Nordnet

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Minkä ikäiselle lapselle pitäisi maksaa viikkorahaa – ja kuinka paljon?

Ostin esikoiselleni ensimmäisen oman puhelimen. Aiemmat puhelimet (ja kyllä, voidaan puhua monikossa) olivat lahjoituspuhelimia ja niissä yleensä oli aina jokin vika. Nyt esikoiseni täyttää 9 vuotta ja lähtee 3.  luokalle. Lupasin ostaa hänelle syntymäpäivälahjaksi toimivan puhelimen, ja ennen kaikkea uuden puhelimen. Saatesanoiksi totesin, että seuraavaan puhelimeen saat itse säästää rahaa. Mutta mistä säästää raha, kun viikkorahakäytäntöä en ole vielä halunnut ottaa käyttöön? Lapsi saa syntymäpäivärahaa, mutta ne olemme yhteistuumin siirtäneet lapsen tilille ja sijoituksiin, tosin jotakin pientä käyttörahaa olen hänelle jättänyt.

Mihin 9-vuotias sitten rahaa tarvitsee? Mikä puoltaisi viikkorahakäytäntöä? Meillä on ollut koulun puolesta jonkin verran tapahtumia, joissa on  ollut sisäänpääsymaksu tai sitten erilaisten tapahtumien yhteydessä pientä rahaa on tarvittu herkkukioskilla käyntiin. Toki lapsella tulee aina välillä halu ostaa jotakin ”kivaa” itselleen, kuten vaikkapa Legoja. Itse en leluja osta muutoin kuin joulu- ja syntymäpäivälahjaksi, joten lapset ovat itse maksaneet Legot omasta pussistaan.

Se, mikä puoltaisi pientä viikko-/kuukausiraha-käytäntöä olisi rahan käytön oppiminen. Eräs kollegani kertoi halunneensa ostaa 13.000 mummonmarkkaa maksaneen tietokoneen nuoruudessaan. Häneltä kesti 1,5 vuotta saada tuo summa kasaan. Hän säästi syntymäpäivälahjaksi saadut eurot ja jakoi mainoslehtiä, jotta sai potin kasaan. Kysyin mitä opit tuosta vai opitko mitään. Kuulemma oppi sen, että halutakseen jotakin, sen eteen tarvitsee tehdä työtä. Toki tässä ovat vastakkain nyt 9-vuotias ja 16-vuotias, mutta ajatus pysyy tismalleen samana. Raha ei kasva puussa eikä sitä saa ilmaiseksi seinästä, vaikka lapsenipienenä näin kuvittelivat.




Pitäisikö kotitöistä maksaa? Tämä 9-vuotiaani sai yhdessä vaiheessa euron/viikko, kun siivosi oman huoneensa. Tämä kummasti motivoi nuorta miehen alkua ja säästi äidin hermoja. Huone oli yleensä niin täynnä askartelun sotkua ja legot levällään, ettei huoneeseen mahtuneet muut edes menemään. Mutta esim. roskisten viemisestä ulos en lähtisi maksamaan.

Lasteni mummi on ollut hyvä työllistäjä ja maksanut pientä ”palkkaa” pihatöistä. Mökin rannalla oli ollut syystä tai toisesta paljon nauloja. Jokaisesta kerätystä naulasta sai 10 senttiä ja meidän lapsethan keräsivät niitä. Esikoinen nappasi itselleen reilun kympin tehdystä työstä ja oli maailman onnellisin. Näillä rahoilla poika sitten osti mieluisat kuoret uuteen puhelimeensa. Itse olen myös järjestänyt pihalla talkootöitä, joista olen maksanut pientä ”palkkaa”.

Kuinka paljon viikko-/kuukausirahaa lapselle sitten maksaisi? TutkijaTiina Wilskeen mukaan keskimääräinen summa ala-asteelaisella on 5-7€/viikko. Omaan korvaani tämä summa kuulostaa toistaiseksi turhan kovalta summalta. Ei ne kolmasluokkalaisen menot näin suuret sentään ole, että rahaa tarvittaisiin kuukaudessa 20-28€.  Yläasteelaisten viikkoraha on keskimäärin 10-15€/viikko.

