa? Kuka on määritellyt, että ihmisen tulee tehdä lähes kaikki hereilläoloaikansa töitä? Uskoisin, että kaltaisiani on enemmänkin, jotka haluavat elämältään muutakin kuin pelkkää työtä. 

Kaikkein koomisinta tässä viikossa on ollut se, että entinen esimieheni soitti ja tarjosi minulle töitä. Siis se samainen esimies, joka irtisanoi minut yt-neuvotteluiden päätteeksi. Voin kertoa, että puhelu oli erittäin lyhyt ja kumpikin oli puhelun aikana erittäin vaivaantunut. Otinko työn vastaan? Mitäpä luulet?   

torstai 12. tammikuuta 2017

Bills, bills, bills!

Olen kertonut aiemmin, että minulla on laskuja varten erikseen laskutili. Sieltä lähti aiemmin kaikki autoon liittyvät kustannukset (vakuutukset, autovero, katsastus- ja huoltomaksut), lasten harrastukset, matkustamiseen, terveydenhuoltoon ja vaatteisiin liittyvät menot. Siirsin kuukausittain laskutilille 315€.

Nyt kun auto on onnellisesti myyty, laskutilille jäävät enää seuraavat kulut:
  • lasten harrastukset 24€
  • matkustaminen 50€
  • vaatteet/ terveydenhuolto 50€

Säästin siis auton myymisellä kuukausittaisia menojani lähes 200€! Autoa en ole ehtinyt kaipaamaan, mutta kolmesti olen tähän mennessä joutunut pyytämään isäni autoa lainaksi, bensat totta kai siihen maksaen. Ammattilehdet (joihin on myös liittynyt jäsenyyksiä) olen kaikki irtisanonut. Säästöä 100€/v.

Koska viime vuonna tuli elettyä ”yli laskutilin”, tilin saldo 1.1.17 oli kutakuinkin pyöreä nolla. Siksi tässä kuussa tasoitan tiliä 310 eurolla, jotta saan lasten harrastukset maksettua.

Matkakuume on vaihteeksi iskenyt minuun ja mieleni halajaa jonnekin päin Iso-Britanniaa, mutta sen suhteen on vielä monta kysymystä auki: riittävätkö omat rahani reissuun, saanko kesälomaa, onko lomaa mahdollisesti samaan aikaan mieheni kanssa.



Ajattelin tänä vuotena haastaa itseni ja yrittää pärjätä 600 euron vaatebudjetilla, josta ostan siis kaikki lasten vaatteet sekä omani. Nokkelana tietysti tein pari ostosta töihin juuri ennen vuoden vaihdetta ;) Helppoa itsensä huijaamista! Joulun jälkeen möin jätesäkillisen verran lasten pieneksi jääneitä vaatteita, ja nämä rahat tulevat jatkossa tuohon vaatebudjettiin.

Terveydenhuoltoon ei pitäisi rahaa hirveästi upota. Töissä olen työterveyden piirissä, naisten vuosihuollon kävin tekemässä juuri ennen joulua ja koska 35-vuotiaana tulee kunnan puolelta ilmainen seulonta, ajattelin välttää tänä vuonna vuosihuoltoni, koska kaikki oli nytkin ”ok”. Poika on koulussa kouluterveydenhoidon piirissä ja juniori ei toistaiseksi ole tarvinnut lääkäripalveluja. Hammaslääkäriin pitäisi mennä, mutta sinnekin menen kunnallisella puolella, joten säästän ison pennin. Ajan varaan sitten, kun on ihan pakko...

Uutena kuluna tänä vuonna tulee juniorin päivähoitomaksu. Esikouluhan oli ilmainen, mutta töitteni takia jouduin ottamaan päivähoidon esikoulun ohelle. Nämä maksut alkavat juoksemaan vasta helmikuussa ja päätös päivähoitomaksusta tulee jossakin kohtaa tässä kuussa.


tiistai 10. tammikuuta 2017

Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa

Olen aloittanut kesätyöt ensimmäisen kerran 13-vuotiaana mansikanpoimijana, ja tehnyt sen jälkeen jos jonkinmoista työtä, jos jonkinmoisessa yrityksessä ja kunnassa. Kaikissa näissä työpaikoissa, joissa olen 20 vuoden (ei helvetti, minä olen vanha...) aikana ehtinyt olla, olen kuitenkin aina ollut se nuorin ja kokemattomin. 

