Olen luonteeltani tarkkailija. Olen
kirjoittanut paljon blogissanikin ympärilläni olevien ihmisten talousasioista
ja osa asioista, etenkin lain näkökulmasta, on ihmetyttänyt. Kun vielä hävisin ”muka
selvän” oikeustaisteluni entistä työnantajaani kohtaa, aloin kyseenalaistaa
myös omaa avioehtoani. Onko laki sittenkään puolellani kotimme omistuksen
suhteen?
Omistamme siis alle 10 vuotta
vanhan omakotitalon, jonka mieheni rakensi exänsä kanssa. Lusikat menivät
jakoon pian talon valmistumisen jälkeen ja mies asutti taloa yksin, kunnes
tapasi minut. Itselläni oli yhteenmuuttaessa oma asunto myymättä enkä saanut
pankista taloa varten lainaa ennen kuin asuntoni olisi myyty. Mies osti
exältään talon puolikkaan, ja omistaa siis 100%:sti talon. Miehelläni on kaksi
erillistä lainaa; vanha laina ja puolikkaan oston jälkeen uusi laina, jota minä
ryhdyin maksamaan. Laadimme todistajien läsnäollessa paperin, jonka mukaan minä
maksan asuntolainaa xxx ja saan erotessamme/ kuoleman tapauksessa sen verran
takaisin kuin mitä olen lainaa maksanut. Naimisiin mennessämme liitimme
avioehtoon saman tiedon.
Nyt olen alkanut miettiä
kuitenkin talon puolikkaan ottamista omiin nimiini. Käytännössä meidän
tarvitsee laatia kauppakirja, jonka myötä maksan varainsiirtoveroa 4% ja
lainhuudatukseen liittyvät kustannukset. Tämä tekee reilut 5.000€, jos
kauppahinta on sama kuin exällä. Lisäksi voisin neuvotella itselleni viimein
oman asuntolainan, joka vastaa tulotasoani paremmin myös mahdollisen
työttömyyden osalta. Nythän laina on mieheni nimissä, hänen tuloillaan ja
marginaaleillaan myös todella kilpailukykyinen, siis edullinen. Oma lainani ei
ehkä olisi yhtä hyvä, koska olen pätkätyöläinen. Toisaalta voisin vain maksaa mieheni lainaa,
ja olla samalla talon toinen omistaja. Haluaisin kuitenkin olla ”oma herrani”
myös tässä asiassa. Lisäksi olen tehnyt taloon ja pihaan aika paljon talon arvoa nostavia tekoja omalla rahallani, joten näistä en mahdollisessa myyntitilanteessa, eron tai kuoleman myötä, hyötyisi euroakaan.
Mieheni mielestä on hulluutta,
että maksaisin uudelleen varainsiirtoveron, jonka hän on jo kertaalleen
maksanut lunastaessaan toisen puolikkaan exältään. Ehkä, mutta kun mieheni
harrastaa extremelajeja, ja on käynyt jo kahdesti käräjillä exäänsä vastaan lasten
tapaamisoikeuden takia ja exänsä on tehnyt suunnilleen kaiken voitavansa
ollakseen mahdollisimman hankala, mietin ihan omaa ja lasteni tulevaisuutta. Noin 5.000 eurolla saisin mielenrauhan eikä
kenelläkään olisi erotilanteessa tai kuoleman tapauksessa mitään naputtamista
asiaan. Lesken oikeudella saisin jatkaa asumista talossa (tämä on kyllä
kirjattu myös avioehtoon, mutta onko se pätevä?). Eipä sillä, että olettaisin,
saati toivoisin mieheni kuolemaa, mutta asioita on pakko tarkastella järkellä. Itselleni
tuo 5.000€ olisi pois asuntolainan lyhentämisestä, mutta toisi mielenrauhaa
tulevaisuutta ajatellen.
Mitä tekisit tilanteessani?