Itse sain lapsuudessani ja nuoruudessani rahaa tarpeeseen, mutta en tiedä oliko se hyvä juttu? Wilske itse argumentoi tätä tapaa vastaan, koska silloin lapsi ei opi rahan arvoa eikä sen käyttöä. Sisareni kanssa meillä oli sama käytäntö, mutta sitä, miksi toisesta tuli suht fiksu rahankäyttäjä ja toisesta päinvastainen, en pysty mitenkään selittämään.


Saitko Sinä viikko- tai kuukausirahaa? Kuinka paljon? Oliko summa mielestäsi riittävä? Mihin käytit rahat?


11 kommenttia:

  1. Euro per viikko per luokka-aste voisi olla hyvä ainakin ala-asteella. Minä sain alakoulussa viikkorahaa jolla ostin lähinnä vain karkkia ja jotain burgeria. Yläasteella aloin saamaan 50€ kuukausirahaa. Siitä ostin myös tietokonepelit.

    Rahan saamiseen kuului se että käyttäytyi hyvin, osallistui siivoukseen ja roskienvientiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tekisi 12€/kk...

      Mihin käytit itse yläasteella tuon 50€? Vai säästitkö? Oliko mielestäsi sopiva summa?

      Poista
  2. Mä en koskaan saanut viikko- tai kuukausirahaa, koska äitini mukaan niihin ei ollut varaa. Äiti kai kuvitteli, että se olisi raha kaikkien minun shoppailujen ja harrastusten päälle! Olisin kaivannut kyllä silloin jotain opetusta rahan käytöstä, esim. että kk-raha on x euroa ja sillä pitää ostaa vaatteet, parturit, kahvilat ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse sain aikoinaan samat perustelut miksi en saanut viikko- tai kuukausirahaa...

      Minkä verran olisi ollut sopiva summa? Tai minkä verran kaverisi saivat viikkorahaa?

      Poista
  3. Minun alakouluikäiset lapset saavat 5-euroa per pää viikossa eli 9- ja 11-vuotiaat. Tavallaan eivät tarvitsisi noin paljon, koska karkkia saavat karkkipäivänä, eikä sitä ole lupa ostaa omilla rahoilla. Lapsilla säästyy helposti enemmänkin rahaa noista viikkorahoista ja niillä on sitten välillä ostettu joku lasten toivoma legojuttu tai tarkoituksella säästetty pidemmän aikaa johonkin kalliimpaan. Viikkorahan saaminen on vaatinut huoneen kunnollisen siivouksen ainakin kerran viikossa. Tarkoitus on jatkossa sisällyttää siihen muitakin kotitöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kustannatko erikseen vielä esim. polkupyörät ja vaatteet? Vai säästävätkö kk-rahasta isompiin asioihin?

      Poista
    2. Saavat kyllä polkupyörät ja vaatteet erikseen. Viikkorahoilla saavat ostaa (tietyin rajoituksin) esimerkiksi kalliimpia leluja, kuten tekniikkalegoja. Jos joku juttu menee rikki siksi, että lapset eivät pidä siitä huolta, niin silloin joutuvat korvaamaan osan viikkorahoista. Käytännössä maksan viikkorahoista puolet eli 20 euroa kuussa, koska lapset ovat joka toinen viikko isällään. Kummankin vanhemman luona on erikseen viikkorahaa säästössä ja niitä käytetään myös vähän eri asioihin (isän luona esikoinen monesti säästää isompiin juttuihin, minun luona taas ostaa välillä jotain pienempää).

      Poista
  4. Mielenkiintoinen keskustelun avaus! Ja aina ajankohtainen!
    Itse kävin töissä 13-vuotiaasta saakka, ja kustansin aika lailla kaiken itse. Minusta oli noloa pyytää äidiltä koska tiesin ettei hänellä ollut rahaa.
    Maksoin itse kaiken mutta minusta sain yläasteella 20 e kuukausirahaa ja 50 euroa lukiossa. Mutta en ole varma muistanko väärin. Jos rehellisiä ollaan tällä hetkellä hävettää jos lukiokirjojen lisäksi minulle on annettu vielä käteistä... Ne oli pirun kallliita kirjoja ja isämme ei maksanut 4 lapsesta mitään äidille. Apuja ei taidettu osata hakea.

