sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Oman osaamisen palastelua

Koska omaa koulutustani vastaavia työpaikkoja ei ole tarjolla, olen tullut hakeneeksi jos jonkinmoisia työpaikkoja. Hauskinta, jos näin voi sanoa, tässä prosessissa on ollut se, etten ole aiemmin tajunnutkaan kuinka paljon työkokemusta minulla onkaan mitä erilaisimmista työtehtävistä, ennen kuin aloitin jälleen avointen työpaikkojen selaamisen! Ja kun oikein kaivelemalla kaivelin muistiani, muistin paljon sellaisiakin koulutuksia, joita en ole muistanut liittää ansioluettelooni. Puhumattakaan vapaaehtoistyöstä tai luennoitsijatilaisuuksista, joihin minua on pyydetty.

En ole aikaisemmin juurikaan joutunut hakemaan töitä. Sairaanhoitajaopiskelijana sain työharjoitteluissa jalkaa niin hyvin oven väliin, että yhdestä työharjoittelupaikasta tuli oikea työpaikkani. Valmistumiseni jälkeen Suomessa oli huutava pula sairaanhoitajista enkä muista istuneeni yhdessäkään työhaastattelussa, vaan hakemusteni perusteella pääsin suoraan kirjoittamaan työsopimusta. Pystyin siis valitsemaan minne haluan töihin, ja käytinkin tätä paljon hyväkseni. Kun sitten siirryin sairaanhoitajasta seuraavaan työpaikkaan, josta minut myöhemmin irtisanottiin yt-neuvotteluissa, työhaastattelu keskittyi vapaaehtoiseen naisten varusmiespalveluksen suorittamiseen. Olin siis intin käynyt työpaikanhakija, eikä haastattelijaa, reservin kapteenia, kiinnostanut mikään muu kuin inttitaustani. Pääsin ”heilahtamalla” sisään. Tästä työpaikasta tuli tähän mennessä pitkäaikaisin työsuhteeni. Viimeisimpään kahteen työpaikkaan pääsin poikani parhaan kaverin äidin avustuksella. Hän oli toinen haastattelijoista ja suositteli minua toiseenkin toimipisteeseen. Nyt kun olen jälleen ”omillani”, päätin tarttua härkää sarvista ja pilkkoa oman osaamiseni palasiksi, jotta voin rakentaa entistä vahvemman ansioluettelon.

Oman osaamisen palasteluun ja oman asiantuntijuuden löytämiseen on olemassa verkkokurssejakin. Esimerkiksi Snellman-kesäyliopisto Kuopiossa järjestää ”Asiantuntijan työelämäsparraus”-verkkokurssia, mutta itselleni esteeksi verkkokurssille muodostui hinta: 250€+alv.

Mistä sitten lähteä liikkeelle?
  • Itse otin oman ansioluetteloni esiin ja lähdin purkamaan työtehtäviäni työkokemus kerrallaan. Kun aiemmin olin ehkä lauseella kertonut mitä olin missäkin erikoissairaanhoidon yksikössä tehnyt, nyt lähdin palastelemaan työtehtävät konkreettisimmiksi kokonaisuuksiksi. Samalla kirjasin kaikki koulutukset, joissa olen ollut mukana, vastuualueeni ja asiat, joissa olen todella hyvä. Löysin yhden merkittävän osa-alueen, joka puuttui kokonaan cv:stäni.
  • Seuraavan ammattini ja työni kautta lähdin samalla tavalla purkamaan kaiken: hankkeet, projektityöt, suunnittelu- ja kehittämistyöt, koulutukset, millaisten asiakasryhmien kanssa olen ollut tekemisssä, mitkä olivatkaan taas vahvuuteni tässä työssä. Samalla tavalla jatkoin jokaikisen työpaikkani kohdalla. Jälleen löysin monta hanketta ja projektia, jotka ovat olleet merkittäviä, mutta joita en ole tullut kirjanneeksi ansioluettelooni.
  • Yksi tärkeä asia ansioluettelossa tuntuu tänä päivänä olevan myös oman valokuvan liittäminen. Toiset käyttävät ammattikuvaajaa, itselläni on fiksu selfie, joka ajaa asiansa.

Meitä suomalaisia moititaan siitä, ettemme osaa kehua itseämme, mutta kun laittaa itsensä avaamaan työtehtävien avulla sen, missä olen ollut hyvä, mitkä ovat olleet vahvuuteni, on ne myös helpompi kirjata ja myöskin perustella sekä ”vapaamuotoisemmassa” työhakemuksessa kuin itse haastattelussa.

