Nordnet

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Terveisiä töistä

Terveisiä töistä. Elän ihanaa kuherruskuukautta. On ihanaa mennä aamuisin (omalla) autolla töihin ja itse työstä tykkään tosi paljon. Hetkonen... siis omalla autollako? No joo, luit oikein... Tässä tuli kokeiltua aamujuoksua junalle, junalta juoksua työpaikalle ja sama toisinpäin. Olin aina hiestä märkänä, aina viime tingassa junalla, v-i-h-a-i-n-e-n sekä väsynyt. Kun työaika loppuu kello 16, seuraava juna, johon ehtii, lähtee 17:10, ja kotona on klo 18 jälkeen, niin ei tule mitään. Etenkin, kun kotona on kaksi lasta, jotka tarvitsevat ruuanlaittajaa ja äitiä. Niinpä minä laitoin kaksi rahastoa lihoiksi ja ostin auton. Vähemmän stressiä, enemmän vapaa-aikaa ja enemmän mahdollisuuksia muutenkin. Plus, enemmän rahanmenoa vakuutusten ja autoverojen muodossa... ihan sama. Joskus joutuu tekemään ratkaisuja, jotka eivät talouden kannalta ole niitä parhaimpia, mutta perheen ja yhdessäolon kannalta välttämättömiä.

Taloudellisesti olen ollut äärimmäisen tiukoilla. Sain viime kuussa vain viikon ansiosidonnaisen, omavastuuajan ollessa 5 päivää. Tässä kuussa tulot koostuvat kahden viikon ansiosidonnaisesta (viime kuun kaksi vikaa viikkoa), elatusmaksuista ja lapsilisistä. Saan palkkaa ensimmäisen kerran vasta 31.5.! Nyt jos koskaan mietin, kuinka tärkeä hätävaratili olisikaan. Omanihan meni osakkeisiin joku tovi sitten. Ei ehkä se fiksuin veto epävarmassa työllisyystilanteessa, mutta enpä olisi kuvitellut joutuvani odottamaan palkkaa näin pitkään kuin kaksi kuukautta! Niinpä auton ostaessani jätin rahastoista hieman extraa tilille, jotta selviydyn ensimmäiseen tilipäivään saakka. Kurjinta olisi, jos Visaa vinguttaisi elämiseen ja ensimmäinen palkka menisi edellisen kuun elämistä kustantaen. Toisaalta, mitä varten ne sijoitukset olikaan? Niinpä. Itseäni varten.


Sijoitussalkkuuni tuli siis vajaan 6.000 euron pudotus. Mikäli työt eivät tämän sijaisuuden jälkeen jatku, pystynen myymään auton pois aika lailla samaan hintaan kuin millä sen ostin. Suurempia remonttejakaan auto ei vaadi, sillä ostin auton puolisoltani. Samaan hintaan sain "takuun", jossa mies edelleen pesee auton ja huolehtii siitä noin muutoinkin, heh heh :) 

Huomasin kuluneen kolmen viikon aikana työpaikasta sen, että olen ensimmäistä kertaa vuosiin puhtaissa tiloissa töissä. En kärsi minkäänlaisista ääniongelmista, en ole ollut vielä kertaakaan sairaana eikä pää ole "tukossa" päivän päätteeksi. Työilmapiiri ei tosin ole se paras mahdollinen ja henkilöstöpalaverissa tulin pohtineeksi mikä näissä työpaikoissa oikein mättää. Tässäkin työpaikassa esimies on, kollegoitteni mukaan, kaiken pahan alku ja juuri. Itse en asiaan kantaa ota eikä minulla ole toistaiseksi mitään negatiivista sanottavaa esimiehestä, päinvastoin. Toisaalta kuuntelen miten kollegani ovat olleet tekemässä tätä työtä jo vuosikymmeniä, minuakin edeltänyt on ollut talossa jo 8 vuotta. Voisiko olla niin, että ihmiset vain ovat itse jo niin kypsiintyneitä ja juurtuneita omaan työhönsä, ettei uusi ja innokas esimies uusine ideoineen sytytä? Henkilöstöpalaverissa esimiestä kävi jopa sääliksi, toisen yrittäessä esittää uusia ideoita, uusia tapoja tehdä töitä ja kaikki istuvat puhelimet kädessään surffaamassa netissä. Kun itse on nyt tehnyt pätkätyötä siellä ja toista pätkää täällä, olenkin miettinyt, etten ehkä enää haluaisikaan vakituista työpaikkaa. Eipä ehdi kovin pahasti tympääntyä työhön, kun työpaikkaa vaihtamalla saa haluamaansa vaihtelua. Ja vaikka työ ei olisikaan se unelmatyö, määräaikaisuuden päättyessä siitäkin on vapaa. Eräs tuttavani vaihtaa kahden vuoden välein työpaikkaa samasta syystä. Ehkä monen muunkin pitäisi uskaltautua heittäytymään uusiin haasteisiin? Sitten ainakin huomaa mitä kaikkea hyvää vanhassa työpaikassa oli...




5 kommenttia:

  1. Onnittelut autosta! Kyllä se vapauden tuntu vaan on aika jees:)
    Ja ihana, että työpaikka tuntuu suhteellisen hyvältä. Kuulostaa ihan kuin minun työpaikalta. Ole sinä oma asiantunteva itsesi ja kehu kollegoita ja esimiestä silloin kun siihen on aihetta - ja anna palautetta jos toivot heidän toimivan toisella tavalla. Vaikea laji, mutta pitää alkaa ottaa vastuuta omista teoista ja omasta asenteestaankin.

    VastaaPoista
  2. Esimiehen niskaan on niin helppo kaataa kaikki oma tyytymättömyys, vaikka esimiestyössä ei mitään käytännön vikaa olisikaan. Kun eihän se vika VOI olla aikanaan omassa itsessä... Toki, jos sallii osallistujilta tuollaisen käyttäytymisen palaverissa niin ei varmaan kovin kummoista kunnioitusta voikaan nauttia alaistensa osalta?

    Vastoin suomalaista "kehdosta hautaan" -mentaliteettia vakituinen työ ei tosiaan välttämättä ole onnen ja autuuden lähde, tyytyväisyys tappaa kehityksen. Mutta kuinka moni meistä työhönsä puutuneista uskaltaa lähteä hakemaan muutosta?
    Terv. nimim. Nössö (13 vuotta samalla työnantajalla ja ikää 32v)

    VastaaPoista
  3. Täytyy sanoa, että jos neljältä pääsee töistä ja on kuuden jälkeen kotona niin ostaisin itsekin auton. Eihän ole järkeä kuluttaa älytöntä määrää aikaa liikkumiseen, koska kuten itse sanoit, ne tärkeimmät on siellä kotona odottamassa.
    Mietittiin kaverin kanssa myös tuota toimenhakemisen intoa. Itse en tässä tilanteessa ole edes kiinnostunut toimesta, luotan että töitä löytyy. Olen samaa mieltä myös siitä, että moni haukkuu vain esimiestä, työkavereita yms. vaikka oikeasti hommassa kusee se ihminen itse ja hänen negatiivinen asenteensa.

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että viihdyt uudessa työpaikassa! Mutta harmi, että työilmapiirissä on toivomisen varaa... Työilmapiiri on ainakin itselleni ollut tosi tärkeä työssä. Töissä jaksaminen huononee huomattavasti, jos energiaa menee esimerkiksi eri kuppikuntien väliseen kyräilyyn.

    VastaaPoista