lauantai 30. toukokuuta 2020

Korona life


Tämä postaus unohtui pöytälaatikkoon, kun tuli taas pari muuttujaa, mutta aikomus on syvä taas aloittaa tekstien kirjoittelu, kun tätä vapaa-aikaa on siunaantunut ruhtinaallisesti ja opiskelukiireet ovat helpottaneet. 

En toivo enkä toivonut koronaa kenellekään ja olen todella pahoillani kaikista niistä tulonmenetyksistä, joista ihmiset ovat kärsineet. Tämä postaus on täysin henkilökohtainen, vain minuun ja perheeseeni kohdistuva ja täten totean, etten itse henkilökohtaisesti löydä tästä keväästä mitään negatiivista omalla kohdallani. Ja siitä tämä postaus nyt kertoo. Joku voinee todeta, että todella köyhää ajattelua, mutta... Ehkä ne, jotka ovat blogiani pitkään lukeneet ymmärtävät. Toivottavasti en kenenkään mieltä pahoita, sillä se ei ole tarkoitukseni.

Etätöiden ihanuus. En tiedä onkohan kukaan muu ollut yhtä tyytyväinen kuin minä siihen, että on saanut lähes kolme kuukautta tehdä etätöitä? Korona tuli päälle aivan yllättäen, työpaikallani esimiestaholta vähätellen ja kun esimieheni lähti toiselle puolelle maapalloa, teimme isoja päätöksiä ilman häntä. Samalla kun valtiot toisensa jälkeen sulkivat rajojaan, me etätöissä toivoimme, että esimiehemme jäisi sinne, missä oli, vaikka eläkeikäänsä saakka. Harmiksemme hän kuitenkin pääsi palaamaan.

Itse podin jäätävää syyllisyyttä töistä tai niiden puuttumisesta. Korona kun vei meiltäkin työt. Välillä on tuntunut suorastaan syylliseltä saada täyttä palkkaa, kun riittävää määrää työtä ei ole ollut tarjolla. Tämäkin syyllisyys helpotti, kun jutteli kollegoiden kanssa, joilla tilanne oli aivan sama ja he ottivat tilanteen ”löysin rantein”. Toisaalta olen ehtinyt tässä pohtimaan myös sitä, kuinka paljon meillä todellisuudessa töissä kuluu aikaa kahvi- ja ruokataukoihin. Meillä näiden yhteyteen on aina ympätty palaveri. Edes ruokatauolla et pääse karkuun työasioita ja tästä syystä tauot ovat venyneet aina lakisääteistä pitemmiksi. Onko sitä työtä sitten loppupeleissä ollutkaan niin paljoa, kun kökötti toimistolla? Olenko sittenkin tehokkaampi etänä…?

Etätyöt antoivat, ja antavat edelleen, kolme tuntia lisää aikaa per vuorokausi. Viikossa tämä tekee 15 tuntia vapaa-aikaa, kun aikaa ei enää suttaannu työmatkoihin ja siihen pakolliseen naaman piirtelyyn. Tämä aika onkin tullut käytettyä vanhan rakkaan harrastukseni elvyttämiseen, rullaluisteluun. Viikossa hurahtaa helposti 80 km pelkästään rullilla. Lisäksi aikaa on tullut tapetuksi kotipunttisalilla sekä porrastreeneissä. Lapsetkin ovat olleet ihan ihmeissään, miten äiti jaksaa touhuta työpäivän päätteeksi heidän kanssaan!?

Etäkoulu. Etäkoulun pyörittäminen aiheutti alkuun harmaita hiuksia ja wilma-viestejä tippui pahimmillaan 11 kpl/ päivä. Lasten tehtävien palauttaminen miljoonaan eri paikkaan ja opettajan osaamattomuus teknisten laitteiden kanssa sai välillä näkemään punaista, mutta siitäkin selvittiin. Lapset hoitivat loppuvaiheessa itse koulunsa ja opettajakin oppi viimein käyttämään tietokonetta. Epäreiluja tilanteita kohdattiin kuitenkin: toinen sai puoleksi tunniksi riittävät kotitehtävät, kun toinen sai niin paljon kotitehtäviä, että teki niitä 6-7 tuntia päivässä.