Tämän suuritöisen palastelun jälkeen ryhmittelin vielä oman osaamiseni kategorioihin, ja tätä kautta löysin 0 €:lla oman asiantuntijuuteni, jota olen viime kuukaudet markkinoinut eteenpäin. Vaikka työllisyystilanne on Suomessa parempi kuin 1,5 vuotta sitten, jolloin viimeksi olin neljä kuukautta työtön, väittäisin, että parannellun ansioluetteloni avulla olen nyt myös ”houkuttelevampi” työnhakija, koska olen konkreettisesti avannut osaamiseni paperille. Olen päässyt useisiin työhaastatteluihin, joissa hakijoita on ollut hieman alle tai yli 100, ja se itsessään on ollut itselleni jo voitto, vaikka vielä työnhaku ei ole natsannutkaan. Tuskin olisin päässyt näihin haastatteluihin 1,5 vuotta vanhemmalla ansioluettelollani.


Työnhakuprosessissa olen kuitenkin törmännyt pariin ärsyttävään seikkaan. Olen nimittäin hakenut sellaisiin työpaikkoihin, jotka koostuvat muutaman hengen tiimistä. Tiimin jäsenet ovat olleet haastattelijoina, ilman minkäänlaista kokemusta rekrytoinnista. Tämä eräskin ”unelmatyöpaikkani”, jonne pääsin uusintahaastatteluun meni kutakuinkin niin, että tiimiläiset sanoivat, etteivät he osaa päättää kumman uusintahaastatteluun päässeistä he valitsisivat, koska olemme molemmat niin mukavia (!!). Niinpä he jättivät päätöksenteon täysin hallitukselle, josta yksikään jäsen ei ollut kumpaakaan meistä tavannut. Näin ollen toisella oli paperilla työkokemusta yhdestä ainoasta aihepiiristä hieman enemmän kuin minulla, ja hänet valittiin. Tämä tietysti harmitti, etenkin, kun ko. työkokemusta ei tehtävään vaadittu.

Samoin olen huomannut, että mikäli haastattelutilanteissa ei ole rekrytoinnin ammattilaisia, työpaikkailmoituksissa ollut työnkuva ei useimmiten ole sitä, miksi se itse haastattelutilanteessa kuvaillaan. Tällaisissa haastatteluissa olen huomannut, ettei haastattelijoilla ole aavistustakaan siitä mitä he hakevat. Sekin on aika turhauttavaa. Esimerkiksi hain erästä työpaikkaa ja tein hakemukseni työilmoituksen mukaisesti, mutta haastattelussa selvisi, ettei työ ole ollenkaan sellaista mitä se työpaikkailmoituksessa oli.

Nyt olen jälleen suuntaamassa työhaastatteluun isoon organisaatioon naapurikaupunkiin, jonka työnkuvauksesta muistin ”ai niin, oonhan mä tehnyt tällaistakin työtä!” Wish me luck ;)





sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Naisen menot

Vajaat kaksi vuotta sitten tein listausta siitä, mitä maksaa olla nainen. Tai no, vähän sinne päin ;) Tuolloin tuli todettua, että meikkipussin sisältöön humpsahtaa 204,20€ vuodessa. Kun vuosi sitten siirryin käyttämään luonnonkosmetiikkaa, huomasin rahaa kuluvan huomattavasti vähemmän. Niinpä päätinkin tehdä vertailun siitä kuinka paljon vähemmän rahaa todellisuudessa kuluu.

Tuote
Hinta ennen
Hinta nyt
Erotus
Meikkivoide
2 x 36€ = 72€
2 x 18,90€ = 37,80€
34,20€
Ripsiväri
2 x 29€ = 58€
2 x 11,90€ = 23,80€
34,20€
Poskipuna
32,70€
ei vertailukohdetta

Luomiväri
10,50€
7,90€
2,60€
Puuteri
15,20€
0€
15,20€
Kasvorasva
2x7,90 = 15,80€
3 x 6,90€ = 20,70€
- 4,90€
Yhteensä
204,20€
90,20€
114€

