Nordnet

torstai 28. joulukuuta 2017

Raha lapsen koulunkäynnin motivaattorina?

Minulla on kotona 3.-luokkalainen. Mahtava tyyppi, fiksu, kirjoja rakastava, mutta lapsukainen, jota koulu ei kiinnosta pätkääkään. En tiedä onko syy siinä, että lapseni oppi itse lukemaan 4-vuotiaana ja ensimmäiset koululuokat, jotka hyvin pitkälti painottuvat lukemisen oppimiseen, hän koki valtavan tylsiksi. Lastani toki eriytettiin ja hänelle annettiin koulussa haastavampia tehtäviä, mutta kouluinnostuksen kipinää hän ei valitettavasti saanut. Koulu on ollut vähän kuin pakkopullaa. Kun ei ole motivaatiota, ei tee mieli kokeisiinkaan lukea, joita nyt 3. luokalla onkin sitten alkanut tulla. Englannin kielen opiskelu on ainoa, joka on nyt saanut lapseni innostumaan edes pikkiriikkisen koulunkäynnistä.

Koulumotivaation lisäämiseksi sain idean: kokeista maksetaan arvosanojen mukaan rahaa. Arvosana 10 = 10€, 9½ = 9,50€ ja 8 = 8€. Tätä alemmista tuloksista en maksa, ainakaan toistaiseksi, vaikka asiasta kävin itse, entisenä hikarina, melkoista pohdiskelua. Haluanko kannustaa lastani vain kiitettäviin tuloksiin? Itse olin hikari siitä syystä, että koulumenestys oli ainoa tapa saada omalta äidiltäni minkäänlaista (positiivista) huomiota ja muistan ikuisesti sen pettymyksen, kun toin kotiin kokeen, jossa oli arvosanana 8½. Äiti lynkkasi minut täysin. Tämä ajoi minut vain entistä pahempaan kierteeseen, jossa kaiken piti aina olla täydellistä, ja tämä täydellisyyden tavoittelu ei siis ulottunut enää jossakin kohtaa vain ja ainoastaan koulumenestykseeni, vaan kaikkialle elämässäni. Äidin kuoltua, 2 vuotta sitten, olen viimein päässyt perfektionismistani eroon. Mutta palataanpa sivuraiteilta takaisin oikeille raiteille...


Niin, mikä on se taso, johon vanhempana kannattaa lastansa kasvattaa? Jos arvosana on 7 onko se oikeastaan edes huono arvosana? Onko se vielä arvosana, josta voi hyvin mielin maksaa 7 euroa? Päätin, että katsotaan miten raha porkkanana auttaa lapseni koulumotivaatioon ja tehdään päätökset sitten sen mukaisesti. Tämän syksyn aikana en ole kertaakaan joutunut maksamaan kokeista alle 9 euroa. Hyvä asia?

Lapsi tietysti on ollut innoissaan, kun rahaa tipahtelee koetulosten perusteella, mutta itse mietin tekeväni kohta konkurssin :D Näitä kokeita kuulkaa on jatkuvalla syötöllä! Olen osan kokeiden perusteella saaduista rahoista sijoittanut indeksirahastoon, osan lapsi on saanut pitää kukkarossaan omia hankintojaan varten. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että raha on saanut lapseni uurastamaan koulun eteen, vaikka välillä mietin onko tämäkään se oikein tapa toimia.


Oletko Sinä saanut lapsena rahaa koulumenestyksen perusteella? Maksatko itse lapsellesi kokeista rahaa? Oletko määritellyt mikä on ”riittävä” taso lapsen koulumenestykselle?

11 kommenttia:

  1. Sen palkitsemisen kannattaa perustua suhteessa aikaisempaan menestykseen. Eli jos "kuutosen oppilas" saa kokeesta seiskan, niin siitä palkitaan. Mutta jos "kympin oppilas" saa kasin, niin ei palkita. Eli kannustetaan vähintään säilyttämään nykyinen taso, ja palkitaan parantamisesta. Toki ongelmaksi voi tulla, että lapsi on liian hyvä, eli palkitaan vain kympeistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä meinasin itsekin tulla ehdottamaan. Eli palkitseminen lapsentasoisesti, toki siis niin, että vaivaa koetulokseen pitää nähdä.

      Summa vain on minusta aika iso, mutta jos osa menee säästöön, niin sitten summa on hyvä. Huvikäyttöön ehkä liian iso summa, etenkin kun koneita on välillä aika paljobkin tuon ikäisellä.

      Jos ei muuten koulunkäynti kiinnosta, niin panostakaa siihen englantiin. Mitä parempi alku,sen helpomaa sen oppiminen jatkossa on.

      Itseltäni sitä ei vaadittu, joten edelleen aikuisena englanninosaamiseni on liian huonoa.

