Nordnet

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Vastakkainasettelua

Lueskelin eilen taas aamuteeni kera Helsingin Sanomia. HS uutisoi uudesta sijoitusbloggaajasta, Merja Mähkästä, joka alkaa kirjoittamaan HS:lle, ja erityisesti naisille, suunnattua sijoitusblogia. Aina peukuttamisen arvoinen asia! En tiedä oliko jutun kirjoittaja jollakin tapaa halunnut pientä vastakkainasettelua naisten ja sijoittavien naisten välille, mutta itseäni aina jää kismittämään asiassa kuin asiassa se, että aina joku muu muka on oikeamassa kuin toinen. En tiedä tulkitsiko kukaan muu tekstiä samoin kuin minä...? Avaan hieman.

Printatussa lehdessä luki, että ”naisten kannattaisi sijoittaa rahansa mieluummin osakkeisiin kuin uusiin keittiöihin.” Sisustaminen oli tässä kohtaa ääripää sijoittamisen ollessa se toinen pää. Pakko avautua, ostinhan itse juuri 2100 euron arvoisen sohvan! En itse kuulu hard-core-sijoittajiin, jotka haluavat elää pelkästään mahdollisimman minimaalisilla tuloilla sijoittaen kaiken muun, kuten olette varmastikin jo huomanneet. Haluan sijoitustoiminnan ohella elää. Mielestäni koko sijoitustoiminta lähtee liikkeelle yksilön omista haluista ja tarpeista. Toiset haluavat täydellisen taloudellisen riippumattomuuden, itselleni riittäisi lisätulot, joiden myötä töissä ei tarvitsisi raataa viitenä päivänä viikossa (ja nythän itseasiassa teenkin näin). Mutta takaisin sisustamiseen...



Aina sanotaan, ettei oma koti ole sijoituskohde. Ei taloudellisesti ehkä, mutta mielenterveydellisesti kyllä. Mieti hetki kodittomia. Mikä heidän ensimmäinen tavoitteensa elämässä on? Oma koti. Kuinka paljon oma koti auttaisi myös sosiaalisesti, psyykkisesti, fyysisesti? Mitä oma kotisi Sinulle edustaa? Minulle se on henkireikä. Pakopaikka. Paikka, jossa saa olla rauhassa ja rentoutua. Olen valmis satsaamaan kotiini, jotta siellä viihtyy. Minä valitettavasti (?) ymmärrän niitä, jotka haluavat räjäyttää keittiönsä ja rakentaa uuden tilalle. Se tekee helvetin hyvää korvien välille. Paljon mielummin katselen tälläkin hetkellä kotiani, jossa jokainen asia on tarkkaan harkittu ostos, ja jossa nautin olla. 2100 euron sohva, joo, se kirpaisi, mutta tuon sohvan on tarkoitus kestää vuosikymmen ja ylikin.

Luulen, että aika monella naisella intressit sijoittamiseen tipahtavat siinä kohtaa, kun sijoittaminen esitetään asiana, minkä takia joudut luopumaan monesta muusta asiasta. Tai että muita naiselle tärkeitä asioita väheksytään, koska naisen olisi pitänyt uuden maton sijaan ostaa osakkeita. Toki aina voi tarkastella omia kulutustottumuksiaan ja miettiä, mistä voisi luopua. Luopumisesta säästyvät rahat voi sitten sijoittaa johonkin tuottavampaan toimintaan.


En usko, että Merja Mähkä haki vastakkainasettelua, päinvastoin. Silti itse tulkitsin haastattelun juuri sellaisena, jossa pitää valita joko sijoittaminen ja askeettinen elämä tai jatkaa elämää omassa kulutushysteriassa. Eikö Suomessa enää ole kultaista keskitietä? Eikö voikaan saada asioita molemmilta puolilta? Minulla on kaunis koti ja sijoitussalkku. Minulla on uusia vaatteita ja sijoitussalkku. Minun sijoitussalkku ei ole 250.000€, mutta ehkä jokin päivä on. Enkä edes tiedä onko 250.000 euron sijoitussalkku tavoitteenanikaan... 

11 kommenttia:

  1. Fiksuja ajatuksia. En itsekään pidä tuosta "puuteriperse tai aivan paskana" -lähestymistavasta. Sijoittaminen/säästäminen on valintoja, kuten elämässä yleensä. Minä ainakin haluan elää, matkustella ja syödä hyvin, mutta yltiöpäiseksi en siinäkään rupea, vaan hyvä osa tuloista menee jatkuvasti sijoitustoimintaan. En tiedä saavutanko koskaan täydellistä taloudellista riippumattomuutta, mutta ei sen väliksi. Passiivisia tuloja minulla on jo sen verran, että vaihtoehtoja/turvaverkkoa elämässä on nykyisin enemmän.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä! Minustakin tuossa jutussa vähän turhaan korostettiin askeettisuutta - eihän Merja mikään askeetikko ollut, toki hieman nuukempi kuin meikäläiset keksimäärin.

