torstai 31. lokakuuta 2019

Lokakuun kuukausikatsaus


Jotenkin sitä yrittää pysyä positiivisena, että tämän kuun jälkeen helpottaa, mutta saa nähdä helpottaako. Tässä kuussa rahaa on palanut ihan hirveästi. Oli turnausta, pendelöintiä kouluun, pendelöintiä töiden puolesta (työpaikka kustantaa junaliput takautuvasti sitten joskus…), auton hajoamista, pieneksijääneitä kenkiä ja kahden kuukauden puhelinlaskuja. Lisäksi viime kuulta jäi maksettavaa luottokortille yli 600 euron verran… Päätinkin, etten laita mitään laskutilille tässä kuussa, vaan kuittaan luottokorttilaskusta leijonaosan kuukausittaisella laskutilisummallani.

Jatkuva reissaaminen ja ylityöt näkyvät myös ruokalaskussa. Kun on niin loppu ja väsynyt, ei jaksa kotona ruokaakaan tehdä. On helpompaa ja houkuttelevampaa tilata ruoka kotiin tai viedä lapset mäkkäriin. Yhden käden sormilla voinee laskea kuinka monta kertaa tein itse ruokaa lokakuun aikana. En yksinkertaisesti ole ehtinyt käydä kotona kuin nukkumassa.

Mutta koska pyrin aina positiivisuuteen, siitäkin huolimatta, etten ole taas kahteen yöhön juurikaan nukkunut ja tekisi mieli vain itkeä väsymyksestä, olen iloinen siitä, että kymppitonnit paukkuivat taas asuntolainassani. Nyt ollaan siinä tilanteessa, jossa piti olla tämän vuoden tammikuussa, mutta ihan sama.

Huhtamäki on noussut kk:n aikana yli 18% ja vuoden aikana liki 80%! Ihanasti tasoittaa Nordean pudotusta, ja salkkuni on taas, ainakin tämän hetken, liki 20.000 euroa.  

VARAT €
30.9.19
31.10.19
Muutos
Osakkeet
17.323,00
17.938,89
+ 615,89
Indeksirahastot
1.223,00
1.313,00
+ 90,00
Hätävara-tili
5.443,01
5.000,00
- 443,01
Laskutili
10,57
27,86
+ 17,29
Yhteensä
23.999,58
24.279,75
+ 280,17
VELAT €


Asuntolaina
60.134,43
59.603,05
+ 531,38

Tulot lokakuu: 2.944,34€.  Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Netflix 11,99€
Taloon liittyvät kulut
400€
Vr 93,10€
Puhelin (oma + lasten) 
44,13+42,97€
Autohuolto 445€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
620,52€
Lasten harrastuksiin liittyvät hankinnat 194€
Laskutili
0€
3 x kengät 147€



Yhteensä
1.687,99€
891,09€ Yht. 2.579,08 €

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
0
Yhteensä
60€

Miten sinun lokakuu sujui?


tiistai 29. lokakuuta 2019

Kun työntekijän pitäisi venyä ja venyä... osa 2

Kiitokset kaikille kommentoijille viime postaukseni suhteen. Työpaikalla tilanne ei valitettavasti ole muuttunut mihinkään. Sen verran sain taas joustoa, että yksi 6-päiväinen työviikkoni muutettiin 5-päiväkseksi palkkaamalla sijainen tilalleni. En tiedä kuinka paljon saan tästä kiittää kollegaani, joka on pidellyt puoliani. 

Olinpa erään lauantain töissä, kun esimieheni suolsi minulle jatkuvasti s-posteja. Hetken aikaa mietin kirjoitanko hänelle, että kun kerran teet lauantaina töitä, niin raahaisitko perseesi tänne toimistolle? Hittoako minä siellä istun viettämässä lauantaita, jos hän kerran joka tapauksessa tekee töitä kotona?

Tilanne töissä kulminoitui lopulta siihen, että viidennellä kerralla en enää osannut puhua normaalilla äänellä esimiehelleni. Kun alkaa olla ihan loppu, ja pyytää tukea ja apua työtaakan keventämiseen, viimeinen asia, minkä haluaa kuulla 6-päiväisestä työviikosta, johon on suunniteltu kolme 12-tuntistä työpäivää, että "Tällaista tämä kuule nyt vaan on." Kivahdin, että "EI, se ei saa olla tällaista! Minulla on lapset, perhe ja ihan oma elämä ja minä en enää tee tällaisia työviikkoja!" Kerroin myös, että ylitöillä korvatut opiskelupäiväni eivät ole mitään vapaapäiviä, vaan ihan täysiä työpäiviä. "Ne on silti ihan sun omaa vapaa-aikaa." Oikeassa hän siinä on, että itsehän minä määrittelen miten vapaa-aikani käytän, mutta ei se silti tarkoita sitä, että jos kerran kuukaudessa käytän ylitöitä koulunkäyntiini, minulla voi teettää lisää ylitöitä mielin määrin. Keräsin jälleen kolmessa viikossa 26h ylitöitä. 