Oma jaksaminen. Kun työpäivästä kaksi tuntia jäi työmatkojen takia omaan käyttöön, ryhdyin opiskelemaan. Suoritin etätöiden ohella 15 op markkinointiin ja palvelujohtamiseen liittyviä opintojaksoja, jotka entisestään ovat vahvistaneet ymmärrystäni siitä, miten päin helvettiä omalla työpaikallani töitä johdetaan. Herätyskello soi 7:50 työpäivinä, jonka seurauksena olen saanut nukkua liki 2 tuntia pitempään joka aamu. Olen virkeämpi, jaksan tehdä lasteni kanssa pitkiä pyöräily- tai kävelylenkkejä, pelata ja touhuta ulkona.

Etätyöskentelyllä on ollut melkoinen vaikutus muutenkin omaan terveyteeni. Vuoden kadoksissa olleet menkkani alkoivat taas. Joo, yök, toteavat lukijat tässä kohtaa, mutta naisen terveydelle ne nyt tuppaavat olemaan aika olennainen terveysriski, jos ne jäävät pois kokonaan ennen kuin vaihdevuodet alkavat. Ehkä tämäkin kertoi siitä, että olen kyllä koko kropallani reagoinut sittenkin kaikkeen siihen, mitä työpaikallani on vuoden mittaan tapahtunut. Hormonitoiminta oli muutenkin ihan pysähdyksissä ja tuntui, että painoa tulee, vaikkei sitä pitäisi tulla. Mutta nyt kaikki on hyvin tälläkin saralla.

Toisena asiana olen huomannut myös sen valitettavan seikan, että vaikka olemme koko kesän vielä etätyössä, huomaan joka sunnuntai-ilta jo manaavani sitä, että huomenna taas pitäisi tehdä töitä. Fiilikset ovat hyvin samanlaisia kuin burn-outin aikaan ja tästä syystä olenkin todennut, että ihan turhaa kitistä, jos ei asialle tee jotakin. Niinpä olen aloittanut aktiivisesti työnhaun ja ensimmäinen työhaastattelu on jo ensi viikolla.

Ruoka. Alkuun ruokalasku suorastaan hirvitti lasten jäätyä kotiin, mutta kun koulut ryhtyivät tarjoamaan koululounaita, otin ilmaiset ruokakassit onnellisena vastaan. Jostakin syystä tämä ei kuitenkaan riittävästi näkynyt ruokalaskussamme!? Siksi olenkin miettinyt, onko ruuan hinta salakavalasti noussut viime kuukausina vai syödäänkö meillä yksinkertaisesti enemmän?

Auto seisontaan. Lasteni harrastusten jäätyä pois, laitoin autoni seisontaan. Tämänhän pitäisi käydä tosi näppärästi laittamalla netin kautta Trafille viesti ja pulittaa siitä 10€. No ei ollut ihan helppoa! Minulla oli Fenniassa autovakuutukset ja kun tieto Trafista oli mennyt Fenniaan perille, sain Fenniasta 40 euron laskun. Soitin asiakaspalveluun ja jonotin 20 minuuttia ylihinnoitellussa palvelussa, jossa asiakaspalvelija kertoi, että lasku on aiheellinen seisontavakuutus. Ymmyrkäisenä lopetin puhelun ja mietin, mikä seisontavakuutus!? Ei minulla ennenkään ole sellaisia ollut. Googlettamalla löysinkin vastauksen, miten vakuutusyhtiöt ovat alkaneet höynäyttämään asiakkaitaan siten, että kaikkia vakuutuksia ei lopetetakaan automaattisesti, vaan jätetään seisonta-ajan vakuutus voimaan, mutta tästä ei sitten asiakkaalle kerrota mitään. Tai no kerrottiinhan minulle lopulta, kun otin itse yhteyttä.