Jokaikisessä työpaikassani on tullut vastaan "Mutta kun me ollaan tehty näin jo viimeiset 20 vuotta...", kun olen yrittänyt ehdottaa että asioita voisi tehdä helpommin tai uusin tutkimustulos on osoittanut, että se 20 vuotta vanha menetelmä on perseestä ja vanhanaikainen. Jossakin kohtaa päätin pitää suuni kiinni ja vääntää akkojen kanssa 20 vuotta vanhoilla metodeilla, kun tuntui, ettei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan. Nyt jälkikäteen naurattaakin, että yt-neuvotteluiden jälkeen entiseen firmaan jäivät kaikki ikäloput (anteeksi kielenkäyttöni), jotka veivaavat siellä jo muinaisten foinikialaisten metodeilla. Asiakas kiittää ja kumartaa. Vai kiittääkö? 



Nyt olen viikon porhaltanut uudessa työpaikassa, jonne menin siis 34-vuotiaan ruhoni kanssa toteamaan, että olen a.) ammattilainen b.) en ole enää keltanokka c.) en ole enää altavastaava ja d.) minun ammattitaitoani kunnioitetaan. Teen tiimityötä edelleen ja kyselen muiden mielipiteitä saadakseni koko tiimiä hyödyttävän projektin aloitetuksi.

Ensimmäinen viikko on mennyt puhtaasti oman projektini suunnitteluun. Ensimmäisenä päivänä minut toki perehdytettiin pikaisesti "talon tavoille" (täällä on vessa, kahvihuone ja tässä on sulle tietokone) ja siitä lähtien olen saanut täysin tehdä omaa juttuani. Olen käynyt ovelta ovelle tekemässä tiedusteluja, mitä muut odottavat projektiltani, koonnut ideoita ja huomannut myös senkin, että uudet kollegani ovat olleet tyytyväisiä, koska olen halunnut kuulla heitä, ja vieläpä omasta tahdostani. He kun eivät osallistu projektiini muutoin kuin "sivullisina".

Tämän viikon kartoitan tulevien asiakkaitteni tarpeita ja siitä se projektini sitten pikku hiljaa etenee. On ollut melkoista luksusta lähteä työpaikalta ja jättää kaikki työt tyytyväisenä oven taakse. Menen töihin enemmän kuin mielelläni, koska työilmapiiri on todella inspiroiva ja luova. Itsetunnolleni on myös tehnyt nannaa tuo mitä aiemmin mainitsinkin: en ole enää "tyttönen", joka tuli töihin, vaan ihan oikea ammattilainen. Onhan siitä jo vierähtänytkin tovi, kun olen voinut todeta "töihin on kiva mennä!"

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Lasteni sijoitussalkut

Tein viimeksi 8.4.2016 laskelmat lasteni salkuista. Totesin jo siellä poikani sijoitusoblikaatioiden olevan ainoastaan pankille tuottava tulonlähde.  Nyt kun vuosi vaihtui, tein uuden taulukon lasteni rahoista, jotta voin jatkossa helpommin seurata heidän salkkujaan.

Poika tosiaan vanhempana ehti saada tililleen enemmän lapsilisiä, mikä näkyy 2000 euron erona pikkusiskoonsa nähden. Tyttärelleni en kyennyt avioeroni jälkeen säästämään lapsilisiä, joten siitä syystä lapsilla on näinkin suuri ero, mutta ehkä saamme eroa jossakin kohtaa kirittyä, tavalla tai toisella.


Sijoituskohde/poika
1.1.17
8.4.16
Muutos
Sijoitusoblikaatiot
4.260,50
4.346,20
- 85,70
Korkotili
694,68
656,49
+ 38,19
Superrahasto Suomi
381,00
196,00
+ 185,00
Yhteensä
5.336,08
5.198,69
+ 137,39


Sijoituskohde/tyttö
1.1.17
8.4.16
Muutos
Sijoitusoblikaatiot
-
-
-
Korkotili
2.930,64
2.900,54
+ 30,10
Superrahasto Suomi
433,00
204,00
+ 229,00
Yhteensä
3.363,64
3.104,54
+ 259,10

Korkotili on Nordean tarjoama Korkoekstra-tili, jonka tuotto vaihtelee vuosittain. Taulukosta näkyykin muutos viime vuotiseen verrattuna. Sijoitusmielessä tämäkin on siis huono. Tytön Korkoekstra-tili päättyi nyt vuoden vaihteeseen ja pankki tarjoaa nollakorolla ensimmäisen kuukauden talletukset ja sen jälkeen vuodeksi eteenpäin 0,30%:n korkoa. Ärsyttää pitää rahoja tällaisessa, mutta käteni ovat sidotut...

Sen sijaan Nordnetin* Superrahasto Suomi, tuottaa Nordean tarjoamia palveluita paremmin. Olen sijoittanut Nordnetiin 15€/lapsi/kk.