Minulla on ollut kaksi vapaapäivää putkeen viimeksi 4 viikkoa sitten. Kerroin myös esimiehelleni syöväni unilääkkeitä jo useamman viikon putkeen, koska alan olla aivan loppu. Lopulta hän suostui kutistamaan tuon 6-päiväisen työviikon 5-päiväiseksi ja tiputtamaan työtuntini 8-tuntisiksi. Lisäksi sain sovittua neljä ylityövapaata peräkkäisiksi päiviksi. Miksi minä olen kuitenkin se, jolla on kurja fiilis? 

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Kun työntekijän pitäisi vain venyä ja venyä...


Kun on kerran palanut loppuun kunnolla, on oppinut arvostamaan omia rajojaan ja kehon lähettämiä signaaleja. Kun kerta toisensa jälkeen työnantaja vaatii venymistä ja joustamista eikä uni riitä enää palautumiseen, vaan heräät toistuvasti aamuyöstä miettimään keskeneräisiä töitä, ajattelin ottaa puheeksi esimieheni kanssa työaikani.

Jo työsopimustani allekirjoittaessa olin tietoinen siitä, että työhöni kuuluu ilta- ja viikonlopputyötä ja se on ok. Se, että työtä on toistuvasti 12h päivässä sekä 6-päiväisiä työviikkoja ilman asianmukaista rahakorvausta tai oikeutta arkivapaisiin, ei ole ok. Kysyessäni ilta- ja viikonloppukorvauksista, sain vastaukseksi, että ylityöt saa ainoastaan vapaa-aikana, tunti tunnista. Rahakorvauksia viikonlopuista tai iltatyöstä ei makseta, kuten ei makseta ylitöistäkään. Kysyin miten voi olla, että jos olen sunnuntaina 8h töissä, se korvataan vapaa-aikana tunti tunnista, jos rahallisestikin se tarkoittaa tuplapalkkaa? ”No, kun me ollaan niin joustavia, että sä voit sitten viikolla lähteä töistä joskus aikaisemmin tai hoitaa arkena omia asioita.” Henkilöstöpäällikkömme totesi, että eihän se näin mene, vaan ihan samalla tavalla ilta- ja viikonlopputyöt tulevat korotettuna vapaa-aikana.

Seuraavaksi esimieheni yritti esittää, että tekisin kaksi viikkoa töitä ilman vapaapäiviä. Kieltäydyin. Sanoin joustavani työajoissa, mutta ilman vapaapäiviä en töitä tee. Pyysin saada arkivapaat, mikäli olisin viikonlopun töissä. Seuraus? Esimies aloitti mykkäkoulun. Kollegani sanoi, että hän tekee sunnuntain, niin minä saan edes yhden vapaapäivän. Ihan kuin se yksi vapaapäivä auttaisi palautumiseen, kun takana oli jo kuukauden mittainen jakso, jossa tein 6-päiväistä työviikkoa… No, vapaa sekin ja tietysti arvostin kollegani elettä.

Kun yöuneni alkoivat käydä vähiin ja koin enemmän kiukkua kuin yhtäkään ainutta positiivista tunnetta, siirryin ottamaan unilääkettä, jota minulla oli vielä jäljellä. Kun pääsin pahimman väsymykseni yli, otin jälleen kerran työajat esimieheni kanssa esille. Sanoin suoraan, etten kerta kaikkiaan jaksa tehdä tällaisilla työtunneilla töitä, ilman vapaapäiviä. ”No kuule, me ollaan kahdestaan sihteerin kanssa tehty näitä hulluja työviikkoja, eikä olla tunteja laskettu.” Yritin kertoa, että minulla on perhe, harrastavat lapset ja että minulla on ihan oma elämä. Ei mitään vaikutusta.