Niinpä laitoin asiasta asiakaspalvelussa viestiä, että toivon, että minulta tämä vakuutus poistetaan. Tämän jälkeen vielä varmistin, että asia oikeasti ymmärretään ja irtisanoin omafenniassa kaikki vakuutukseni heidän lomakkeensa avulla. Tämän jälkeen asiakaspalvelija ilmoitti, että ”et kai todella halua, että seisonta-ajan vakuutus irtisanotaan, koska autosi voidaan vaikkapa polttaa!” Joo, siinä sivussa poltetaan sitten autokatoksemme ja toinenkin automme ja varmaan talommekin? TOTTA KAI HALUAN, ETTÄ VAKUUTUS IRTISANOTAAN. Meni taas pari päivää ja asiakaspalvelija ilmoitti, että tämä(kin) vakuutus on irtisanottu.

Seuraavaksi Fennia muisti minua liikennevakuutusmaksulla, joka alkaisi kuukauden päästä. Kysyin mistä Fennia tietää, että otan autoni käyttöön tuona ajankohtana? Minulla ei ole aikomustakaan ottaa autoani käyttöön ennen elokuuta ja kysyin heiltä, kuinka monta viestiä/puhelua vielä tarvitaan, jotta Fennian asiakaspalvelu ymmärtää nyt irtisanoa KAIKKI vakuutukseni? Lopulta sain vastauksen, että kaikki vakuutukset ovat irtisanottu ja toivotettiin vielä mukavaa päivän jatkoa. Vau.

Säästäminen. Auton seisontaan jättäminen oli todella järkiratkaisu. Säästän ihan mukavan tukun rahaa, kun liki puoleen vuoteen en autoa tarvitse. Kun aina ei ole autoa käytettävissä, joutuu tekemään kauppareissut lähikauppaan ja sieltä voi ostaa kerrallaan vain sen verran tavaraa, minkä jaksaa kotiin kantaa. Säästöä sekin.

Säästöä on myös, kun on oma koronavaatetus päällä koko ajan. Katsoimme lasten kanssa heidän kuluneimmat vaatteet, joita he käyttivät koko sen ajan, kun olivat kotona. Kun paita tai housut kuluivat puhki, niille annettiin uusi elämä joko auton puhdistusrättinä tai sitten energiana jätteen muodossa. Itsellänikin on edelleen etätyövaatetus käytössä: kaikki huonoimmassa kunnossa olevat vaatteet käytetään nyt loppuun eikä uutta osteta tilalle.

Tyttäreni venyessä, olen joutunut uutta vaatetta hankkimaan hänelle, mutta nyt olen sisäistänyt sen, että lapsilla on ihan riittävästi vaatetta eikä sitä tarvitse ostaa lisää joka kuukausi. Omaa vaatevarastoani on joutunut alusvaatteilla ja yksillä farkuilla täydentämään, mutta muuten ostolakkoni pitää. Tämän ansiosta on ihan tosi helppoa saada 700€ kuukaudessa sivuun, kun oikeasti miettii, mitä meillä tarvitaan ja tätä auttaa myös tuo auton kulujen karsiminen.

Sijoittaminen. Pitkään mietin, laitanko ostohousut jalkaan heti koronan aiheuttaman osakelaskun jälkeisille markkinoille. En lähtenyt mukaan eikä se ole edes jälkikäteen harmittanut. Vaikka autoni kököttää seisonnassa, tiedän, ettei se ole enää kovin pitkäikäinen. Olen siis säästänyt seuraavaa autoa varten ja skippasin loistavan mahdollisuuden täydentää osakesalkkuani. Mietin myös lasten kohdalla osakkeiden ostamista, mutta koska heillä ei ollut riittävää käteisvaraa Nordnetin tilillä (niillä tavistileillä kyllä olisi ollut), niin en uskaltanut ilman exäni lupaa lähteä ostamaan yhtään mitään.

Sen sijaan olen seurannut mieheni päivätreidaamista suurella mielenkiinnolla. Hänellä on kuitattavanaan Talvivaaran sijoituksista 5.000 euron potti, jonka verohyödyt hän nyt kuittaa pikavoitoin. Aika hyvin tuolla näyttää menevän.

Mitä hyvää Sinulle on kevään aikana tapahtunut?



PS. Kauhukseni huomaan järkyttävät mainokset tekstin seassa esikatselun aikana. Yritän tehdä niille jotakin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti