Saamattomuuden huippu

Kun aiemmin työpaikkani sijaitsi aivan keskustan ytimessä, teen työni tällä hetkellä kaukana kaukana sivistyksestä. No, en nyt niin kaukana, mutta sanotaanko, että kauppaa ei ihan vieressä ole. Kun aiemmin tuli haettua lounassalaatti lähikaupasta tai käytyä lounaalla työkavereiden kanssa viereisessä ravintolassa, rahan käyttö oli todella höveliä. Lisäksi oli helppoa piipahtaa vaatekaupoille työpäivän päätteeksi. Nyt tuolta korvesta ei pääse mihinkään, ei varsinkaan, kun kulkee kimppakyydeillä.

Olen ottanut tavaksi tehdä sunnuntaisin viikon ruuat, joista syntyy itsellekin samalla viikon eväät. Kun sitä omaa autoa ei ole, työpäivän päätteeksi ei jaksa edes liikahtaa kotisohvaa kauemmaksi ilman autoa. Niinpä hoidan viikon ruokaostoksetkin kerran viikossa, viikonloppuna. Nyt olen ollut suorastaan ihmeissäni, miten paljon rahaa on tilillä, vaikka palkkapäivään olisi vain pari päivää. Viimeiset kaksi kuukautta olen elänyt kirjaimellisesti kädestä suuhun eikä sijoitettavaa ole ollut. Koska kesä oli ihan hirveä töissä työtehtävien muututtua, tuli itseä palkittua tämän tästä vaatekaupoilla: ”Olen ansainnut tämän, koska työviikko oli suoraan helvetistä.”

Uutena kuluna uuden työn myötä on toki tullut bensat. Kimppakyydillä oma osuuteni vaihtelee autossa matkustavien lukumäärän mukaan 3-6€/päivä. Aika edullista ottaen huomioon, ettei minulle itselleni synny auton käytöstä, vakuutuksista tmv. kuluja ja auto hakee minut suoraan kotiovelta. Viikon kulut (ruoka+bensa) ovat siis n. 100€. Olen siis ihan vahingossa päätynyt jälleen säästäväiseksi. Vai olenko...?

Tarkkaavaisimmat lukijat ovat ehkä huomanneetkin kuukausikatsauksistani, että olen aloittanut joululahjojen ostamisen. Tällä hetkellä kaupat myyvät viime vuoden LEGO-tarjontaansa (+ muita leluja) edullisesti, kesävaatteet ovat tarjouksessa ja kaikista viime sesongin tuotteista halutaan pilkkahintaan eroon. Aloitin joululahjojen ostamisen jo kesäkuussa ensimmäisten alennusten alkaessa. Tällä hetkellä vaatekaappi onkin jo täynnä salaisia nyssyköitä. Rahaa joululahjoihin on palanut jo 226,51€, mutta tytölle on yhtä pakettia lukuunottamatta kaikki jo ostettu. Kahdelle kummipojalle sekä aviomiehelle on joululahjat kasassa, omalle pojalle kaksi pakettia... Lisäksi on vielä yksi teini-ikäinen kummilapsi. Ideat kaikkiin joululahjoihin on jo olemassa, odotan vain oikeaa hintaa.

Koska olen ollut oikea saamattomuuden huippu viime aikoina sijoittamisen suhteen, tai siis sitä rahaa ei ole jäänyt enää sijoittamiseen, päätin aloittaa pitkästä aikaa kuukausisäästämisen Nordnetin superrahastoihin. Teen edes ”jotain”. Tässä kuussa tulee vielä maksettavaksi hemmetin kallis selfie (170€), avoimen yliopiston lasku (250€) sekä pari hotellilaskua opinnoista. Osinkokuningaannapakan blogitekstin myötä päätin myös kiltisti avata tilin Bank Norwegianiin, jossa saan huomattavasti paremman koron hätävarakassaani kuin Nordean nollakorkotilillä. Josko tästä taas pikku hiljaa uuteen nousuun...?