Nordnet

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Perintötaistelua jatko-osa

Viime kuussa kerroin, miten isotätini omaisuus on edelleen jakamatta vuosienkin päästä kuolemasta, ja miten sitten suostuin lähtemään selvittäjäksi asiaan. Sain kaikki tarvittavat dokumentit asian tiimoilta ja teki mieli taas oksentaa... Siis voi elämä mitä soopaa osapuolet ovatkaan jaksaneet kirjoitella toisilleen kymmeniä sivuja!

Löysin dokumenttien seasta toisen taistelevan tätösen yhteystiedot ja laitoin hänelle suoraan postia kysyen olisiko hän valmis hyväksymään perukirjan sellaisenaan vai hoidetaanko asia loppuun käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan taholta. Annoin oman s-postini yhteystiedoksi, koska tiedän tämän ko. tätösen harrastavan puhelinterrorismia enkä todellakaan halua hänen ilmaantuvan kotiovellenikaan. 

Meni viikko, meni toinen ja vielä kolmaskin. Ensimmäisenä soittaa tätini itkien. Oli saanut tekstiviestin, johon jopa oma äitivainaani oli vedetty mukaan. Kysyi mitä oikein olin kirjoittanut tälle riitapukarille, "kun hän joutuu näin kärsimään." Olin kirjoittanut erittäin asiallisen kirjeen, jonka mieheni vielä tarkasti, ettei se ole provokatiivinen tmv. Lähetin myös ko. kirjeen kopion tädilleni. Sitten alkoi s-posti piippaamaan puhelimessa. Ensin tuli "riita-tätöseltä" asiallinen vastaus, joka oli tosin romaanin muotoon kirjoitettu. Kiitin häntä vastauksesta. Lisäsin myös asiallisesti, että jättäisi äitini sekä tätini rauhaan, koska heillä ei ole osaa eikä arpaa päätökseeni jatkaa pesänselvitystä. Siihenpä se asiallisuus sitten loppuikin vastapuolen taholta. S-posteja on tullut nyt useita, aivan täysin sekopäisiä. Olin jo päättänyt "kiitos-viestini" lähetettyäni, etten reagoi mihinkään häneltä tulevaan, koska se on kuin heittäisi lisää bensaa liekkeihin. 

Seuraavana päivänä sitten tätini soitti. Sama täti siis, joka oli helpottunut, että alan hoitamaan asiaa, ja joka toivoi, että asia saataisiin päätökseen. Hän olikin nyt tullut katumapäälle. Että jos nyt ei sitten kuitenkaan vietäisi asiaa käräjille saakka. Sitten alkoi selvitä, että lukemat heittävät perukirjassa ja tiliotteissa. Meinasin jo sanoa, etten halua kuulla enempää. Samaan aikaan puhelin suoltaa tältä yhdeltä lisää sähköpostia. Nyt olen itse siinä tilanteessa, etten keksi muuta vaihtoehtoa kuin oikeasti viedä asia eteenpäin. Joku muu selvittäkööt mitä on tehty, kuka on tehnyt jne. Minua ei se raha kiinnosta, minä ihan mielelläni lahjoitan sen rahasumman oikeuslaitokselle, jotta pääsen eroon kahdesta kimpussa huiskivasta tädistä. Toinen itkee ensin vuosi tolkulla, kun ei jaksa tätä prosessia, ja kun joku alkaa tekemään jotakin, aletaan muuttamaan mieltä. Toisesta tätösestä en taida päästä enää eroon millään tapaa... 

Tämä "riita-tätönen" kuvittelee yhä voivansa muuttaa perukirjan täysin mieleisekseen. Jäin vain miettimään, että millä perustein, jos hänen olisi pitänyt 6 kk perukirjoituksen jälkeen tehdä moitekanne kaikkia pesänomistajia vastaan? Jos kerran perukirja on lainvoimainen, mitä oikeastaan käräjäoikeuden valitsema pesänjakaja tekee? Toteaa, että perukirja on lainvoimainen ja jakaa rahat omiin taskuihinsa? Vai onko tässä vielä jokin porsaanreikä?

7 kommenttia:

  1. Ei ole nyt varmaa tietoa muusta kuin, että pesiä voi oikeasti jäädä jakamattakin. Paras olisi tietenkin, että pesää rasittaisi velka, jonka turvin joku taho (velkoja) ottaisi omaisuuden haltuunsa. Mutta mikään oikea firma ei tainnut olla nyt saajan osassa, kun kahvitukset muistotilaisuudessa tuli suoraan sukulaisilta. Jos kahvittajalla oli toiminimi ja edes jokin sopimus asiasta niin hän voisi koettaa vaikka ulosoton kautta saada saataviaan ja vyyhti lähtisi purkautumaan. Yksi keino on tietty rasittaa oikeusasteita niin kauan, ettei rahaa ole enää jäljellä.

    Ihan kaikella kunnioituksella, mutta tädilläsi ei taida olla kaikki asiat elämässä tai pääkopassa hyvin. Mieleltänsä järkkyneet kanssa asioiden hoitoa ei kyllä kannata edes yrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin sisko, joka mieltään muuttaa, on vielä "normaalin" rajoissa, mutta tämä riitaisa tätönen on kyllä ihan psyk.tapaus. En itseasiassa tiedä edes mitä sukua olemme. Äitini serkku, ehkä...? Ei tervejärkinen kirjoittelisi tuollaisia viestejä mitä tämä "tätönen" rustailee.

      Poista
  2. Laita ihan suosiolla homma vireille oikeuslaitoksen kanssa. Itse ei kannata selvittää tuota yhtään enempää jos haluat päästä asiasta selväpäisenä ulos, kuten itse sanoit niin raha on toissijainen homma tuossa kunhan pääset asiasta eroon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Det ska jag göra. Huomenna otan yhteyttä oikeusaputoimistoon ;)

      Poista
  3. Terve. Ei perukirjasta ole käsittääkseni tuommoista 6 kk valitusaikaa. Väärien tietojen antaminen tai tietojen pimittäminen ovat kuitenkin rikoksia, joiden seurauksena voi olla sakkoa, vankeutta tai veronkorotus. Jos perukirjan tiedot ovat kovin pielessä, esim. varoja tai velkoja puuttuu, täytyisi laatia täydennysperukirja. Tässä vaiheessa pesänselvittäjäksi määrätty henkilö siirtää kertomasi mukaiset varat omaan taskuun. Vasta perinnönjaosta on 6 kk valitusaika.

    Jos sattuisikin olemaan niin, että perukirja kelpaa sellaisenaan perinnönjaon pohjaksi, tätisi varmasti riitauttaa asian sen verran mössöiseksi, että tässä vaiheessa myös perinnönjakajaksi määrätty henkilö siirtää varat omaan taskuun.

    Laista sinänsä löytyy keinot, joilla riitaisessakin pesässä voidaan mennä eteenpäin kuin juna, riippumatta yhden tädin vastusteluista. Esteeksi tulee kuitenkin hinta. 5 tonnia ei riitä kuin kuluihin, joten jako-osuutta ei juuri kerry.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin kysäistä näistä kuluista etukäteen... Saa nähdä mitä tästä tuleekaan...

      Poista