tiistai 29. lokakuuta 2019

Kun työntekijän pitäisi venyä ja venyä... osa 2

Kiitokset kaikille kommentoijille viime postaukseni suhteen. Työpaikalla tilanne ei valitettavasti ole muuttunut mihinkään. Sen verran sain taas joustoa, että yksi 6-päiväinen työviikkoni muutettiin 5-päiväkseksi palkkaamalla sijainen tilalleni. En tiedä kuinka paljon saan tästä kiittää kollegaani, joka on pidellyt puoliani. 

Olinpa erään lauantain töissä, kun esimieheni suolsi minulle jatkuvasti s-posteja. Hetken aikaa mietin kirjoitanko hänelle, että kun kerran teet lauantaina töitä, niin raahaisitko perseesi tänne toimistolle? Hittoako minä siellä istun viettämässä lauantaita, jos hän kerran joka tapauksessa tekee töitä kotona?

Tilanne töissä kulminoitui lopulta siihen, että viidennellä kerralla en enää osannut puhua normaalilla äänellä esimiehelleni. Kun alkaa olla ihan loppu, ja pyytää tukea ja apua työtaakan keventämiseen, viimeinen asia, minkä haluaa kuulla 6-päiväisestä työviikosta, johon on suunniteltu kolme 12-tuntistä työpäivää, että "Tällaista tämä kuule nyt vaan on." Kivahdin, että "EI, se ei saa olla tällaista! Minulla on lapset, perhe ja ihan oma elämä ja minä en enää tee tällaisia työviikkoja!" Kerroin myös, että ylitöillä korvatut opiskelupäiväni eivät ole mitään vapaapäiviä, vaan ihan täysiä työpäiviä. "Ne on silti ihan sun omaa vapaa-aikaa." Oikeassa hän siinä on, että itsehän minä määrittelen miten vapaa-aikani käytän, mutta ei se silti tarkoita sitä, että jos kerran kuukaudessa käytän ylitöitä koulunkäyntiini, minulla voi teettää lisää ylitöitä mielin määrin. Keräsin jälleen kolmessa viikossa 26h ylitöitä. 

Minulla on ollut kaksi vapaapäivää putkeen viimeksi 4 viikkoa sitten. Kerroin myös esimiehelleni syöväni unilääkkeitä jo useamman viikon putkeen, koska alan olla aivan loppu. Lopulta hän suostui kutistamaan tuon 6-päiväisen työviikon 5-päiväiseksi ja tiputtamaan työtuntini 8-tuntisiksi. Lisäksi sain sovittua neljä ylityövapaata peräkkäisiksi päiviksi. Miksi minä olen kuitenkin se, jolla on kurja fiilis? 

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa siltä, että olet erittäin pätevä ja luotettava työntekijä, joka on valmis tekemään uhrauksia yhteisen hyvän eteen. Eli unelmatyöntekijä, josta moni muukin olisi kiinnostunut. Todellakin sinulla on oikeus lyödä nyrkki pöytään ja vaatia oikeuksiasi.
    En yleensä tykkää sukupuolittaa, mutta tässä kohtaa on ihan selvää, ettei miespuolisen työntekijän oletettaisi vain pyyteettömästi uhrautuvan. Tai ainakin olisi oletus uraputkesta ja bonuksista. Jos sinulla on siihen mahdollisuus, lähtisin tilanteessasi hakemaan parempia työehtoja toisesta firmasta. Jos kivan oloinen paikka löytyy ja irtisanoudut nykyisestä, voi se herättää nykyisenkin työnantajasi tarjoamaan parempia työolosuhteita.
    Oli miten oli, omaa terveyttä ei ikinä pidä uhrata työpaikan eteen. Etenkin kun työskentelee palkollisena, eikä omassa firmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni ainut vaihtoehto on etsiä uusi työpaikka. Nykyisessä tuskin meno muuttuu ja haluaisiko joku oikeasti jäädä työpaikkaan, missä olot tai palkka paranee vasta, kun toista paikkaa on tarjottu?