Olen allergikko ja joutunut aina käyttämään herkälle iholle tarkoitettuja tuotteita, ja niistä olen aina joutunut myös sen mukaisesti maksamaan. Kun siirryin luonnonkosmetiikkaan, löysin lähes samantien sopivat tuotteet joka lähtöön. Nykyinen meikkivoiteeni sisältää puuterin, joten enää en maksa ylimääräisestä purkista meikkipussissani. Poskipuna on edelleen sama kuin 2 vuotta sitten (joo, tiedän) ja sen aion päivittää luonnonkosmetiikkaan kunhan se piakkoin loppuu. En näe järkeä heittää toimivaa tuotetta roskiin sen takia, että olen muutoin siirtynyt purkki purkilta luonnonkosmetiikkaan. Kasvorasvaa menee enemmän, koska ”tuubit” ovat pienempiä kuin aikaisemmin käyttämäni apteekin isot ”tuubit”. Mutta tuo loppusumma! Säästöä on tullut tehtyä 114 euroa vuodessa mikä on yli puolet aiemmasta!!

Kieltämättä olen huomannut sen, ettei enää tule ”itkua”, kun ripsiväri on loppu. 29 euroa ei-kirvelevään ripsiväriin oli mielestäni aivan järkyttävä summa. Nyt vastaava löytyy 11,90 eurolla. Laadusta en ole mielestäni joutunut tinkimään lainkaan. Tällä siis tarkoitan sitä, että itselläni luonnonkosmetiikka on kestänyt aamusta iltaan hyvänä (pl. luomivärit, jotka eivät ole kyllä ikinä kestäneet koko päivää korjailematta), vaikkakin ripsiväri ei ole vedenkestävä. En vaihtaisi enää luonnonkosmetiikasta pois, ellen sitten allergisoituisi jollekin ainesosalle niin pahasti, että olisi pakko.

Hiukset ovat olleet itselläni etenkin nyt talvella vähän murheenkryyni ja olen joutunut testaamaan yhtä jos toistakin shampoopulloa. Nyt 16 euron arvoisesta löytyi ”pelastus”. Muutoin shampookulut ovat pyörineet luonnonkosmetiikassa 6-9 euron paikkeilla/ pullo. Luulenpa, että halvempi shampoo menee taas kunhan päästään pipokaudesta eroon.

Mitä muihin kuluihin tuossa aiemmassa postauksessani tulee, ne ovat pysyneet kutakuinkin ennallaan.

Kuinka arvokas Sinun meikkipussisi on?


perjantai 16. helmikuuta 2018

Kulukuri

Työttömyyteni häämöttää ihan tuossa nurkan takana ja fiilikset ovat olleet yhtä vuoristorataa. Jännä miten sitä on minuunkin iskostettu niin syvälle työntekeminen, että tunnen jo suorastaan syyllisyyttä, että meninkin pyytämään irtisanomistani. Sitten järki ottaa taas vallan ja jauhaa, miten olin jatkuvasti sairas, miten kollegatkin olivat sairaita työrakennuksestamme ja ihan oikeastiko olisin tyytynyt tekemään tyyliin siivoustyötä loppuajan? Rauhoitun hetkeksi, kunnes taas istahdan katsomaan avointen työpaikkojen tarjontaa ja ahdistun, kun en löydä mitään paikkaa, mitä hakisin. Jälleen järki päässä muistuttaa miten lapset ovat olleet onnellisia siitä, että äiti on ollut kotona, mitä kaikkea olen ehtinytkään tehdä (ja olla ennen kaikkea pullantuoksuinen äiti!) ja miten tästä kaikesta selvittiin viimeksikin. Eli jos minun postaukseni ovat jonkun mielestä hyvin mielialasidonnaisia, niin kyllä vain. Kaiketi ihan normaalia, että fiilikset vetävät nyt kärrinpyörää. Tai erästä Putouksen hahmoa lainatakseni ”fiilikset menee hiihtohissillä ylös ja tulevat sitten helvetin nopeasti alas mäkeä pitkin” tai jotain sinne päin...

Hissillä ylös, suksilla alas...
Minulla ei ole harmainta aavistustakaan ansiosidonnaiseni suuruudesta, joten on ollut vaikea hahmottaa tulevia tuloja. Arvioni mukaan se tulee olemaan 1200-1700 euron välissä, riippuen miten se lasketaan. Kun kaikki muuttui hallituksen luotua uusia lakeja, en ole edes jaksanut selvittää vieläkö on olemassa muutosturva, korotettu päiväraha ja huomioidaanko edelleen tuloni 100%:n työajan mukaan ansiosidonnaista laskiessa vai huomioidaanko ainoastaan 80% työaika (osittainen hoitovapaa). Todennäköisesti kaikki ovat muuttuneet. Ja sitten on vielä se aktiivimalli. En viitsi edes perehtyä kunnolla! Vielä.

