Nordnet

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Elämän tarkoituksesta

Hehkutin alkuviikosta miten paljon olen tykännyt käydä taas töissä, ja nimenomaan nykyisessä työssäni. Toinen työviikko on vierähtänyt ja fiilikset ovat edelleen samat, mutta... Kun tekee virka-aikaa ja omaa kaksi lasta, työn jälkeen aika menee päivällisen tekemiseen, pariin tuntiin lasten kanssa puuhasteluun ja sitten sitä käykin jo nukkumaan. Huomaan jälleen kyseenalaistavani tätä kaikkea. Onko tämä elämän tarkoitus? 



Viikonloput vierähtävät lasten kanssa ottaessa takaisin "viikolla menetettyä aikaa". Jossakin kohtaa sitä alkaa miettiä itseään. Koska olisi "minun aika" tehdä jotakin pelkästään minua itseäni varten? Tällä hetkellä opintoni ovat jäissä, koska haluan tehdä hereillä/kotona ollessani muutakin kuin opintojani. Huomaan, etten ehdi päivittää blogejanikaan, vaikka nämä nimenomaan ovat itselleni rakkaita projekteja, puhumattakaan muiden blogien lukemisesta... Onneksi työpaikkapyöräily hoitaa kroppaani sen verran, ettei minun tarvitse enää murehtia koska pääsen lenkille.

Onko muilla samanlaisia fiiliksiä, vai olenko ainoa? Menen huomenna taas innoissani töihin, mutta samalla vapauttani kaivaten. En halua olla työtönkään, mutta jotakin siitä välistä, itse itseni kuitenkin elättäen. Mieheni teki aikoinaan oman uravalintansa sen perusteella, ettei hänen tarvitse käydä joka päivä töissä, vaan hän tekee 12-24h/vrk töitä putkeen ja viettää sitten muutaman päivän vapaat. Ei liene kovin vaikeaa arvata mitä hän mahdollisesti työkseen tekee, mutta monta kertaa olen kadehtinut häntä. Olisinpa ollut itsekin joskus näin kaukaa viisas. 

Eilen lueskelin Helsingin Sanomista Suomen talouden budjetista. Siinä mainittiin työllistymisen olevan paras lääke taloutemme piristykseen. Mutta miksi kaikkien pitää olla kokopäivätöissä? Eikö työtä voisi jakaa? Kuka on määritellyt, että ihmisen tulee tehdä lähes kaikki hereilläoloaikansa töitä? Uskoisin, että kaltaisiani on enemmänkin, jotka haluavat elämältään muutakin kuin pelkkää työtä. 

Kaikkein koomisinta tässä viikossa on ollut se, että entinen esimieheni soitti ja tarjosi minulle töitä. Siis se samainen esimies, joka irtisanoi minut yt-neuvotteluiden päätteeksi. Voin kertoa, että puhelu oli erittäin lyhyt ja kumpikin oli puhelun aikana erittäin vaivaantunut. Otinko työn vastaan? Mitäpä luulet?   

18 kommenttia:

  1. Niin mitä järkeä on olla töissä jos saa elantonsa toisin. Suosittelen säästämistä (nyt sinulla on ainakin motivaatio korkealla). Säästäminen, sijoittaminen, korkoa korolle. Näin saavutat taloudellisen riippumattomuuden. Mahdollista. Tiedän. Itse näin toimineena ihan perustöistä sain säästöön. Ja nyt todella koen, että olen vapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni tuo taloudellinen riippumattomuus on niin kaukana oleva haave, etten edes usko koskaan saavuttavani sitä. Siksi tavoitteena on sijoittaa, jotta voisin tehdä edes jossakin kohtaa vähemmän töitä.

      Poista
  2. Ehkä tuokaan ei sitten ole ns. unelmatyösi kun et ole niin innoissasi sitä tekemässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseenalaistan sitä, miksi suurin osa hereilläoloajasta pitää käyttää työn tekemiseen... Tykkään todella paljon uudesta työstäni ja on ihanaa, kun on taas se fiilis, että on kiva mennä töihin. Mutta kun elämää ei enää sen työpäivän päätteeksi ole, se tässä "rassaa". Huomasin jälleen, miten tärkeää vapaa-aika on itselleni.

