sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Terveisiä töistä

Terveisiä töistä. Elän ihanaa kuherruskuukautta. On ihanaa mennä aamuisin (omalla) autolla töihin ja itse työstä tykkään tosi paljon. Hetkonen... siis omalla autollako? No joo, luit oikein... Tässä tuli kokeiltua aamujuoksua junalle, junalta juoksua työpaikalle ja sama toisinpäin. Olin aina hiestä märkänä, aina viime tingassa junalla, v-i-h-a-i-n-e-n sekä väsynyt. Kun työaika loppuu kello 16, seuraava juna, johon ehtii, lähtee 17:10, ja kotona on klo 18 jälkeen, niin ei tule mitään. Etenkin, kun kotona on kaksi lasta, jotka tarvitsevat ruuanlaittajaa ja äitiä. Niinpä minä laitoin kaksi rahastoa lihoiksi ja ostin auton. Vähemmän stressiä, enemmän vapaa-aikaa ja enemmän mahdollisuuksia muutenkin. Plus, enemmän rahanmenoa vakuutusten ja autoverojen muodossa... ihan sama. Joskus joutuu tekemään ratkaisuja, jotka eivät talouden kannalta ole niitä parhaimpia, mutta perheen ja yhdessäolon kannalta välttämättömiä.

Taloudellisesti olen ollut äärimmäisen tiukoilla. Sain viime kuussa vain viikon ansiosidonnaisen, omavastuuajan ollessa 5 päivää. Tässä kuussa tulot koostuvat kahden viikon ansiosidonnaisesta (viime kuun kaksi vikaa viikkoa), elatusmaksuista ja lapsilisistä. Saan palkkaa ensimmäisen kerran vasta 31.5.! Nyt jos koskaan mietin, kuinka tärkeä hätävaratili olisikaan. Omanihan meni osakkeisiin joku tovi sitten. Ei ehkä se fiksuin veto epävarmassa työllisyystilanteessa, mutta enpä olisi kuvitellut joutuvani odottamaan palkkaa näin pitkään kuin kaksi kuukautta! Niinpä auton ostaessani jätin rahastoista hieman extraa tilille, jotta selviydyn ensimmäiseen tilipäivään saakka. Kurjinta olisi, jos Visaa vinguttaisi elämiseen ja ensimmäinen palkka menisi edellisen kuun elämistä kustantaen. Toisaalta, mitä varten ne sijoitukset olikaan? Niinpä. Itseäni varten.


Sijoitussalkkuuni tuli siis vajaan 6.000 euron pudotus. Mikäli työt eivät tämän sijaisuuden jälkeen jatku, pystynen myymään auton pois aika lailla samaan hintaan kuin millä sen ostin. Suurempia remonttejakaan auto ei vaadi, sillä ostin auton puolisoltani. Samaan hintaan sain "takuun", jossa mies edelleen pesee auton ja huolehtii siitä noin muutoinkin, heh heh :) 

Huomasin kuluneen kolmen viikon aikana työpaikasta sen, että olen ensimmäistä kertaa vuosiin puhtaissa tiloissa töissä. En kärsi minkäänlaisista ääniongelmista, en ole ollut vielä kertaakaan sairaana eikä pää ole "tukossa" päivän päätteeksi. Työilmapiiri ei tosin ole se paras mahdollinen ja henkilöstöpalaverissa tulin pohtineeksi mikä näissä työpaikoissa oikein mättää. Tässäkin työpaikassa esimies on, kollegoitteni mukaan, kaiken pahan alku ja juuri. Itse en asiaan kantaa ota eikä minulla ole toistaiseksi mitään negatiivista sanottavaa esimiehestä, päinvastoin. Toisaalta kuuntelen miten kollegani ovat olleet tekemässä tätä työtä jo vuosikymmeniä, minuakin edeltänyt on ollut talossa jo 8 vuotta. Voisiko olla niin, että ihmiset vain ovat itse jo niin kypsiintyneitä ja juurtuneita omaan työhönsä, ettei uusi ja innokas esimies uusine ideoineen sytytä? Henkilöstöpalaverissa esimiestä kävi jopa sääliksi, toisen yrittäessä esittää uusia ideoita, uusia tapoja tehdä töitä ja kaikki istuvat puhelimet kädessään surffaamassa netissä. Kun itse on nyt tehnyt pätkätyötä siellä ja toista pätkää täällä, olenkin miettinyt, etten ehkä enää haluaisikaan vakituista työpaikkaa. Eipä ehdi kovin pahasti tympääntyä työhön, kun työpaikkaa vaihtamalla saa haluamaansa vaihtelua. Ja vaikka työ ei olisikaan se unelmatyö, määräaikaisuuden päättyessä siitäkin on vapaa. Eräs tuttavani vaihtaa kahden vuoden välein työpaikkaa samasta syystä. Ehkä monen muunkin pitäisi uskaltautua heittäytymään uusiin haasteisiin? Sitten ainakin huomaa mitä kaikkea hyvää vanhassa työpaikassa oli...