Paljon on tullut mietittyä, mistä karsia menoja, kun ne on jo nyt karsittu minimiin.

  • Tarvittaessa sijoitustoiminta pitää laittaa jäihin (väh. 100€/kk). 
  • Ammattiliiton jäsenyysmaksu tippuu työttömyyden takia 23,86 eurosta 8,50 euroon (säästöä 15,36€). 
  • Kännykkäliittymät voisin piakkoin kilpailuttaa, kun määräaikaiset sopimukset kesän mittaan raukeavat. Jo ennalta sain tarjouksen, jossa hintaa saataisiin kk-tasolla jopa 20€ alaspäin.
  • Matkustamiseen olen varannut kuukausittain 83€ säästöön, tämän voinee unohtaa tarvittaessa helpostikin. 
  • Vaatteiden ostaminen niin minimiin kuin mahdollista ja terveydenhuoltopalveluitakaan ei toivottavasti tarvita, kun olen hiljattain suorittanut oman ”vuosihuoltoni” sekä käynyt hammaslääkärissä. Lapsille tk-palvelut ovat ilmaisia. Näihin olen säästänyt myös 83€/kk laskutilille. 
  • Asuntolainan kk-erää en lähtisi pienentämään, mutta marginaali on sentään kilpailutettu hiljattain. 
  • Ruokaan menee jo nyt muutenkin aika vähän rahaa, kun itse ehdin kerrankin tehdä kaiken alusta loppuun. Samoin pystyn leivinuunissa taloa lämmittäessä valmistamaan ruuat. Sähkönsäästöä sekin. 
  • Lasten harrastuksista en suostu luopumaan, niihin olen varannut 100€/kk. 
Eli tarvittaessa budjetistani on varaa puristaa vielä n. 300€/kk.

Työttömäksi joutuvan tunneskaala? Onneksi tuon kieputuksen jälkeen löytyy taas tasainen maa :)
Nyt kun olen puskurini siirtänyt, 500 euroa lukuunottamatta, osakkeisiin, sitä pohtii mistä rahat ensi kuun elämiseen, kun ensimmäinen ansiosidonnainen tulee tililleni vasta maaliskuun lopussa. Työnantajalta pitäisi vielä saada km-korvauksia 120€, lomarahat (optimistinen ajatus 700 eurosta), tuplahoitorahat tästä ja viime kuusta 114€, affituloja tulee taas vähän ja jossakin kohti pitkin kevättä laskeskelin saavani osinkoja n. 500€ (verovähennysten jälkeen). Lisäksi saan kuukausittain elatusmaksut ja lapsilisät. Kyllä minä selviän. Helpostikin.

Kaiken kaikkiaan pakolliset kokonaismenoni ovat 1.449,67/kk sisältäen asuntolainan, vakuutuksiin, tonttivuokraan ym. varatut rahat, puhelimet, lasten harrastukset ja kuukauden ruuat. Tuon summan tarkastelu saa taas kipinän lyhentää asuntolainaa nopeutetussa tahdissa, jolloin pärjäisin jo n. 800 euron kk-tuloilla. Kuinkas monta työpäivää se kk:ssa tekeekään...? :)



sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Työttömäksi jäävän muistilista

Mitä kaikkea pitääkään ymmärtää tehdä, kun nurkan takana odottaa työttömyys? 

TE-palvelut:
  1. Ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi TE-palveluiden nettipalvelussa. Tämän voit tehdä jo hyvissä ajoin etukäteen tai viimeistään sinä päivänä, kun työttömyytesi alkaa. Tähän tarvitset pankkitunnukset. Jos olet ensimmäistä kertaa jäänyt työttömäksi, sinulta kysytään koulutuksistasi, työkokemuksistasi, millaisesta työstä olet kiinnostunut, miltä alueelta etsit töitä ym. mutta jos olet jo aikaisemmin kirjannut nämä tiedot aiemman työttömyysjaksosi aikana, riittää ainoastaan niiden päivittäminen.
  2. TE-palveluiden sivuilla sinun tulee tehdä suunnitelma työllistymiseksi. Valmis kaavio antaa lauseen alkuja, joita sitten voit täydentää itsellesi sopiviksi. Ihan suht helppo tehtävä eikä vie hirvittävästi aikaa. Huomioithan, että suunnitelma pitää olla tiettyyn päivämäärään mennessä valmis, jos et ensimmäisellä kirjautumiskerralla sitä tee.
  3. Kolmantena TE-keskus pyytää sinulta konkreettisia toimenpiteitä työllistymiseksi. Valittavana on esim. oman CV:n teko ja jättäminen TE-keskuksen sivuille, josta työnantajat voivat etsiä työntekijöitä. Voit ilmoittautua työnhakukoulutukseen, jossa sinua neuvotaan tekemään CV tai lupaudut aktiivisesti etsimään töitä ja asentamaan hakuvahdin. Näihin kaikkiin sinun tulee merkitä myös päivämäärä, jolloin olet kaikki ”lupaamasi” tehtävät suorittanut.