      Sukupuolituksesta olet aivan oikeassa. Ilmeisesti tässä on naisvaltainen ala ja työpaikka kysymyksessä ja vaikka minäkään en haluaisi sukupuolittaa (olen itse miehenä naisvaltaisessa työpaikassa), ei kukaan mies edes suostuisi tuollaiseen menoon. Enkä nyt tarkoita pahalla.

      Samaa on omalla työpaikalla nähtävissä. Monet naiskollegat tuskailevat tuntien kanssa ja ottavat hirvittävän stressin hommista. Työnantaja myhäilee ja on tyytyväinen ylitöiden hoituessa ilmaiseksi. Töitä riittää aina vaikka painaisi ympäri vuorokauden ja aina keksitään lisää, jos vähänkin nähdään mahdollisuutta.

      Poista
  2. Esimies kuuntelee pyyntöjäsi vasta siinä vaiheessa, kun alkaa näyttää todennäköiseltä, että olet pian jäämässä sairauslomalle. Hän valitsee pitkin hampain kahdesta mielestään huonosta vaihtoehdosta sen vähemmän huonon.

    Oikeesti, tuollainen työpaikka ei todellakaan kuullosta sinun arvoiseltasi. Minusta tuntuu, että sinulla on paska fiilis, koska et tule kohdatuksi. Esimiehen taipumisesta huolimatta hän ei taida edelleenkään ymmärtää, miten huonosti hän sinua kohtelee. Nyt hän sai vain uuden lyömäaseen siitä, miten hän on ollut joustava. Vaikka tosiasiassa hän on ollut täysi paska ja sinä olet ollut se joustava.

    VastaaPoista
  3. Olisko aika opetella sanoon EI? Ylitöitä ei ole pakko tehdä. Mitä sulla lukee työsopimuksessa viikottaisessa työajassa? Tottakai työnantaja käyttää hyväkseen työntekijää joka ei osaa pitää puoliaan. Nyt kannattaa ruveta siihen viimeistään tai burnout ja masennus sun muut sairaudet saattaa iskeä ja lujaa.

    VastaaPoista
  4. Tämä asia siirtyi lopulta työsuojelun selvitettäväksi ja minun kehotettiin hakea sairaslomaa. En saanut aikaa lääkäriin kuitenkaan (vielä) varattua. Mikäli uni ei piakkoin ala maistumaan, muuta vaihtoehtoa ei liene ole tarjolla. Tällä hetkellä olen loppuviikon kotona viettämässä hirveällä taistolla saatuja ylityövapaita. Kerroin myös joutuneeni esimieheni silmätikuksi, johon sain vastauksen, etten ole ensimmäinen. Jopa kollegani sanoi huomanneensa äänensävyt ja ilmeet, joita esimieheni minuun loi pyytäessäni vapaita. Uusi työpaikka on etsinnässä, mutta niitä ei täällä muuttotappiopaikkakunnilla valitettavasti oikein ole tarjolla. Ajatus pitkistä työmatkoista, etenkin nyt pimeän aikaan, tuntuu taas ihan mission impossiblelta. Katsotaan miten käy.

    Työsuojelusta sanoivat myös, että kun minun viikkotunnit ovat täynnä, sanon, etten tule töihin enkä tee enempää töitä kuin vasta ensi viikolla ja jos esimiehellä on jotakin tähän sanottavaa, soitan työsuojeluun ja he "hoitavat" asian. Saa nähdä millaista kohtelua jatkossa saan. Asiat tuskin ainakaan paranevat...

    Ja kyllä, minä olen opetellut sanomaan "EI", kuten tuosta edellä olevasta tekstistä voi jo päätellä. Helppoa se ei ole ollut, ja sitä on tosissaan saanutkin harjoitella, mutta kyllä se sieltä nyt jo tulee.

    VastaaPoista