Uusi työ. Vuodelle 2018 olin asettanut tavoitteeksi uuden työpaikan metsästämisen. Uusi työpaikka tosiaan löytyikin lopputalvesta, ja siellä työt näyttäisivät jatkuvan vielä vuoden 2019 loppuun, mikäli sijaistettavani päättää jatkaa hoitovapaataan. Ilmeisesti pikkulinnut olivat esimiehelle kuiskineet jotakin, sillä olen päässyt vaativampiin tehtäviin, mikä on tehnyt työstä (toistaiseksi) aavistuksen mielekkäämpää. Palkka on hyvä, työaika on hyvä, mutta työn sisältö on välillä niin tappavan tylsää, ettei omia aivoja tarvitse juurikaan käyttää. Mutta yritän ajatella positiivisesti, tai ainakin euroja. Uutta, parempaakaan työtä kun ei juuri nyt ole tarjolla. Kevään korvalla aion kuitenkin katsastella työtarjontaa ja laittaa verkkoja vesille mielenkiintoisen työpaikan osuessa kohdalle. Toisaalta on todettava, että kun työ ei vie haastamattomuutensa takia kaikkea "pääomaa" kallon sisältä, olen ollut kotona suorastaan aikaan saava. Asioita jaksaa puuhastella enemmän, kun kaikki energia ei olekaan hukutettu työhön.
Plan B. Plan B:nä oli laittaa hakupapereita yliopistoon ja opiskella
mahdollisesti jopa uusi ammatti paremman työn toivossa. Hainkin kahteen
yliopistoon, mutta toisessa en päässyt edes pääsykokeisiin, koska oma
pääaineeni yliopistossa oli ”väärä” enkä saanut muihin nähden mitään
lisäpisteitä tästä. Toisiin pääsykokeisiin en sitten koskaan edes mennyt. Mutta
sain tehtyä tämän vuoden aikana kaksikin opintokokonaisuutta valmiiksi,
toisesta tosin odotan vielä virallista todistusta saapuvaksi. Rehellisesti
sanottuna juuri nyt ei tee mieli edes opiskella. Tämänkin asian suhteen pidän
silmät ja korvat auki: jos jotakin mielenkiintoista osuu kohdalle, tartun
siihen. Muuten taidan keskittää energiani ihan muuhun.
Sijoittaminen. Tavoitteena oli päästä tänä vuonna lähelle 30.000
euron sijoitussalkkua. Tämä tavoite romuttui joutuessani hankkimaan auton
uuteen työpaikkaan. Tänäkin vuonna, kuten viime vuonna, sijoittaminen on ollut
ihan toissijainen asia. Enemmän olen keskittynyt asuntolainan tuhoamiseen,
tosin tänä vuonna en sitäkään lyhennä, vaan kasasin summan varainsiirtoveroa
varten. Eli ostan virallisesti talon puolikkaamme nimiini ja neuvottelen
itselleni asuntolainan, joka vastaa minun tarpeitani. Näistä epäselvistä
kuvioista voit lukea lisää täältä. Tälle vuodelle asetan kuitenkin tavoitteeksi
10.000 euron säästämisen. Katsotaan sitten mihin kaikkeen tuo summa laitetaan.
Säästäminen on kuitenkin syksyn mittaan lähtenyt hyvin sujumaan eikä tuota sen
suurempia haasteita.
Stressittömämpää elämää. Mielestäni elän jo tällaista
verrattuna vaikkapa parin vuoden takaiseen. Tuskin koskaan kukaan saavuttaa
täysin stressitöntä elämää, mutta moni asia perhe-elämässä on muuttunut
parempaan suuntaan. Ruuhkavuosien kanssa painiminen on oma taiteenlajinsa,
mutta siitäkin selviää, ehkä jopa hengissä…
Uusi matkakohde. Vuonna 2018 uusi matkakohde oli Riika. Riian lisäksi
kävin kahdesti Tallinnassa ja syksyllä esikoisen kanssa Lontoossa. Seuraava
matka on jo varattuna Atlantin toiselle puolelle ja lasten kanssa olisi tarkoitus
käydä myös reissussa. Nämä matkat syövät rahaa, mutta ovat itselleni
jonkinpuoleinen henkireikä, josta kieltäydyn luopumasta. Skotlanti olisi itselleni
mieluinen tutkimuskohde, mutta en tiedä innostuvatko lapset nummeilla
vaeltamisesta ja vanhojen rakennuksien ihastelusta ;)
Sivutyön metsästys. Alun perin minun piti tarjota osaamistani kansalaisopistoon, mutta saatuani uuden työpaikan, totesin, etten tarvitse
lisätyötä talouden parantamiseksi. Palkkani on paljon parempi kuin edellisessä
työssä enkä halua viettää kaikkea vapaa-aikaani työtä tehden. Tämän voi siis
uuden vuoden osalta suosiolla skipata.
Kuluttaminen ja ekologisuus. Uutena asiana voisin lisätä
tavoitteisiini kuluttamisen vähentämisen. Kulutan tolkuttoman paljon rahaa
vaatteisiin. Itseasiassa lopetin 600 euron haasteen seuraamisen, kun 2.000
euroa vaatteisiin oli jo mennyt. Tehdessäni joulusiivousta, siivosin myös omat
ja lasten vaatekaapit vain ja ainoastaan todetakseni, että vaatetta on. Meillä
vaatteet käytetään kyllä loppuun tai myydään/ lahjoitetaan eteenpäin.
Ongelmaksi on alkanut tosin nousta se, että enää ei äidin ostamat vaatteet
välttämättä kelpaa esikoiselle, ja itseäni harmittaa, kun jokin vaate jää
sitten käyttämättä. Kaupunkilaislapsilla alkaa myös olla tarve saada tietynlaisia
merkkivaatteita, koska ”kaikilla muillakin on”. Nämä tekevät aika ison loven
vaatebudjettiin. Itse olen kunnostautunut neulomaan osan vaatteistani, ja tätä
olisi tarkoitus jatkaa uutena vuotenakin.
Mitä tulee ekologisuuteen, olen
pitkään haaveillut omasta kasvihuoneesta ja viljelypalstasta, ja viime kesänä
sainkin oman kasvimaan. Oman ruuan kasvattaminen on paitsi terapeuttista, myös
hauskaa. Haaveilen jonkin asteisesta omavaraisuudesta, mutta tuo haave siintää
vielä tosi kaukana. Tarkoitus olisi myös uutena vuotena kiinnittää huomiota ekologisiin
pesu- ja puhdistusaineisiin, siirtyä suosimaan muoviin pakattujen tuotteiden
sijasta kartonkisia tuotteita, esimerkkinä vaikkapa Bohon meikit* tai Kaslinkin Aito-tuotteet (jugurttien sijasta) ja tutustua ekologisempiin ja eettisesti valmistettuihin vaatteisiin.
Eiköhän näissä riitä uudelle vuodelle pureskeltavaa?
Hyvää Uutta Vuotta kaikille ja
olkoon vuosi 2019 edellistä parempi!
Kiva löytää tänne blogiisi, kirjoitat tärkeää asiaa. Tuo 600 euron vaatehaaste varsinkin oli mielenkiintoinen kokemus. Päätin omalta osaltani tehdä vuoden vaateostosseurannan, jossa haastan itseni ostamaan niin vähän kuin mahdollista. Kirjanpitoa olen muinoin pitänyt jos jonkinlaista, mutta vuoden vaateostot on kokeilematta. Sinulla on kiva blogi, tätä täytyy lukea enemmänkin!
VastaaPoista