TE-keskus ottaa yhteyttä sinuun verkossa ilmoitetun aikarajan puitteissa. Varustaudu tapaamiseen ottamalla mukaan ainakin työsopimuksesi, jossa näkyy syy työttömyyteesi. Mikäli asia hoidetaan puhelimitse, tulee sinun skannata ko. työtodistus TE-palveluihin.

Työttömyyskassa:

Jos kuulut ammattiliittoon, sinun tulee ilmoittautua liittosi työttömyyskassaan. Usein sinun tulee olla ollut kaksi viikkoa työttömänä ennen kuin voit hakea työttömyyskassasta ensimmäistä ansiopäivärahaa. Jatkossa ansiopäivärahaa haetaan kuukauden välein. Jos päivämäärä meni ohi, ei hätää, hakemuksen voi tehdä 3 kuukautta myöhässäkin. Samalla kannattaa pyytää liitolta alennettua jäsenmaksua.

Ansiopäivärahaa varten tarvitset liudan tositteita:

  • Palkkatodistus työnantajalta vähintään 26 viikon työssäoloehdon täyttävältä ajalta. Todistuksessa tulee näkyä eriteltyinä lomarahat ja -korvaukset sekä muut mahdollisesti maksetut erät kuten kertakorvaukset ja tulospalkkiot. Lisäksi palkkatodistuksessa pitää ilmoittaa mahdolliset palkattomat jaksot ja syyt niihin.
  • Kopio työtodistuksesta, jos olet kokonaan työtön.
  • Kopio työsopimuksesta, jos sinut on lomautettu tai teet osa-aikatyötä.
  • Kopio irtisanomisilmoituksesta tai lomautusilmoituksesta.


Hakemukseen on henkilökohtaisesta tilanteesta riippuen liitettävä myös:

  • Päätös sosiaalietuuden myöntämisestä, jos saat esim. eläkettä, sairaus-, äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa tai kotihoidon tukea.
  • Palkkatodistus, palkkalaskelma tai muu luotettava selvitys hakujakson aikaisista tuloista, jos olet osa-aikatyössä, lomautettu tai saat tuloa sivutoimisesta yritystoiminnasta.
  • Työttömyyskassa saa ennakonpidätystiedot suoraan verottajalta. Mahdollinen portaikko- tai muutosverokortti tulee kuitenkin liittää alkuperäisenä hakemukseen.
Lähde: Työttömyyskassojen yhteisjärjestö

Mikäli haluat tietää oletko oikeutettu ansiopäivärahalle tai minkä suuruista korvausta olet saamassa, kurvaa tänne.

Kela:

Mikäli olet saanut Kelalta esimerkiksi osittaista hoitorahaa, kannattaa se käydä päättämässä Kelan verkkosivuille ennen kuin summat menevät takaisinperintään. Et voi saada esim. osittaista hoitorahaa, jos olet työttömänä.


Kun ensimmäinen ansiopäiväraha tulee tilillesi, ei kannata säikähtää. Ensimmäisestä ansiopäivärahasta on vähennetty viiden päivän omavastuu. Seuraavan kuukauden ansiopäivärahasi on jo normaali. 


perjantai 9. helmikuuta 2018

Ikuinen kakkonen

Tänään on ollut sarjassamme yksi surkeimmista päivistä ikinä. Joo, sijoitussalkku on miinuksella, mutta sekään ei harmita yhtä paljon kuin se, että lapsellani todettiin hampaiden suuhun mahtumisessa problematiikkaa, jonka seurauksena ravaamme nyt lähitulevaisuudessa enemmän kuin tarpeeksi hammaslääkärissä. Ilmaistahan tämä alaikäisen kohdalla on, mutta ei toivoisi oman lapsensa kärsivän samalla tavalla kuin mitä itse on lapsena joutunut kärsimään, ja seurauksena on tullut elinikäinen hammaslääkärikammo.