      Poista
    2. "palkitsemisen kannattaa perustua suhteessa aikaisempaan menestykseen." Tuo oli itse asiassa viisas neuvo tulevaisuutta ajatellen, kiitos siitä.

      Meillä ei kukkarossa omaisuuksia pidetä, max. 30 euroa. Kaikki muu menee sijoituksiin. Vahdin myös sitä mihin lapsi käyttää käteistä, joten ihan humpuukiin tai karkkiin ne rahat eivät mene. Ehkä vahtiminenkin on huono sana... sanotaanko, että pikemminkin keskustelemme lapsen ostoehdotuksesta ;)

      Poista
  2. Olenpa kuullut erään varakkaan perheenisän tarjonneen tonnia jokaisesta kympistä - joita ei tainnut koskaan sitten tulla maksettavaksi ;).. Tai ylioppilaskirjoitusten L tuloksista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikohan lapsella jo kaikkea vai saiko kaiken niin helposti muutoin, ettei viitsinyt nähdä tonnin takia vaivaa? ;)

      Poista
  3. Maksoin esikoiselle rahaa kympeistä, mutta systeemi osoittautui epäreiluksi, kun kuopus meni kouluun: kuopuksella on oppimisvaikeuksia ja on työn ja tuskan takana saada kokeesta edes 7

    VastaaPoista
  4. Itse sain vain kehuja hyvistä numeroista. Enpä sitten tiedä olisiko raha motivoinut... jos tyytyy vähään niin ei rahakaan motivoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs se. Saa nähdä kuinka kauan tämä systeemi meidän esikoista motivoi...

      Poista
  5. Vaikea kysymys. Mielikuvani on sellainen, että muut tavat kannustaa opiskeluun ovat kuitenkin tehokkaampia kuin koetuloksista palkitseminen. Tämä on tullut vastaan jossain laadukkaassa T-dokumentissa ja joskus tietokirjallisuudessa, mutta mitään lähdeviitettä en pysty tietenkään antamaan...

    Oppimisesta pääosa on kuitenkin muuta kuin koetilannetta tai välitöntä kokeeseen valmistautumista. Jos kokeen tulos tulee liian tärkeäksi, niin jännitys voi aiheuttaa jopa päinvastaisen vaikutuksen. Ja jos tavoite on liian kaukana ajallisesti, niin kannustin ei riitä vaivalloiseen opiskeluun tässä ja nyt, ja jos se on lähitulevaisuudessa, mutta muutoin ehkä vaikea ja lähes saavuttamaton, niin systeemi voi motivoida pikemminkin täydelliseen luovutukseen, kuin ahkeroimaan kohtalaisen tuloksen saavuttamiseksi.

    Tässä tapauksessa voi olla, ettei liiallinen koejännitys ole akuutein ongelma, mutta ehkä vuosien päästä yläkoulussa siihenkin suuntaan voi ajautua, kun haasteet ja tavoitteet muuttuvat.

    Varmaan niiden alakoulun numeroiden suhteen kannattaa ottaa aika rauhallisesti. Ei ne palkintokokeilut varmaan mitään vaarallisia ole, mutta jos jotenkin pystyy kannustamaan lasta koulutyöhön ahkera opiskelu edellä, niin se on ainakin arvokas asia. Siis kokeet ja koenumerotkin varmaan on hyvä nähdä ja huomioida, mutta niihin keskittyminen voi olla kaksiteräinen miekka.

    Ja mikä onkaan niiden alakoulun numeroiden arvo? Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aivan varmasti erittäin tärkeitä taitoja osata erinomaisesti. Matematiikankin puolelta olisi hyvä saada mahdollisimman hyvä perusta jatko-opiskelua ja elämää varten. Ja englanti, sehän jopa pikkiriikksen verran kiinnostikin, se on tietenkin hyvin hyödyllinen. En tiedä olenko kerettiläinen, mutta jotenkin tuntuu, että alaluokilla muut lukuaineet ovat hyödyksi lähinnä oppimaan oppimisen ja varmaan hieman yleissivistyksenkin takia, mutta niissä ei varsinaisesti "jää jälkeen", jos tulevia vuosia miettii. Tavoitteita kun asettaa, niin niissä on sama juttu kuin uuden vuoden lupauksissa, niitä ei kenenkään kannata tehdä kovin monta, ja niiden on oltava sopivan kokoisia, jotta niistä olisi jotain hyötyä.

    Ja minua siis ei ole palkittu ikinä hyvistä koetuloksista, mutta kehuja muistan kyllä saaneeni. Eli tämä on voinut tietenkin vinouttaa näkemystäni saamani kotikasvatuksen mukaiseen suuntaan...

    VastaaPoista
  6. Meillä sai kans kehuja hyvistä tuloksista ja jossain vaiheessa äiti osti aina kirjoja :) Olin tosin ns. laiska 10 oppilas, en tarvinnut nähdä vaivaa :D

    VastaaPoista