Neljännen kerran yritin taas puhua. Tällä kertaa sain joustoa 12-tuntiseen päivääni sen verran, että hän tuli tuuraamaan minua aamupäiväksi ja sain päivän tiputettua 8 tuntiin. Tulin samalla kertoneeksi, että minun lapseni harrastavat ja meillä on treenejä iltaisin ja minulla menee myöhään ennen kuin pääsen kotiin. Tarvitsen myös vapaa-aikaa ja vapaapäiviä. Sain vastaukseksi ”Pitäisikö sun pojan treenejä vähentää, niin jaksaisit paremmin?” Lapseniko kustannuksella minä jaksaisin paremmin, kun kyse kuitenkin oli työtuntien normalisoinnista?

Esimieheni heitti vielä kommentin, miten meidän työpaikka on niin joustava, mutta kaikki työpaikat eivät ole. Sanoin, etten kyllä ole ikinä joutunut tällaisista asioista keskustelemaan yhdenkään esimieheni kanssa. Ylityöt on maksettu rahallisina korvauksina ja huolehdittu, että työntekijällä on vapaa-aikaa. Kovin oli taas hiljaista. Yhdessä työpaikassa olen joutunut tekemään 60-tuntisia työviikkoja, mutta koska olin kokonaistyöajassa, minulla oli monta kuukautta, jolloin minulla taas saattoi olla vapaita viikkoja tuon tiukan rykäisyn johdosta.

Kun siis blogissani olen avautunut esimiehistäni ja kyseenalaistanut sitä, mistä näitä oikein tipahtelee, olen viimein tajunnut sen, että kun ei ole esimieskokemusta, -koulutusta eikä osaamista ihmisten johtamiseen, lopputulos on aina tämä. Onneksi meillä on olemassa työntekijää suojelevia lakeja näiltä mielipuolisilta esimiehiltä, mutta kurjaa on, että itse pitää jatkuvasti pitää omista oikeuksistaan kiinni. Itse päätin, etten enää jousta. Kahden päivän vapaat kuuluvat minulle siinä, missä kaikille muillekin. Olipa ne vapaat sitten sijoiteltuna mihin kohtaan hyvänsä viikon sisällä. Minä en enää terveyttäni riskeeraa yhdenkään työpaikan takia.

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Syyskuun kuukausikatsaus


Taulukkoon syötettyjen tietojen valossa syyskuuhan näyttää ihan todella hyvältä kuulta! Osakesalkkukin mukavasti nostanut arvoaan, mutta se lieneekin ainoa positiivinen asia syyskuussa. Säästöön sain toki 450€, mikä oli silti vähemmän kuin tavoitteeni.

Esikoiseni polkupyörä kävi auttamattoman pieneksi, ja kun toivotunlainen polkupyörä sattui olemaan tarjouksessa, sovimme lapsen kanssa, että se on joululahja.

Laskutilini ammottaa tyhjyyttään kiekkoturnauksen ja samalle kuulle osuneiden lasten harrastusmaksujen takia (joita oli yli 400 euron edestä), joten olen joutunut maksamaan laskutilin laskuja normitililtä 329,90 euron verran. Pitkästä aikaa rahat olivat yksinkertaisesti niin loppu, että jouduin vinguttamaan visaa ja oikein urakalla. Se näkyykin sitten lokakuun kuukausikatsauksessa… Ajattelin, että laitan säästöön joka tapauksessa rahaa, jos vaikka lokakuussa ei tulisi menoja niin paljoa, mutta tätä kirjottaessani käyttötilini saldo on 100 euroa… Ja lisäksi autoni on menossa reilun 600 euron korjaukseen. Mutta, ei lannistuta!

Koska kilpailutin puhelinliittymämme, sain elokuun ilmaisena. Puhelinlaskun eräpäivä osui vasta lokakuulle, joten tässäkään kuussa en puhelinlaskua joutunut maksamaan.

VARAT €
31.8.19
30.9.19
Muutos
Osakkeet
16.077,77
17.323,00
+ 1.245,23
Indeksirahastot
1.134,00
1.223,00
+ 89,00
Hätävara-tili
6.732,16
5.443,01
- 1.289,15
Laskutili
73,50
10,57
- 62,93
Yhteensä
24.017,43
23.999,58
- 17,85
VELAT €


Asuntolaina
60.665,81
60.134,43
+ 531,38

Tulot syyskuu: 2.934,27€.  Tulot koostuvat palkasta, lapsilisistä ja elatusmaksusta.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:

YLIMÄÄRÄISET MENOT:
Asuntolaina
580,37€
Netflix 11,99€
Taloon liittyvät kulut
300€
Vr 14€
Puhelin (oma + lasten) 
0€
Opinnot 75€
Ruoka- ja päivittäistavarat 
402,80€
Bensa 60€
Laskutili
400€
Joululahja 119€


Laskutilille kuuluvat 329,90€
Yhteensä
1.683,17€
668,89€ Yht. 2.352,06€

Sijoitukset
Lapset
30,00
Superrahasto Suomi
15,00
Superrahasto Ruotsi
15,00
Osakkeet
0
Yhteensä
60€

Miten sinun syyskuu sujui?