Toinen itkuun, ja lopulta itkupotkuraivareihin saakka yltänyt harmitus oli taas kakkoseksi jääminen työpaikassa, jonka todella halusin. Pääsin 2. kierrokselle kilpakumppanini kanssa, mutta en tiedä olinko taas ylikoulutettu vai mikä, kun minut päihitettiin pelkällä sairaanhoitajan tutkinnolla. Niin, siis sama tutkintohan minultakin löytyy, mutta lisäksi minulla oli tarjota muutakin osaamista, jota tehtävässä vaadittiin. Toisella oli vain hieman enemmän kokemusta tehtävää liippaavasta aiheesta sairaanhoitajana, mitä ei kuitenkaan itse tehtävän suorittamiseen vaadittu. Mitä he siis oikeastaan halusivat?

Summa summarum. En kelpaa "alempiin tehtäviin", koska olen maisteri. Maisterina minut on rajattu pätevyyspykälien takia pois monesta työpaikasta, vaikka olen saman alan ammattilainen ja yliopistosta valmistunut. Minulla ei vain ole sitä tiettyä pykälää tutkinnossani, ja sen saamiseksi joutuisin uudelleen kouluttautumaan 5 vuotta, jotta saisin saman tittelin kuin mikä minulla jo nyt on. Olen niin vittuuntunut ja väsynyt. 

Uutta matoa koukkuun ja kohti uusia pettymyksiä. Luovuttaa ei saa...
Kun Suomessa nyt pohditaan jatkuvasti tätä, miten työttömät saadaan töihin, niin samalla voitaisiin siirtää katse koulutusohjelmiin. Minkä takia tähän maahan koulutetaan ammattilaisia, joille ei ole tarjota työpaikkaa? Miksi näille ammattilaisille ei voida räätälöidä helppoa ohituskaistaa seuraavaan ammattiin? Kuten vaikkapa minulle. Joku hemmetin pykäläviidakko estää, etten voi tehdä samaa työtä kuin mitä olen viimeiset 7 vuotta tehnyt eri organisaatiossa, koska meillä on tämä pykälä... 

Neljä työhaastattelua, neljä kakkossijaa ja vain yhden ainoan kerran maisteri on minut päihittänyt. Muutoin olen aina hävinnyt amk-tutkinnolle, myös niissä paikoissa, joissa en ole päässyt edes haastatteluun saakka. TE-keskukseen on nyt ilmoittautunut yksi maisteri lisää...

tiistai 6. helmikuuta 2018

Uusi haaste

Pitkään mietiskelin uutta haastetta itselleni, kun tuo 600 euron haaste ei oikein viime vuonna mennyt ”putkeen”. Tulin ostaneeksi molemmille lapsilleni joululahjaksi valtavat läjät sisävaatetta, ja päätin, etten osta heille yhtään mitään niin kauan kuin vaatevarastot ovat täynnä. Tämän vuoden inventaariolista näyttäisikin lähinnä siltä, että lasten vaateostokset suuntautuvat kenkäosastolle, ja ensi talveksi joutunee toppavaatetta hankkimaan.

Itsellenikin tuli ostettua viime vuonna iso läjä vaatetta. En tarvitse farkkuja, takkeja enkä kenkiä... Alusvaatteet ja peruspitkähihaiset kuluvat päivittäisessä käytössä. Joten, koska en (onneksi) keksi edes keksimällä mitään ostettavaa, ajattelin pysyttäytyä 600 euron vaatehaasteessa ja lisätä vielä pienen pienen mausteen tähän: pyrin ostamaan vain ja ainoastaan kotimaista.


Millaisia haasteita/ tavotteita Sinä olet asettanut itsellesi tänä vuonna kuluttamisen suhteen?


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Minkä ihmisryhmän kanssa et suostuisi työskentelemään mistään hinnasta?

Olin taannoin ehkä omituisimmista työhaastatteluista ikinä. Minulta kysyttiin mm. erään eduskuntaryhmän ministereiden nimiä, poliittisia mielipiteitäni, mitä ajattelen päihteiden käyttäjistä ja otsikon kysymys: minkä ihmisryhmän kanssa en suostuisi työskentelemään mistään hinnasta. Tämä kysymys oli viimeinen niitti itselleni: tänne minä EN tahdo töihin. Tunnin kestänyt työhaastattelu oli kiusallinen kaltaiselleni suvaitsevalle, rauhaa rakastavalle ihmiselle. Aiemmassa työssäni sairaanhoitajana en ole ikinä voinut (enkä olisi halunnutkaan) ”valita” potilaitani, joten kysymys oli vähintäänkin ällistyttävä. Suvaitsevaisuuteni kenties olikin syy siihen, miksi en tullut valituksi. Ja vaikka olisin tullut valituksi, olisin kieltäytynyt paikasta. Mieltäni jäi kuitenkin kaivelemaan mikä olisi ollut ”oikea vastaus” tuohon kysymykseen haastattelijoiden näkökulmasta?

Juhana Vartiainen, muiden muassa, oli taannoin A-talkissa keskustelemassa uudesta aktiivimallista, jossa hän totesi kutakuinkin, että tänä päivänä ei voi olettaa saavansa koulutustaan vastaavaa työtä. Sen olen itsekin huomannut kuluneen kahden vuoden aikana, mutta itse kärsin mielummin ”rangaistuksen” kuin opettelen syrjimään jotakuta ihmisryhmää.

Aktiivimalli on ollut tarkassa seurannassani muutenkin. Tein nimittäin jotakin itselleni hyvin poikkeuksellista ja rohkeaa: pyysin tulla irtisanotuksi tuotannollisin ja taloudellisin syin. Miksi? Jo ennen vuoden loppua esimieheni ryhtyi muuttamaan toimenkuvaani. Uudet muutokset olivat siinä ja siinä, menivätkö ne työsopimuksessa määriteltävän työnkuvani sisälle. Tämä ei ollut vielä ainoa syy, vaikka kiristelin hampaitani jo tästä. Olin ollut kaksi viikkoa lomalla, ja heti töihin palattuani sairastuin. Sairastelukierre alkoi jo loppukesästä, kun siirryin uuteen toimipisteeseen. Jatkuvat hengitystieinfektiot seurasivat toinen toistaan. En ole juurikaan koskaan kuumeessa, mutta nyt olin toistuvasti. Lomalta töihin palattuani henkeäni ahdisti niin paljon, että kollega tuumasi jo astmapiipun olevan tarpeen. Jouduin jälleen lyhyelle sairaslomalle. Ikinä en ole ennen reagoinut mistään rakennuksesta, joten nyt alkoi jo hieman pelottaakin, että tätäkö on elämäni tulevaisuudessa? Reagoinko jatkossa herkästi epäterveellisille rakennuksille? Enkä suinkaan ollut ainoa oireilija työpaikallani...


Sairasloman jälkeen lähiesimieheni totesi, että toimenkuvaani tullaan muuttamaan radikaalisti. Koska uusi toimenkuva ei vastannut mitenkään työsopimuksessani mainittua toimenkuvaa, minulla oli työntekijänä oikeus kieltäytyä uudesta toimenkuvasta. Tällöin työnantaja voi irtisanoa työntekijän tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten, jolloin työntekijä ei joudu kärsimään 3 kk:n karenssia työttömyyspäivärahasta. Viikon verran odottelin johtajan päätöstä asiasta, mutta kun sain irtisanomispäätöksen allekirjoitettavaksi, pääsinkin lomalle välittömästi. Niinpä minä siis lomailen tämän kuun loppuun saakka, ja tyytyväisenä lomailenkin. Oireet alkoivat helpottaa lähes välittömästi. Toki olisin voinut nostaa palkkaa sairaslomaltakin, mutta en halunnut toimia näinkään. Oloni on tällä hetkellä helpottunut ja kevyt.


Työ, josta lähdin, päättyy joka tapauksessa piakkoin täysin, joten tavallaan aikaistin lähtöäni vain muutamalla hassulla kuukaudella. Tästä työstä olen saanut kuitenkin todella hyvän merkinnän ansioluettelooni. Olen päässyt työhaastatteluihin paikkoihin, joihin ei olisi ollut mitään saumaa ilman tätä työkokemusta. Huomaa, että Suomessa työllisyystilanne on todellakin parantunut, koska olen nytkin käynyt jo neljässä haastattelussa. Työttömyyskään ei pelota tällä hetkellä lainkaan, aktiivimallista huolimatta, koska kerran jo työttömänä olleena huomasin, ettei tähän kuole. Eiköhän minullekin uusi paikka löydy ennemmin tai myöhemmin... 