maanantai 2. huhtikuuta 2018

Maaliskuun kuukausikatsaus ja kevään ensimmäiset osingot


Kuuletko kymppitonnien räjähtävän...? Siellä räjähti asuntolainani. ”Enää” 60-tuhatta ja ”risat” jäljellä. Muutoin tässä kuussa räjähtikin sitten hätävara-tili ja käyttötili...

VARAT €
28.2.18
31.3.18
Muutos
Osakkeet
13.555,60
13.217,68
-337,92
Indeksirahastot
6.081,83
5.998,44
- 83,39
Hätävara-tili
781,00
0,00
- 781,00
Yhteensä
20.418,43
19.216,12
- 1.202,31
VELAT €


Asuntolaina
70.171,18
69.643,30
+ 527,88

Tulot maaliskuu:  2.485,21€ Tulot koostuvat lomarahoista, osingoista, lapsilisistä, elatusmaksusta sekä ansiosidonnaisesta. Osinkojen osuus oli 553,53€.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Matka 56,14€
Taloon liittyvät kulut
300€
Bensa 96,71€
Puhelin (oma + lasten) 
62,59€
Juna 65€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
440,03€
Kummipojan lahja 156€
Ammattiliiton jäsenmaksu
8,50€
Silmä- ja aurinkolasit 373€
Laskutili
250€
Muu 268,50€



Yhteensä
1641,49€
1015,35€

Tammikuun kuukausikatsauksen yhteydessä kirosin mieheni pojalleni tilaamat 300 euron silmälasit. No, kestivät ne kuukauden ehjinä, kunnes linssi hajosi välitunnilla. Ei mene koulun vakuutukseen, joten jouduin tilaamaan uuden linssin hintaan 74€. Sen verran myötätuntoinen optikko oli, ettei velottanut tästä työn osuutta. Lasien hinta on noussut jo 374 euroon. Voin kertoa, että seuraava rikkoontuminen vie minut Specsaverille hankkimaan alle satasen lasit...

Kummipoikani pääsi ripille, joten lahjaan upposi 150€, ruusu 6€. Kevätauringon aiheutettua toistuvaa päänsärkyä ja migreeniä, päädyin näöntarkastukseen. Lopputuloksena uudet silmälasit ja niiden päälle aurinkolasit, 299€. Ihanan kallista! Junalla tuli reissattua ja ensimmäiset taimetkin laitettua. Pääsiäisenä kävimme sukulaisia moikkaamassa ja yövyimme kylpylähotellissa. Ihan järkyttävä kuukausi. Voin myös kertoa, että olen enemmän kuin tuskaisena odottanut ensimmäistä ansiosidonnaistani. Ansiosidonnainen kahdelta viikolta oli huikeat 391,81 euroa, kiitos omavastuuajan...

Sijoitukset
Lapset
62,00
Superrahasto Suomi
29,00
Superrahasto Ruotsi
29,00
Osakkeet
488,40
Seligson Top 25 Brands
0,00
Yhteensä
608,40€

Lapset saivat ensimmäiset osinkonsa ja uudelleen sijoitin ne Superrahasto Suomeen. Omilla osingoillani ostin lisää KONEtta ja loput laitoin Superrahastoihin. Osinkoja on vielä tulossa pieniä summia pitkin kevättä...