      Poista
    2. Joo, monilla voikin olla unelmatyö, jota tekee innoissaan, mutta silti kokea harmitusta siitä, että aikaa ei jää kivan työn ja pakollisten velvollisuuksien lisäksi vapaalle mukavalle elämälle tarpeeksi, esimerkikisi juuri lasten kanssa vietetyn ajan vähyys voi nyppiä. Sitten kun vielä monille on ihan utopiaa edes löytää sitä unelmatyötä, niin ei ihme, että uuvutaan kokoaikatyössä. :(
      Ehkä sä Hvom voisit määräaikaisuuden lopun lähestyessä mahdollisesta jatkosta keskusteltaessa ehdottaa, kävisikö jatkotyöskentely osa-aikaisena?

      Poista
    3. Tämä työ on luonteeltaan sellaista, etten usko osa-aikaisen työskentelyn olevan mahdollista... Toisaalta tämä on määräaikainen työ, joka jossakin kohtaa loppuu täysin, joten nautin nyt tästä niin kauan kuin voin. Mutta silti se vapaa-ajan kaipuu kuumottaa kovin...

      Poista
  3. Minä luulen, että osittainen työ tulee jatkossa lisääntymään kaikilla aloilla. Ihmiset arvottavat tänä päivänä vapaa-aikansa hyvin korkealle. Mieluummin ottavat vähemmän palkkaa, koska vähemmälläkin pärjää. Omalla työpaikalla olen huomannut tällaisen kehityksen nyt muutaman vuoden aikana. Osittaista eivät enää tee vain pienten lasten vanhemmat, vaan monenlaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset, ihan vaan siitä syystä, että "Ehtisi vähän harrastaa ja tavata ystäviä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon itsekin tällaista muutosta. Puhutaan "ajan hengessä elämisestä" tai vastaavasta, mutta työn kuva ei kuitenkaan muutu ihmisten tarpeiden mukaiseksi. Sen sijaan ihmisen elämän tarkoitukseksi kaavaillaan pidempiä työuria ja entistä pitempiä työviikkoja.

      Poista
  4. Itselläni oli aikoinaan vahvaa inhoa oravanpyörää kohtaan, mutta nyt olen ollut niin pitkään siitä poissa, että haluaisin jo takaisin normaaliin työelämään. Asuin välissä muutaman vuoden Aasiassa ja tein itsenäistä työtä, jota kohtaan oli todella kovaa intohimoa. Tuolta kautta sain haettua motivaatiota normaaliin suorittavaan elämäntyyliin. Saa nähdä, kuinka kauan motivaatio kestää. :)

    Työelämästä lähteminen lisää tietysti syrjäytymisen riskiä niin paljon, että se ei monelle ole vaihtoehto. Osa-aikainen työ tai kausiluonteinen työ olisi varmasti hyvä tapa tasapainottaa vapaa-aikaa ja työelämää. Talvet Aasiassa viettävän asfalttimiehen elämä aiheuttaa kyllä itsessänikin pientä kateutta. Harmi, että tuollaisia työtehtäviä ei montaa ole.

    VastaaPoista
  5. Kannattaa mennä keskustelemaan asiasta ja kertoa suoraan toiveesta tehdä lyhyempää työviikkoa. Jos asia ei onnistu niin eikun uutta paikkaa tilalle, kyllä työpaikan pitää olla joustava.

    Jos itse tekisin 4 päiväistä viikkoa, niin se tuskin edes näkyisi tuottavuudessa mitenkään (tai voisi näkyä jopa positiivisesti), työnantaja vain säästäisi merkittävän määrän euroja joka kuukausi. Mutta, eihän se näin voi mennä, ajetaan vaan läpi työajanpidennyksiä kilpailukykyyn vedoten :D

    VastaaPoista
  6. Tässä ajatus, joka on poliittisesti täysin epäkorrektia ääneen sanoa: lapset ovat varsin monelle ihmiselle syy tämän tyyppiseen ahdistukseen. Lapset ovat ihania ja useimmiten haluttuja, mutta suoraan sanottuna myös syy siihen, a) miksi suurin osa ruuhkavuosiaan elävistä ihmisistä on lukittu oravanpyörään eikä pysty taloudellista riippumattomuutta saavuttamaan (ainakaan ennen eläkeikää) ja b) miksi omaa aikaa ei ole nimeksikään. Lasten elättäminen ja kasvattaminen ei ole ihan halpaa, ja lapset myös rajoittavat sekä säästämis- että lisätienestimahdollisuuksia ja muita elämänvalintoja, jotka veisivät kohti taloudellista riippumattomuutta. Siksi suurin osa vanhemmista on sidottuja pysymään hinnalla millä hyvänsä töissä - myös sellaisissa, jotka ovat syystä tai toisesta epätyydyttäviä. Ja vaikka työ olisikin tyydyttävää, lasten kanssa ymmärrettävästi halutaan viettää mahdollisimman paljon aikaa, joten töiden ulkopuolella se elämä on useimmille juuri sitä pelkkää arkirumban pyörittämistä. Monet haaveilevat siitä, että voisivat viettää enemmän laatuaikaa lasten kanssa (ja ehkä jopa sitä kuuluisaa omaa aikaakin, koska jotkut kaipaavat myös elämää, jossa kaikki ei pyöri lasten ympärillä), mutta eivät siihen käytännössä pysty juuri niiden lasten takia, kun ne pitää elättää.

    Tämä ei ole tarkoitettu millään tavalla arvosteluksi sen paremmin vanhempia kuin lapsettomiakaan kohtaan eikä myöskään lapsivihamieliseksi kommentiksi. Tämä on vain havainto, jonka olen omassa ja ystävieni ruuhkavuosielämässä tehnyt. En tarkoita, että kenenkään pitäisi jättää lapsia hankkimatta, jos niitä haluaa - mutta joskus ainakin itse toivon, että sen voisi ääneen sanoa, että ne stressin, riittämättömyyden ja pakonomaisuuden tunteet (joista niin monet haaveilevat pääsevänsä eroon) johtuvat itse asiassa suurelta osin lapsista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkin totta tämä mitä kirjoitat. Toisaalta, lapsettomat työikäiset pyörivät ihan samassa oravanpyörässä. Heidän vapaa-aikansa vaan kuluu usein eri merkeissä kuin perheellisillä. He ehtivät ja jaksavat harrastaa, juhlia ja matkustella enemmän kuin perheelliset. Silti sinkut ja lapsettomat pariskunnat painivat ihan samojen kysymysten äärellä (viimeistään 40-v kieppeillä).. tätäkö tämä elämä on.

      Poista
    2. Olen kyllä ihan eri mieltä. Minusta lapset ovat mahdollisuus. Eivät ne elämää rajoita. Mitään eläkeikään tarvitse odottaa, että pääsee taloudellisesti riippumattomaksi (jos siis edes haluaa olla taloudellisesti riippumaton). Tuo on minusta vaan harhaluulo.
      Ei lapset nyt niin paljoa maksa, että sen takia joutuu luopumaan unelmasta. Ja yhteiskunta maksaa lapsilisänä suuren osan lapsen kustannuksista (esim vaikka ruuan kokonaan). Lapset mahdollistavat tehokkaamman ajankäytön, kun on järkevämpääkin tekemistä kuin vaikka pörrätä töissä (esim. kotona lasten pussailu tai jopa mikä parasta, kotona lapsen kasvattaminen). Minusta taloudellinen riippumattomuus tulee sitä lähemmäs mitä vähemmän keksii syitä, miksi sitä ei saavuta ja mitä enemmän keksii syitä, miksi se on mahdollista vaikka heti. Pikkasen älyä, laskemia ja oikea suunta. Niin se on siinä, ihan kaikkien ulottuvilla.