lauantai 3. helmikuuta 2018

Blogin 2-vuotissynttärit

Ihan sattumalta mietiskelin, että jokohan blogilla olisi pian vuosipäivä, ja tuo päivä on itseasiassa juuri tänään! Samalla kun kaivoin esiin ihka ensimmäisen blogitekstini, tulin huomanneeksi, ettei se elämä kuitenkaan niin paljon taloudellisesti "rikkaampaa" ollut kaksi vuotta sitten, kuin mitä olin muistellut. Ihan hauska palata vanhoihin teksteihin ja siihen, mistä kaikki oikeastaan lähti. Paljon on ehtinyt elämää kahteen vuoteen mahtua. Ja kahteen viikkoonkin. Kuluneista viikoista kerron lisää huomenna! Stay tuned ;)

Huomista blogitekstiä odotellessa tässä teille, ihanat lukijani, virtuaalisyntymäpäiväkakku :) Ja mistä kaikki aikoinaan sai alkunsa, sen voit lukea täältä.


Ps. Huomasin ihan huikean kävijäpiikin viime viikolla "Girl Power"-postaukseen. Lähteenä näytti olevan Facebook. Joku on siis ilmeisesti ilmiantanut ko. naisbloggareiden listan? Kiitos hänelle siitä. Olisi ihan mielenkiintoista tietää saitteko muut nauttia samanlaisesta kävijäpiikistä kuin minä?? Hope so! :) Mahtavaa, että sijoitusblogit, ja vieläpä naisten kirjoittamat, ovat saaneet näkyvyyttä myös somessa...

torstai 1. helmikuuta 2018

Tammikuun kuukausikatsaus

Hemmetin Nordean osake painaa edelleen omaa salkkuani miinukselle. Tein ylimääräisen lainanlyhennyksen, josta varat nappasin Top 25 Brands-indeksirahastostani ja hätävaratililtäni.

VARAT €
31.12.17
31.1.18
Muutos
Osakkeet
12.271,60
13.702,68
+ 1.431,08
Indeksirahastot
8.047,14
6.106,53
- 1.940,61
Hätävara-tili
3.000,00
500,00
- 2.500,00
Yhteensä
23.345,74
20.309,21
- 3.036,53
VELAT €


Asuntolaina
76.221,49
70.699,06
+ 5.522,43

Tulot tammikuu:  4.688,97€

Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä, elatusmaksusta sekä perinnöstä. Nostimme sisareni kanssa molemmat äitimme kuolinpesästä 2.500€/ takapuoli. Tässä kuussa en saakaan osittaista hoitorahaa, koska Kelalla on käynyt jokin kömmähdys. Saan ensi kuussa tuplana sitten...

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Työvälineet 19,10€
Taloon liittyvät kulut
300€
Avoimen yliopiston maksu 87,50€
Puhelin (oma + lasten) 
108,59€
Bensa 71,33€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
300,29€
Juna 40,00€
Ammattiliiton jäsenmaksu
23,86€
Pojan silmälasit 300€
Laskutili
250€




Yhteensä
1.563,11€
517,93€    Yht. 2.081,04€

Puhelinlasku oli tähtitieteellinen, koska maksoin joulureissumme ratikat ja metrot puhelimella. Tätä tosin osasin odottaakin. Lisäksi tein pienen hyväntekeväisyyslahjoituksen tekstiviestillä. Mutta se, mihin tässä kuussa upposi rahaa, olivat poikani uudet silmälasit. Olisinko ostanut 300 euron silmälaseja lapselle, ja vieläpä poikalapselle!? NO EN! Mutta laitapa mies asialle, niin jo on pikku miehellä naarmuuntumattomat ja heijastamattomat linssit!! Yksi kunnon rönä jossakin vaikkapa fillarilla, niin ne ovat entiset lasit. Ette usko miten vihainen olin. Ja varmaan ensi vuonna poika tarvitsee jo uudet lasit...  syvä huokaus...

Kun tästä tunteenpurkauksesta olen selvinnyt, voinkin todeta, että liikkumiseen on myös mennyt reilu satanen. Makselin bensat työmatkojen osalta sekä reissasin junalla tenttiin. Lapset ovat myös matkanneet isälleen junalla useampaan otteeseen. Muutoin aika peruskuukausi.

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
23,50
Superrahasto Ruotsi
23,50
Osakkeet
1.477,00
Seligson Top 25 Brands
40,00
Yhteensä
1.594€


Perintörahoilla maksoin osan laskuista, ostin osakkeita ja jätin 500€ ”varuiksi” tilille. Eipähän heti tarvitse realisoida osakkeita tai indeksirahastoa, jos pieni hätä yllättää...