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Hankala esimies vai vaikea alainen?


Hehkutin keväällä, miten tuntuu, ettei töissä kävisikään. Totta se on vieläkin. Tykkään työstäni ja sen sisällöstä tosi paljon. Toimenkuvani on monipuolinen, ja jos yksi tehtävä alkaa ”tökkimään”, voin siirtää sen taka-alalle odottamaan ja aloittaa toisen työtehtävän parissa. Olen onnellinen siitä, ettei minun tarvitse hirveästi tehdä enää ihmismassojen kanssa töitä. Minusta kun on iän myötä tullut ujo. Tutussa porukassa olen sosiaalinen, mutta vieraiden joukossa jään mielelläni taka-alalle. Pieni työyhteisö on alkanut alkukankeuden jälkeen tuntumaan kotoisalta ja voimme puhua kahden muun kollegan kanssa kaikesta taivaan ja maan välillä. Myös esimiehestämme…


Kuvailin aiemmin sihteeriämme seuraavin sanoin: ”sihteerimme on ollut 30 vuotta samassa tehtävässään ja pitää tiukasti kiinni siitä, miten on asiat tähänkin mennessä hoitanut. Olen siis joutunut tyytymään siihen, että saadakseni jotakin, minun täytyy odottaa, että rouva on ensin tehnyt asiat omalla rutiinillaan ja pahimmillaan siihen suttaantuu päiviä. Voisin itse tehdä saman asian vartissa, mutta ei, kun asiat on todella tehty 30 vuotta tietyn kaavan mukaan, muutosvastarinta on kova. Hänen kohdallaan kaikki laskevat jo päiviä eläköitymiseen. Tätä mysteeripäivää rouva ei tosin ole vielä lausunut ääneen… Muutoin rouva on erittäin herttainen ja auttaa joka kerta, kun apua tarvitsen.”

Saanko syödä sanani? Olen tainnut lunastaa asemani työntekijänä sihteerimme silmissä. Olemme molemmat erittäin pedantteja ja meillä on homma aina hanskassa ja tiedämme mitä tapahtuu seuraavaksi. Olen huomannut, että sihteerimme arvostaa pedanttiuttani erittäin paljon. Sihteerimme on nykyisin myös aivan erilainen. Hän pitää puoliani esimiestämme vastaan, ja kannustaa kokeilemaan erilaisia asioita työssäni, vaikka ensivaikutelmani oli henkilöstä, joka on tehnyt työtä 30 vuotta aina samalla kaavalla. Ihana rouva.

Toisesta kollegasta lausuin seuraavaa: ”Sitten löytyy sellainen peruspessimistinen tyyppi, jonka vahakasvot ovat aina totiset. Yritän saada häntä nauramaan, ja jos siinä onnistun, ei ilmeessä kovin suurta muutosta ole havaittavissa. Hän on se, jonka mielestä ideani ovat toteuttamiskelvottomia, ja joita esimieheni taas kannustaa viemään eteenpäin. Meillä on vähän kiusallinen asetelma tämän tyypin kanssa. Hän on tehnyt minun työtäni aiemmin puolikkaana, ja hän on määräaikainen. Hänen työtehtävänsä tosin ovat tällä hetkellä aivan muuta kuin minulla, mutta en tiedä onko hän persoonana vain pessimisti vai nakertaako minun vakityöni. Toisaalta, olihan hänellä mahdollisuus hakea samaa paikkaa, vaan ei hakenut…”

Saanko taas syödä sanani? Meistä on tämän kollegan kanssa tullut hyvät ystävät. Selvisi, ettei häntä juurikaan hymyilyttänyt sihteerimme kanssa, koska töissä on ollut täysi kaaos, jossa nämä kaksi ovat toimineet palomiehinä sammuttaen paloja palojen perään. Kollegani oli epäpätevä hakemaan paikkaani, olisi muutoin kuulemma hakenut, vaikka nyt katselee jo ihan muita töitä muualta. Teen hänen kanssaan paljon yhteistyötä ja toimimme toisillemme myös ”kaatopaikkana”. Kun jommallakummalla menee hermot ja järki esimieheemme, sulkeudumme toistemme työhuoneisiin avautumaan. Olemme vielä osasta asioita eri mieltä, mutta etsimme aina yhdessä ratkaisun, johon molemmat ovat tyytyväisiä. Ihan loistotyyppi!