      Poista
    3. Tuo on toki totta, ettei tarvitse odottaa eläkeikään, että pääsee taloudellisesti riippumattomaksi. Mutta, lapset "maksaa" kyllä paljon. Mitä enemmän lapsia, sitä isompi auto ja asunto on usein oltava. Harrastukset ovat usein hintavia. Koululaisella täytyy olla jo monenlaista juttua, että voi osallistua esim. liikuntatunneille ja koulun retkille. Lapset kasvaa ja vaatteita, kenkiä, harrastusvälineitä ym. saa olla sen myötä usein uusimassa. Usein perheeseen hankitaan myös lemmikkejä lasten myötä jne. Mutta tämä kaikki on perhe-elämää, jonka arvoa ei voi rahassa mitata :-)

      Poista
    4. Mutta minusta voi ihan hyvin maksaakin vaikka 100 e kuukaudessa per lapsi. Sen lisäksi yhteiskunta maksaa lapsilisänä 100 euroa kk. Jo tuolla 200 eurolla kuukaudessa kyllä lapsi saa kaiken tarvitsemansa (vuodessa ruoka 800 euroa, harrastukset 400 euroa, vaatteet ja tarvikkeet 400 euro, ja vielä jää vaikka asumisen lisääntyviin kustannuksiin 800 euroa). Mutta ei tuossa vielä kaikki, yhteiskunta maksaa perus työssäkäyvällä vanhempainrahoja esim 2000 e x 9 kk eli 18000 euroa, sen kun sijoittaa 8% tuotolla niin sehän on lapselle lisärahaa 120 e kk. Eli käytännössä ei tartte maksaa itse mitään, tai sitten lapselle on budjetoitu huimat 320 e kuukaudessa. Kyllä siihen hintaa saa vauvauintiin, yleisurheilukerhoa, kunnon vaatteet ja hupi tuotteet. Yhteiskunnalle lapsi on kallis (lapsilisät 21600 ja vanhempainrahat 18000 e, päivähoito, peruskoulu...), mutta kyllä se yksilölle on aikas halpa (omaa rahaa 100 e per kuukausi). Noin niinkuin yksinkertaistettuna ja oiottuna. Siis minun mielestä.

      Poista
    5. Tuossa Anonyymin postauksessa on pointtia osaltaan, mutta itse en haluaisi ajatella omien lasteni olevan itselleni "este" tai "stressinaihe". Minusta ne esteet ja stressitekijät tulevat ihan yhteiskunnan tasolta (työn vaatimukset).

      Itse mielelläni kulutan myös lapsiini. Itse olen 90-luvun lama-ajan lapsi, jolla ei ollut elämässä samanlaisia mahdollisuuksia kuin tällä hetkellä omilla lapsillani on. Ei minua viety elokuviin, harrastamaan tmv. koska ei ollut rahaa. Vaatteetkin olivat aina 7 vuotta vanhemman serkkuni vanhoja (=7 vuotta sitten ehkä muodissa olleita) eikä uusia saanut kuin jouluna.

      Itse mielelläni liikun ja vien lapsiani erilaisiin paikkoihin. Ei minun tarvitsisi, mutta kun haluan.

      Poista
    6. Juuri näin, eli itse myös mielelläni kulutan lapsiini ja tarjoan heille monia asioita, en toki kaikkea, mitä keksivät haluta.

      Puolimiljoonaa Pääomaa arvioi mielestäni kuitenkin aika alakanttiin noita kustannuksia.. esim. jos lapsi harrastaa vaikkapa ratsastusta kerran viikossa ja 10x kortti maksaa 280 e, tekee tämä vuodessa jo n. 1400 e. Siihen vielä leirit, kilpailut, varusteet, seuran jäsenyys ja ylimääräiset tunnit päälle :) Jossain vaiheessa lapsi haluaa ehkä vuokrata hevosta jne. Ja tässähän oli vasta yksi harrastus.. siihen päälle vielä pari muuta, vaikkapa jokin taideharrastus 200 e/vuosi ( +taidevälineet kotiin) jne.

      Mutta joo, kukin tavallaan. Itse en kuitenkaan lähtisi lasten kohdalla pihistelemään. Ja hyvillä mielin laitan lapset aamulla yhteiskunnan tarjoamaan ilmaiseen peruskouluun ja käytän yhteiskunnan tarjoamassa ilmaisessa hammashoidossa jne. Ja maksan erittäin mielelläni veroja :)

      Poista
  7. 100 € kuussa/lapsi ei ihan kuulosta realistiselta. Varmasti pienillä lapsilla, tai joissakin tilanteissa, mutta eiköhän ihan keskiverto/keskituloperheessä kulut ole reilusti suuremmat. Ja ne lapsilisät on hyvä säästää lapselle tulevaisuuteen, jos se mitenkään on mahdollista...

    VastaaPoista