Miksi lapsillani sitten on kivijalkapankin huonoja vaihtoehtoja? Siitä olen kirjoittanut täällä. Erotilanteessa, tai sen jälkeen, on ainakin minulla ja lasteni isällä ollut vaikeaa sumplia lasten raha-asioita, etenkin, kun toista ei asia voisi vähempää kiinnostaa. Joka paikkaan kun tarvitsee aina etävanhemmankin nimikirjoituksen.

Mielestäni lapsillani on kuitenkin hyvät pohjat olemassa jo ikäänsä nähden. Minun tehtäväni äitinä on ohjata lapsia fiksuiksi rahan käyttäjiksi. Toistaiseksi sekin on onnistunutta


Missä iässä lasten olisi hyvä tietää omaisuudestaan? 




* merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa.

torstai 5. tammikuuta 2017

Tähän on tultu

Ei, nyt ei ole kyseessä härski vitsi, vaan kurkistus vuoden 2016 tapahtumiin. 31.1.2016 aloitin talouteni ylöskirjaamisen ja alla olevasta taulukosta näet mitä varallisuudelleni on vuoden aikana tapahtunut.

VARAT
31.1.16
1.1.17
Muutos
Osakkeet
140,16
168,80
+ 28,64
Rahastot
2.312,39
6.785,45
+ 4.473,06
Oma asunto
125.000
125.000
-
Korkotili (hätävararahasto)
7.058,62
10.014,23
+ 2.955,61
Yhteensä
134.511,17
141.968,48
+ 7.457,31
VELAT



Oma asuntolaina
- 91.333
- 82.374,20
+ 8.958,80
VARALLISUUS YHTEENSÄ
43.178,17
59.594,28
+ 16.416,11

Säännöllisellä kk-säästämisellä olen saanut aikaan lähes 7.500€ potin vuodessa! Asuntolaina on kutistunut liki 9.000 eurolla. Yhteensä olen saanut vuoden aikana omaisuutta kartutettua 16.416,11 euron verran. Tammikuun 2017 loppuun mennessä varallisuuteni ylittää 60.000 euron rajapyykin, jes! Vieläkö mietit kannattaako kuukausisäästäminen? Kyllä kannattaa.

Vuoden aikana tuli tehtyä myös yhtä sun toista ostosta... Poimin taulukkoon ne kulut, joihin tiedostan käyttäneeni eniten rahaa. 


1.2.-31.12.16
Tulot
36.409,15
Menot
22.931,19
Rahastosäästöt oma
2.337,84
Rahastosäästöt/lapsi
180,00
Koti
881,61
Vaatteet oma
691,87
Vaatteet lapset
845,69
Matkustaminen
704,27

Tuloni ovat luonnollisesti tippuneet viime vuodesta työttömyyteni takia. Rahastoihin en ole joka kuukausi pystynyt sijoittamaan 250€, koska ostohysteria on tasaisin väliajoin iskenyt päälle... On aika järkyttävää katsoa taulukkoa ja todeta, että kodin sisustukseen on mennyt miltei tonni, ja omiin vaatteisiin liki 700€ vuoden aikana. Näidenkö takia jätin sijoittamatta? Omat vaatehankkinnat kyseenalaistan erityisesti siksi, että olen ”lorvinut” kotona kuitenkin melkoisen paljon tänä vuonna, joten minne ne vaatteet olisivat kuluneet ja miksen ole käyttänyt vaatteitani vain ”puhki”...

Lastenvaatteiden osuus saattaisi olla enemmänkin, ellen nyt luppoajallani kiertelisi kirpputoreja. Aiemmin minulla ei riittänyt aika eikä energia vaikkapa käytetyn toppatakin metsästykseen, mutta nyt yli puolet lasteni vaatteista on suoraan kirpputoreilta. Aion uutena vuotena jatkaa samalla linjalla. Lastentarvikkeet uupuvat listasta. Näillä tarkoitan esimerkiksi polkupyöriä, luistimia, monoja ja suksia. Luulen, että kokonaisuudessaan olen kuluttanut lapsiini noin 1000-1200 euroa vuoden aikana. Leluja, leffoja, huvipuistoja ym. en ole listaan laskenut. Mutta ehkä tästä taulukosta saa jonkinlaisen tolkun siitä, paljonko maksaa olla 6- ja 8-vuotiaiden, eri sukupuolta olevien, lasten vanhempi?

Sen voin ainakin todeta, että laskutiliniini sattuu. Se ammottaa tyhjyyttään, koska vaate- ja kodin hankinnat sekä matkustaminen on kustannettu sieltä. Jos matkustamiseen olen budjetoinut 600€/v. ja kaikkiin vaatehankintoihin 600€/v. niin yli on menty ja kovaa. Kummassakin.


Uusi vuosi ja uudet kujeet, samoin uudet yritykset kuluttamisen vähentämiseksi. Siinäpä tekemistä!