Nordnet

tiistai 10. tammikuuta 2017

Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa

Olen aloittanut kesätyöt ensimmäisen kerran 13-vuotiaana mansikanpoimijana, ja tehnyt sen jälkeen jos jonkinmoista työtä, jos jonkinmoisessa yrityksessä ja kunnassa. Kaikissa näissä työpaikoissa, joissa olen 20 vuoden (ei helvetti, minä olen vanha...) aikana ehtinyt olla, olen kuitenkin aina ollut se nuorin ja kokemattomin. 

Jokaikisessä työpaikassani on tullut vastaan "Mutta kun me ollaan tehty näin jo viimeiset 20 vuotta...", kun olen yrittänyt ehdottaa että asioita voisi tehdä helpommin tai uusin tutkimustulos on osoittanut, että se 20 vuotta vanha menetelmä on perseestä ja vanhanaikainen. Jossakin kohtaa päätin pitää suuni kiinni ja vääntää akkojen kanssa 20 vuotta vanhoilla metodeilla, kun tuntui, ettei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan. Nyt jälkikäteen naurattaakin, että yt-neuvotteluiden jälkeen entiseen firmaan jäivät kaikki ikäloput (anteeksi kielenkäyttöni), jotka veivaavat siellä jo muinaisten foinikialaisten metodeilla. Asiakas kiittää ja kumartaa. Vai kiittääkö? 



Nyt olen viikon porhaltanut uudessa työpaikassa, jonne menin siis 34-vuotiaan ruhoni kanssa toteamaan, että olen a.) ammattilainen b.) en ole enää keltanokka c.) en ole enää altavastaava ja d.) minun ammattitaitoani kunnioitetaan. Teen tiimityötä edelleen ja kyselen muiden mielipiteitä saadakseni koko tiimiä hyödyttävän projektin aloitetuksi.

Ensimmäinen viikko on mennyt puhtaasti oman projektini suunnitteluun. Ensimmäisenä päivänä minut toki perehdytettiin pikaisesti "talon tavoille" (täällä on vessa, kahvihuone ja tässä on sulle tietokone) ja siitä lähtien olen saanut täysin tehdä omaa juttuani. Olen käynyt ovelta ovelle tekemässä tiedusteluja, mitä muut odottavat projektiltani, koonnut ideoita ja huomannut myös senkin, että uudet kollegani ovat olleet tyytyväisiä, koska olen halunnut kuulla heitä, ja vieläpä omasta tahdostani. He kun eivät osallistu projektiini muutoin kuin "sivullisina".

Tämän viikon kartoitan tulevien asiakkaitteni tarpeita ja siitä se projektini sitten pikku hiljaa etenee. On ollut melkoista luksusta lähteä työpaikalta ja jättää kaikki työt tyytyväisenä oven taakse. Menen töihin enemmän kuin mielelläni, koska työilmapiiri on todella inspiroiva ja luova. Itsetunnolleni on myös tehnyt nannaa tuo mitä aiemmin mainitsinkin: en ole enää "tyttönen", joka tuli töihin, vaan ihan oikea ammattilainen. Onhan siitä jo vierähtänytkin tovi, kun olen voinut todeta "töihin on kiva mennä!"

8 kommenttia:

  1. Hyvä, nyt saat vihdoin nauttia työnteosta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sunkin pitää vain rohkeasti vaihtaa paikkaa, jos sullakin lähtisi työ taas "maistumaan".

      Poista
  2. Juuri näin sen pitää mennä! Jos ei osata arvostaa työtä, niin sitten työpaikka vaihtoon, ehkä joskus huomaavat mitä menettivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no... entinen kollega kysyi voisiko ostaa kaiken tuottamani materiaalin ;) Ei itse kuulemma viitsi eikä jaksa tehdä, ja kun minun oli kuitenkin "uutta" ja "tuoretta". Arvatkaa möinkö?

      Poista
  3. Siis aivan mahtavan kuuloista. Minäkin taistelen vähän samasta asiasta omassa työssäni. Vanha yritys ja vanhat työtavat. Uudistaminen on todella vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulimyllyjä vastaan taisteleminen on niin turhauttavaa ja kuluttavaa. Itse taisin olla niin monta vuotta sellaisessa työyhteisössä, missä mikään ei oikein pelittänyt, joten olen edelleenkin aivan ihmeissäni minne taivaaseen minä oikein pääsin. Näköjään ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen ;)

      Poista
  4. Onnea vielä uudesta työpaikasta! Kiva, kun paikka vaikuttaa mieluisalta ja viihtyisältä.

    VastaaPoista