    Aina se vaan hämmentää, kun lukee ihmisten kommentteja esim. tähän Merjasta tehtyyn juttuun. Miksi pitää olla niin mustavalkoista? Sekä unohdetaan se sijoittamisen voimaannuttava vaikutus. Mutta kateudesta / katkeruudestahan nuo purkaukset kumpuaa, valitettava totuus.

    VastaaPoista
  3. Kateellisia riittää :) Niille pitää vaan näyttää pitkää nenää :D

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä. Aika monissa blogeissakin ollaan välillä melko mustavalkoisia: kun säästetään niin säästetään sitten koko rahan edestä. Itselleni riittäisi jos oppisin elämään niin, että palkkapussi riittäisi ja jotain jäisi kuukausittain säästöön.

    VastaaPoista
  5. Täytyy sanoa, että pelkäsin saavani itsekin täyslaidallisen, mutta kiva huomata, että moni muukin jakaa ajatusmaailmani! Kiitos kommenteista :)

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. “The first $100,000 is a bitch" sanoi Charlie Munger. Kun tuon saa säästöön alkaa helpottaa. Toivottavasti en saa näitä kauniimman sukupuolen vihoja nyt niskaani ;).

    Nuorena kun viitsisi penniä venyttää tiukasti vaikka siinä vaiheessa, kun mohdollista olla vanhempien hoivissa niin tie taloudelliseen riippumattomuuteen helpottuu kummasti. Sen jälkeen kun vain osaa elää niinkuin Rouva Rahahuoleton sanoo, että palkkapussi riittää ja jotain jää säästöön. Tärkeää, että raha tekee töitä sinulle, etkä sinä rahalle.

    Kun oman bicthinsä on saanut :o niin niin valinta Suomessa pitkälle haluaako olla rahahuoleton vai taloudellisesti riippumaton. Itselläni olisi bicth irrotettettavissa omasta asunnosta ja autosta( Selviäisimme mainiosti 50 m2 pienemmällä asunnolla ja ilman kahden auton tallia). Irrotuksella kulut pienisi ja olisin mahdollisesti taloudellisesti riippumaton. Tämä mahdollisesti vaatisi vyön kiristämistä. Tällä hetkellä valintani on olla kiristämättä vyötä ja elämme perheelämme normaalia elämää. Vietän päivitääin noin 2h autossa ja lisäksi kotona oleillaan se 10h vähintään vuorokausi. Olen näihin valmis satsaamaan rahallisesti.Samoin ajoittain tulee tarpeita ja tarpeisiin tehdään hankinnat. Näissä vähän samaa periaatetta, esimerkkinä lasten harrastusvälineet joita käytetään enemmän ostetaan arvokkaampia. Jotain harvemmin tarvittavia sitten hankitaan halvemmalla tai käytettynä.Loma on itsensä hoitamista ja siinä tehdään ratkaisut, että koko perhe saa leponsa. Lapset tarvitse eoman tekemisen, jotta vanhemmat voi rentoutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma on todellakin itsensä hoitamista, olen samaa mieltä :)

      Poista
  8. Minusta tuo hiukan kittuuttaminen on ihan ok, kun panoksena on taloudellinen turvallisuus myöhemmin. Itse ahdistuisin jos aina kaikki rahat menisi ja aina olisi lopulta matti kukkarossa. Kyllä tuota vastakkainasetteluakin saa olla. Tuossa voitto on jo niin kova (hyöty on suuri suhteessa vaivaan).

    VastaaPoista
  9. Tuossa lehtiartikkelissa taisi olla yhtymäkohtia siihen, että suomalaisista ihmisistä 79% ei omista ollenkaan osakkeita. Ja vain 3% suomalaisista todella säästää osakkeisiin.

    Aika monella tulee tavaksi elämäntapa-inflaatio, jossa ostetaan niin isoa elintasoa, kuin omilla tuloilla voidaan - ei siinä enää osakkeita osteta ollenkaan.
    Tähän lisättynä ihmisten keskinäinen vertailu, nokittelu, elvistely, niin kuvioon astuu myös velkarahalla elintason nostaminen, ennemmin/myöhemmin.

    Lopulta tämä kaikki on kertomus siitä, miksi joillekin ihmisille kertyy varallisuutta ja joillekin ei kerry.

    VastaaPoista
  10. Olen valinnut elää unelmaani, tosin unelmani eivät ole niinkään kalliita vaan itselle rakkaita :) Niin ja pidän sijoittamisesta eli sekin kuuluu unelmiini, onhan sekin harrastus ;)

    VastaaPoista