Kolmannesta työntekijästä en jaksa edes kommentoida. Helvetti mikä suojatyöpaikkalainen. Riittikö?

Esimiehestäni totesin näin: Esimieheltä ei voi kysyä yhtäkään kysymystä, johon hän vastaisi ”joo” tai ”ei” ilman, että saisi 10 minuutin vastauksen. Joskus koen tämän äärimmäisen uuvuttavana, mutta olen keksinyt tähänkin ratkaisun: laitan sähköpostia. Muutoin esimieheni on innovatiivinen, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä niin, etten jää suotta jumittamaan huonoon ideaan, tai siivittää minut täysillä hyväksymänsä idean kimppuun. Tyyppinä hän on loistava, jos vain mitottaisi joskus puhumisensa niin, ettei kuulija nukahtaisi välissä.

Ja tästä pääsemmekin otsikkoni ytimeen. Olenko minä helvetin hankala alainen vai esimiehemme täysin kyvytön esimies? Olin joskus vuosia vuosia sitten töissä eräässä oppilaitoksessa, jossa oli ihmisenä aivan ihana esimies, mutta esimiehenä aivan täysi katastrofi. Maanantai-aamuna kouluumme saattoi tulla tupsahtaa ryhmä uusia opiskelijoita, joista kenelläkään ei ollut mitään ennakkotietoa. Se, kenellä oli hyppytunti otti ryhmän vastaan ja alkoi soveltaa. Kun hänellä alkoi omat tunnit, joku muu otti ryhmän haltuun ja tätä jatkui sitten päivä-, viikko- ja kuukausitolkulla. Esimiehemme unohti informoida uudesta ryhmästä eikä hän ollut suunnitellut tunteja kenellekään. Tuulesta aina temmattiin joku opettamaan. Ihmiset olivat aivan loppu, kun aina tuli jotakin ylimääräistä työtä ja ylityöt paukkuivat.

Vaikka en nyt ole koulussa töissä, kohtaan samaa päivittäin. Tulipalon sammuttamista jokaikinen päivä. Esimieheni sopii asioita, ja unohtaa ne. Hän tekee sopimuksia tietämättä sopimusten sisällöistä, ja kuluneen kahden viikon aikana olemme menettäneet neljä asiakasta sen takia, että hän on tehnyt virheitä näissä sopimuksissaan.

Meillä on määritelty pyynnöstäni jokaisen työtehtävät. Jouduin erikseen pyytämään tätä, sillä esimieheni puuttui meidän kaikkien tekemisiin. Jos lähdit töistä työsi hoitaneena, seuraavana aamuna esimies oli saattanut sotkea kaikki tehtäväsi. Ja tätä tapahtui kaikille, ei vain minulle. Kun lopulta tatti otsassani kasvoi riittävän suureksi, pyysin henkilöstöpalaveria, ja sen sain. Kävimme työnkuvamme läpi, kuka tekee mitä, kuka hoitaa tiedottamisen jne. sillä lukuisia työtehtäviä oli tekemättä, kun esimiehemme ei ollut niitä tehnyt. Sen sijaan hän saattoi pommittaa sähköpostein asiakkaitamme, vaikka olin itse juuri antanut informaatiot asiakkaille. Fiksusti hän otti vastuun tekemättömistä töistään ja kiitteli lopuksi, että puhuimme suoraan emmekä selän takana…

Viikon ajan homma toimi, mutta sitten esimies alkoi jälleen touhuamaan selkiemme takana omiaan. Kun jälleen huomautimme joukolla asiasta, alkoi marttyyrivaihe. Meille ei kerrottu enää mitään, ei yhtään mitään. Hyvä, jos aamulla edes tervehdittiin. Sitten alkoi kohtuuton raportointivaatimus. Mm. minun pitäisi sähköpostitse informoida jokaikisestä asiakaskontaktista hänelle. Tällä tarkoitan yhteydenottoja, en uusia asiakkuuksia. Turhaa tietoa, jolla hän ei tee mitään, jos tehtävä on minun vastuualuetta. Sihteerimme on jo lukuisia kertoja sanonut esimiehellemme, että luota, että Karoliina hoitaa työnsä, sillä niin hän on hoitanut tähänkin saakka.