    Meillähän on nyt kotona Rane, jonne laitamme rahaa ja mini-Rane joka on välillä mukana jäätelöostoksilla. Haluaisin alkaa sijoittaa lapselleni pesämunaa enkä niinkään antamaan hänelle hirveitä määriä rahaa. Itse muistan ostaneeni alle yläasteikäisenä lähinnä karkkia kaupasta. Ja en koe että sitä rahaa tarttisi hirveästi olla jos yhdessä ostetaan vaatteet yms. Näen myös ehkä liian paljon työssäni jo nuorena aineisiin sekaantuneita ja olen päättänyt että lapsen rahavirrat tulee olemaan syynissä. Mihinkään kovin suuriin summiin hänellä ei tule olemaan mahdollista päästä.
    Muistan myös kun eräs työkaverini oli säästänyt kummipojalleen vuosien ajan ja täysi-ikäisenä lapsi sai oikeudet tiliin ja tällä lapsella ei ollut järkeä päässä yhtään ja kuukaudessa oli eränyt herroiksi ja polttanut yli 10000 euron säästöt.
    Vaikka halu uskoa on suuri, että kasvatan järkevän aikuisen niin en sitä välttämättä tee. JOten rahahanat pidän pienenä. Ja perustellusti rahaa saa ostoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan lukioajoista sen, että sain opintotuet itselleni, mutta aina silloin tällöin jouduin niistä kustantamaan kirjoja, omia harrastuksia, jopa autokorttiin liittyviä kustannuksia, kun meillä teki myös tiukkaa.

      Äitini säästi aikoinaan lapsilisät tililleni, mutta laman iskiessä 90-luvulla, kaikki ne rahat jouduttiin käyttämään velkojen maksuun. Minäkään en ole sen takia kehdannut juurikaan pyytää rahaa, koska ei sitä ollut. Ja tuokin on varmasti ollut yksi syy, ettemme koskaan saaneet viikko/kuukausirahaa.

      Poista
  5. Me yks päivä äidin kanssa mietittiin, että antoikohan ne meille viikkorahaa vai ei. Todennäköisesti sitten ei, kyllä kai tuollaisen muistaisin. Joskus sitten jotain hiluja tuli saatua joilla karkkia ostaa ja tietty mummoilta ja muilta sukulaisilta kans. Vanhempieni talouskasvatus oli sitten sitä, että avoimesti ja realistisesti keskusteltiin asioista. Vanhempani olivat suht köyhiöä; äiti kotiäitinä, isä huoltomies. Lisäksi lama toi oman mausteensa lapsuuteen. Tärkeää kuitenkin oli, että ensin pakolliset menot ja laskut, sitten säästöön koska säästäminen tärkeää ja loput budjetoitiin tarkasti kulutukseen.

    Näillä opeilla minä lapsena tuhlailin kaikki rahani ja siskoni säästeli. Pois kotoa muuttaessani aloin säästämään, koska omassa taloudessanäin pitää tehdä; säästin opintotuistanikin kolnanneksen ja ne rahat hassasin siihen, et pääsin Ruotsiin kesätöihin kun asuinpaikkakunnalta ei töitä irtonnut ilman suhteita yrityksestä huolimatta. Vanhempani persaulisuudesta huolimatta oli omien säästöjen lisäksi säästäneet lapsilisistä, niillä tuli maksettua ajokortti ja ostettua tietokone (opiskelin alaa joten jokseenkin pakkohankinta).

    Jos nyt sattuu maailman kahdeksas ihme ja saan lapsia, niin varmaan jonkinlaisen kk-raha systeeminotan käyttöön. Ei ole tarkemmin ajatellut kun tuntuu epätodennäköiseltä että niin kävisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaatko sinäkään yhtään arvioida miten teilläkin kävi sisarusten keskuudessa niin, että toinen säästi (kuten minä) ja toinen tuhlasi (kuten sisareni)? Minusta on jotenkin jännä, että huolimatta siitä, että molempia on kasvatettu samalla tavalla, rahankäyttö on toisella aivan holtitonta vielä tänäkin päivänä.

      Poista