Nordnet

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Normityöviikko

Sunnuntai
Kolmen päivän vapaani vetää viimeisiään. Vatsassa tuntuu oudolta. Juuri sellaiselta kuin miltä tuntuu, kun ei halua tehdä jotakin, mitä on pakko tehdä. Kuten mennä seuraavana päivänä töihin. Muistelen, että edellisestä kerrasta on aikaa jo 2 vuotta, kun viimeksi tuntui yhtä pahalta.

Maanantai
Laitan Spotifyhyn töihin mennessä soittolistan, jolla yritän saada ”positiivista virtaa” itseeni pumpattua. Hyvä fiilis tyssää kuin seinään, kun pääsen työpaikalle. Ai ei vieläkään ole saatu tehtyä yhtä asiaa, jota olen nyt 3 viikkoa odottanut. Päivä sen kuin paranee, kun esimies ilmoittaa, ettei minun työaikojani hyväksytä. Täällä ei kuulemma makseta ”teen juomisesta” ennen työaikaa. Kilahdan ja totean, että koska erästä asiaa ei ole voitu hoitaa vielä tähänkään päivään mennessä, joudun tulemaan jokaikinen aamu 15 min ennen työajan alkua töihin, TEKEMÄÄN TÖITÄ. Esimies hämmästyy kommentistani ja kysyy änkyttäen, koskahan ko. asia voitaisiin hoitaa. Huudan mielessäni: "Mistä vi**sta minä tiedän koska sinä sen hoidat???" Lähden itku silmässä kotiin ja soitan entiselle esimiehelleni. Sanon haluavani pois tuolta. Illalla juon drinkin ja mietin, että on vasta maanantai ja minä tarvitsen drinkin!?

Tiistai
Menen kysymään esimieheltä tarkennusta erääseen asiaan. Kuulen oven läpi esimieheni epäasiallisen nalkutuksen, kun hän haukkuu erästä työntekijäämme. Meinaan oksentaa  ja lähden takaisin omalle työhuoneelleni. Lisäksi huomaan, että esimies on muuttanut jo hyväksymääni työvuorolistaani niin, että minulle on tullut lähes 7 tuntia miinusta. Otan yhteyttä henkilöstöpäällikköön selvittääkseni sotkun ja laitan henkilöstöpäällikön vastauksen s-postitse esimiehelleni. Työvuorolistani on nyt kunnossa. Välini esimieheeni ei? Saan vastuualueen "pieneltä mieheltä", joka on sopinut kaikki tiimimme tapaamiset perjantaille, tietäen, etten ole töissä perjantaisin. Olen kolmen hengen tiiminvetäjä ensi viikosta lähtien, mutta minulla ei ole vaadittavaan atk-ohjelmaan tunnuksia, vaikka olen niitäkin pyytänyt jo kolme viikkoa... Tiimin asioista en tiedä mitään, mutta ensi viikolla, kun "pieni mies" on poistunut pysyvästi työyhteisöstämme, kerään tiimini kasaan ja teemme suunnitelmat loppu vuodelle. 

Keskiviikko
Kahvihuoneeseen on ilmestynyt kansio, joka on täynnä kieltoja ja ohjeita. Jokaiselta työntekijältä vaaditaan kuittaus jokaisen säännöstön ”ymmärtämiseen” ja ”lukemiseen”. Siinähän se ruokkis iloisesti sitten menikin. Päivän huipennus on: henkilöstöpalaveri! Haluan repiä silmät päästäni ja hakata päätäni seinään. Teemana on se, miten työtä voisi tehostaa ja jakaa fiksummin... Toisesta toimipisteestä on saapunut entuudestaan tuntemani henkilö kertomaan miten heillä asiat hoidetaan. Olen käynyt ko. toimipisteessä ja ollut äärimmäisen vaikuttunut heidän toiminnastaan. Mitä tekee esimies? ”Noo, teillä on niin erilaista siellä ja nää jutut ei tuu vaan toimii meillä.” Tätä samaa lausetta komppaa esimieheni silmäteränä toimiva pikku mies.  Niin... tuolla EI toimi esimies. Esimies on rikki ja hänet voisi vaihtaa ehjempään. Ajan töistä kotiin ja huudan autossa erästä biisiä, jotta olisin rauhallisempi, kun pääsen kotiin.

Torstai
Pyydän s-postitse esimieheltä tarkennusta asiaan, jota en tiistaina saanut. Saan vastauksen ISOILLA KIRJAIMILLA JA HUUTOMERKEILLÄ VARUSTETTUNA. Lisäksi huomaan, että kaikki mitä olen ääneen ruokatauolla sanonut, on kerrottu eteenpäin eri tavalla kerrottuna. Jos ihmettelen jotakin ääneen, viimeistään kolmen tunnin päästä joku tulee tuohtuneena selittämään minulle aiemmin ihmettelemääni asiaa. En siis ole saanut perehdytystä ja siksi ”kyselen tyhmiä”. Totean itsekseni, että keskustelen jatkossa vain ja ainoastaan kukkasista, jos niistäkään. Työpäivän päätteeksi tempaisen kännit entisten työkavereitteni kanssa. Lupaan ja vannon itselleni, että lähden kk:n päästä, jos mikään ei työpaikassa muutu paremmaksi. Lisäksi lähetän työpaikkahakemuksen erääseen työpaikkaan ja rukoilen pääseväni edes haastatteluun.

Lauantai
Sain viime viikolla kutsun erään yhdistyksen tilaisuuteen luennoitsijaksi. Kutsu tuli niin puun takaa kuin voi vain tulla. Joku entinen työkaverini, vuosien takaa, oli maininnut nimeni jollekin ja sitä kautta päädyin tilaisuuteen. Luentoni meni paremmin kuin hyvin ja sain kutsun seuraavaankin tilaisuuteen! Ajatelkaa, joku maksaa minulle siitä, että menen puhumaan asiantuntijana omaa substanssialaani. Olen salaa haaveillut tällaisesta ja miettinyt voisinko tällä tavoin tienata hieman extraa. Nyt voin, ainakin vähän, ja jalka on oven välissä. Jes!

Hakkaa päätäsi vaikka tähän...

Huomenna töihin! Mukavaa työviikkoa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Hei,
    Nyt kannattaa panostaa työnhakuun ja nostaa ensi tilassa kytkintä. Hae kaikkia mahdollisia työpaikkoja. Ei se ainakaan huonommaksi voi muuttua...

    VastaaPoista
  2. Edelleen, olen niin pahoillani puolestasi. Ei tuota voi yksi ihminen muuttaa. Kuluttaa voimavarojasi niin paljon. Meilläkin paljon muutoksia meneillään ja itsellä vaativa paikka duunissa, mutta silti olen pysynyt järjissäni ja drinkin paikka ollut vasta perjantaisin :)
    Osaamista sinulla on, taisi olla enemmän sijainnista kiinni, löytyykö passeli paikka? Enemmin tai myöhemmin varmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entinen esimies on siirtymässä viimeisimmän tiedon mukaan tuonne. Edelleen annan itselleni sen kk:n aikaa... jos mikään ei muutu, nostan todellakin kytkintä. Ensimmäinen työhakemus on jo laitettu maailmalle ;)

      Poista