Esimiehemme aloittaa itsensä esittelyn hyvin kyseenalaisin termein, jolla saa kaikki kokemaan myötähäpeää… Minut hän esittelee facebook-päivittäjänä ja kollegani esitteiden tekijänä. Kyllä, me molemmat teemme näitäkin töitä, mutta kyllä se meidän päätyö on jotain ihan muuta. Nolottaa olla jossakin infotilaisuudessa ja kuulla, että on ainoastaan ”facebook-päivittäjä”. Lehdestä saimme lukea hiljattain esimiehemme antamia lausuntoja ja kun yksi iso asiakas suuntasi katseensa toisen yrityksen puoleen, venähti esimiehemme naama. Me emme yhtään ihmettele. En ostaisi esimieheltäni mitään, en yhtään mitään. Hän on pian eläkeiässä oleva rouva, jolla on työkokemusta vähemmän kuin minulla. Anteeksi, mutta se näkyy ja kuuluu. Ja erityisesti kuuluu. Esimiehellämme ei ole suodatinta sen suhteen mitä hän puhuu, kuinka paljon hän puhuu ja missä hän puhuu. Uskokaa tai älkää, yhteistyöpalavereissa vilahtaa sellaiset termit kuin ”uloste”, ”vessanpönttö” ja ”lehmienlypsy”. Emme ole navetassa emmekä vessassa emmekä minkään näiden kolmen asian kanssa tekemisissä töissä. Puhuessaan hän toistaa toisen juuri sanomat sanat eri tavalla. Ihailen tätä taitoa. Kun minä keskityn kuuntelemaan mitä asiakkaalla on sanottavaa, esimieheni on jo puhumassa saman asian eri sanajärjestyksessä. Miten ihmeessä…? Tai kun hän puhuu, lause jää kesken ja hän aloittaa uuden. Sekin jää kesken ja kohta alkaa kolmas lause, mikä ei liity millään muotoa kumpaankaan edelliseen ja sekin jää kesken. Kuulijana jään pohtimaan: olenko minä näin helvetin tyhmä, kun en ymmärrä?

Minä olen työssäni tunnollinen, tarkka ja tehokas. Esimieheni tekee sinne päin, jos muistaa eikä mitään koskaan tapahdu. Joudun muistuttamaan häntä asioiden hoidosta usein, mikä minun mielestäni ei ole minun tehtäväni. Olenkin alkanut pohtia, onko työpaikan vaihto pian edessä, sillä joko minä olen toivoton alainen tai sitten esimieheni ei vain kuulu asemaansa. Minun vikojani ovat pedanttius, haluan tiedot ajoissa, haluan pitää langat käsissäni siten, että jos minun tehtäväni on hoitaa jokin projekti, minä hoidan sen, koska kirjanpitoni on täsmällistä ja siten pysyn kartalla ja olen kykenevä raportoimaan asioiden etenemisestä. Mutta tapoihini ei tiedon pimittäminen kuulu, vaikka muutoin pitäisin langat omissa käsissäni.

Kun nyt jälleen jouduin selvittämään esimieheni tekemää sotkua, menettäen kaksi asiakasta, jäin pohtimaan mistä näitä esimiehiä tielleni aina tippuu? Olenko minä hankala alainen vai voiko ihmisellä oikeasti käydä niin huono tuuri, että aina esimiehenä on joku, joka on tehnyt samaa työtä kuin minä ja hänet nostetaan esimiestehtäviin? Toisaalta kaikissa työyhteisöissä, joissa olen viime vuodet työskennellyt, kukaan ei ole arvostanut esimiestä. Kaikki ovat halunneet jämptiä esimiestä, jolla on homma hallussa, joka on reilu ja tasa-arvoinen, pitää huolta alaisistaan, mutta puuttuu tarvittaessa epäkohtiin. Miten voi olla mahdollista, että nykyisessä työssänikin yksi sankari nostaa 8h palkan, kun todellisuudessa tekee töitä 4h? ”No mä oon yrittäny puhuu sen kanssa, mut ku ei se kuuntele”, on esimiehen vastaus. Ei näin!! Anna varoitus. Anna toinen. Potki pihalle. Tuolta tulisi kirkuen uusia henkilöitä tämän tilalle. Mutta ei.

On minulla kokemus kahdesta hyvästä esimiehestä. Heillä oli em. arvostamani piirteet. Lämmöllä ja kaiholla aina muistelen heitä…

Kommentteja?